Kulttuuri voi yhdistää laajentuvaa Euroopan unionia

”Taiteen ja luovan työn panos sitoo koko yhteiskuntaa”, toteaa Valtion taidemuseon johtaja Tuula Arkio. ”Tavoitteena täytyy olla luova hyvinvointiyhteiskunta - taloudellinen hyvinvointi ei riitä, jos ihmisillä on henkisesti paha olla.”

Arkio kutsuttiin syksyllä 2002 jäseneksi kansainväliseen työryhmään, joka pohti EU:n kulttuuriyhteistyön tulevaisuuden suuntaviivoja. Kiinteänä juonteena ryhmän keskusteluissa kulki monikulttuurisuus, joka on jo nyt tosiasia ja valtava haaste Euroopassa. ”Emme nähneet monikulttuurisuutta uhkana, vaan rikastuttavana asiana. Kulttuurihan on kautta historian kasvanut ja kehittynyt yhteensulautumisista ja muilta saaduista vaikutteista. Siksi on tärkeää, että Euroopassa saadaan aikaan vuoropuhelua siirtolaisten ja valtaväestön välille.” Vuoropuhelua voisivat luoda monikulttuuriset festivaalityyppiset kaupunkiprojektit, jotka kiertäisivät eri maissa. Arkio korostaa myös lastenkulttuurin merkitystä. ”Lapset ovat kulttuurien välisen yhteistyön tärkeimpiä kohderyhmiä. Heihin iskostuvat ympäröivän yhteiskunnan arvot ja käsitykset. Tällä saralla taiteilijat voisivat tehdä vielä paljon enemmän ja saada lapset mukaan kulttuurien ymmärtämiseen.”

Unioni tarvitsee kulttuuripolitiikkaa

Toinen ryhmälle keskeinen teema oli luovuuden merkitys. ”Mikään yhteiskunta ei voi toimia ilman luovaa komponenttia. Ihmisten luovuus on valtava voimavara kaikkialla - ei vain taiteessa vaan yhtä lailla talouselämässä, terveydenhoidossa, koulutuksessa.” Uuden kulttuuriohjelman pitäisikin tukea erityisesti sellaisia hankkeita, jotka rohkaisevat ihmisissä esiin luovuutta.

Kulttuurin asema EU:ssa on kuitenkin edelleen liian heikko. ”Ryhmämme esitti, että Euroopan unioni tarvitsee Cultural Policyn, joka on kaikille jäsenvaltioille yhteinen. Tietenkin kansallisvaltioiden pitää saada itse päättää omasta kulttuuripolitiikastaan, mutta tarvitaan myös kaikkia jäsenvaltioita yhteisesti sitovat periaatteet, joissa todetaan kulttuurin merkitys. Muuten kulttuurille on vaikea saada sitä roolia ja painoarvoa, joka sille kuuluu.” Työryhmä halusi myös antaa komissiolle uuden roolin proaktiivisena kulttuuristrategian agenttina, jolla on vastuu kulttuuripolitiikasta EU:ssa. Mutta kulttuuri tarvitsee myös lisää rahaa; etenkin nyt, kun unioni laajentuu. ”Jos kulttuuriohjelmiin ei osoiteta lisää varoja, ollaan pulassa, kun nytkään rahat eivät tahdo riittää.”

Kulttuuri ei ole tuote vaan prosessi

Uuteen kulttuuriohjelmaan ryhmä ehdottaa ns. platform-ajattelua eli eräänlaisia kattoverkostoja, joihin myös pienempien vaihtoehtoryhmien ja yksittäisten taiteilijoiden on helpompaa liittyä. Näin myös uusien jäsenmaiden kulttuuritoimijat voisivat löytää paremmin mahdollisuuksia eurooppalaiseen yhteistyöhön. Näissä entisen itäblokin maissa monien kulttuuritoimijoiden asema on tällä hetkellä todella huono, sillä poliittinen johto ei näe että vaihtoehtoisella tai pienimuotoisemmalla kulttuuritoiminnalla olisi asiaa valtiollisen tason rahoituksen piiriin, vaan raha ohjautuu isoille kansallisille instituutioille. ”Ryhmä halusi, että vapaa taiteen kenttä saisi enemmän EU-rahoista.”

Taiteilijoiden ja taiteellisen työn painottaminen kulttuuriperinnön sijasta on saattanut hämmentää monia raporttiin tutustuneita. Arkio kuitenkin korostaa, että tarkoituksena ei ole vähätellä kulttuuriperinnön merkitystä, ja nostaa esiin ajatuksen ”luovasta citystä”, joka muodostuu kaikista kulttuurialan toimijoista - yksittäisistä taiteilijoista, pienryhmistä ja instituutioista. Kaikkien yhteistyötä tarvitaan. Työryhmälle tärkeä slogan ”Kulttuuri ei ole tuote, vaan prosessi” kiteyttää ajatuksen alati muuttuvasta ja elävästä kulttuurielämästä, jota ilman museotkaan eivät voi olla olemassa. ”Koska EU rakentuu helposti instituutioiden varaan, ja koska valtiot kuitenkin rahoittavat omia kulttuurilaitoksiaan, halusimme raportissamme korostaa ruohonjuuritason toiminnan merkitystä.”

Kummimuseot uusissa jäsenmaissa

Loppuraportin taustalta löytyy tietty kokonaiskonsepti; siksi työryhmä suosittelee, ettei ehdotuksesta lähdettäisi toteuttamaan vain jotakin yksittäistä osaa. ”Riippuu komission tahtotilasta, miten asia etenee.” Joka tapauksessa raportti on vasta suuntaa-antava ja vaatii vielä paljon työstämistä ja konkretisoimista ennen kuin koossa on ehdotus nykyisen, vuonna 2006 päättyvän Kulttuuri 2000 -ohjelman seuraajaksi.

Valtion taidemuseossa on ideoitu erääksi kansainvälisen yhteistyön muodoksi ns. kummimuseosysteemiä. Tätä voidaan lähteä toteuttamaan EU:n uuden kulttuuriohjelman sisällöstä riippumatta. ”Museoilla voisi olla uusissa jäsenmaissa kummimuseo, jonka kanssa järjestetään henkilövaihtoa, projektivaihtoa ja osaamisvaihtoa. Näin voitaisiin luoda tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, ja samalla saataisiin kulttuurista lisäarvoa ja ymmärrystä eri maiden välille.”