Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa
11.12.2003
Pääkirjoitus
Ulla Ekberg, Johtaja / CIMO
Kyllä pohjoismainen yhteistyö on mukavaa!
Vuoden 2004 alussa käynnistyvät uudet Nordplus-ohjelmat: monipuolinen ohjelmaperhe kaikille koulutustasoille, lähialueyhteistyölle ja kieliyhteistyön kehittämiseen. Nordplus-ohjelmiin kannattaa tutustua ja osallistua. Olemme erittäin iloisia voidessamme tarjota näitä uusia mahdollisuuksia asiakkaillemme.
Ruotsalaiset ja tanskalaiset kollegani olivat juuri käymässä CIMOssa, ja täytyy sanoa että kyllä pohjoismainen yhteistyö on mukavaa! Asiaan päästään heti, keskustelut ovat avoimia ja tunnelma on epämuodollinen. Omat hyvät käytännöt tarjotaan käyttöön, ja omista epäonnistumisistakin kerrotaan varoitukseksi.
Olen asettanut tavoitteeksemme, että Suomi on pohjoismaiden aktiivisin Nordplus-ohjelmien käyttäjämaa kolmen vuoden sisällä. Ottakaa tämä haaste vastaan ja auttakaa meitä saavuttamaan tavoite.
Haluan kiittää kaikkia teitä hyvästä yhteistyöstä vuonna 2003 ja
toivottaa hyvää joulua ja menestyksellistä vuotta 2004!
Kansainvälisyyttä kaikille nuorille
Teksti: Aino Kivelä, tiedotustoimittaja / CIMO
”On ehdottoman tärkeää, että vammaiset nuoret löytävät samat mahdollisuudet kuin muutkin”, Juha Lehtonen Nuorisoyhteistyö Seitistä sanoo. Kansainvälistyminen merkitsee vammaisille nuorille samaa kuin kaikille muillekin: kun saa perspektiiviä oman maan oloihin ja tapaa nuoria muualta maailmasta, oma identiteetti suomalaisena nuorena kehittyy ja usko omiin mahdollisuuksiin kasvaa. ”Emme halua korostaa vammaisuutta, vaan sitä että nuoret kohtaavat”, painottaa aluejärjestösihteeri Kirsi Kosonen Invalidiliitosta.
Esimerkki rohkaisee
Vammaisten nuorten kokemukset kansainvälisyydestä voivat olla hyvinkin erilaisia. ”Joku on ollut Australiassa, toiselle kansainvälisyys merkitsee pizza-kebab -ravintolaa naapurikorttelissa.” Matkaan lähteminen vaatii usein paljon käytännön järjestelyjä ja lisäkustannuksia, kun esimerkiksi apuvälineitä pitää lähetellä matkakohteeseen etukäteen lentorahtina. Toisaalta paljon löytyy myös nuoria, jotka ovat reissanneet vammasta huolimatta. ”Nuoret tarvitsevat esimerkkejä - kun paljon matkustaneet nuoret kertovat kokemuksistaan, se on tosi rohkaisevaa muille”, Juha Lehtonen toteaa.
Sysäys itsenäistymiseen
Vammaisilla nuorilla on usein muita nuoria huonommat mahdollisuudet työllistyä. Itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin kuin muilla nuorilla, sillä moni vammainen tarvitsee apua arkipäivän toimissaan ja joutuu siksi asumaan pitkään vanhempiensa kanssa. ”Ulkomaanreissu, jolla irtaudutaan kotoa, voi monelle olla hyvinkin tärkeä sysäys itsenäistymisprosessiin”, Kirsi Kosonen sanoo.
Juuret 1990-luvulla
Vammaisten nuorten kansainvälistymisen juuret ovat 1990-luvulla, kun järjestöt alkoivat ymmärtää asian merkityksen. Silloin toteutettiin hurjaltakin kuulostavia juttuja, kuten Interrail-matkoja pienissä ryhmissä. ”On todettava, että noihin aikoihin verrattuna EU-ohjelmat ovat huomattavastikin parantaneet vammaisten nuorten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan kansainvälistymiseen; onhan esimerkiksi Nuoriso-ohjelmassa mahdollisuutta saada lisätukea erityiskustannuksiin kuten apuvälineiden kuljettamiseen ja avustajien matkoihin”, Juha Lehtonen huomauttaa.
Tosin vammaisjärjestöt ovat vasta aivan viime aikoina alkaneet käyttää EU-ohjelmien mahdollisuuksia. Suurimpana syynä on ehkä tiedon puute. Juha Lehtonen uskoo, että kunhan sana mahdollisuuksista leviää kentällä, tulee hankkeita tulevaisuudessa runsaammin. Se, että nuorten täytyy sitoutua pitemmäksi aikaa Nuoriso-ohjelman hankkeisiin, on sekä hyvä asia että ongelmakin. ”Hankalaa on joskus se, että hanketta ei toteuteta aivan viikossa, mutta toisaalta toteutuneet hankkeet tuovat paljon hyvää”, Juha Lehtolainen toteaa.
Esteenä kontaktien ja kokemuksen puute
Toistaiseksi suomalaisilla vammaisjärjestöillä on vain vähän kontakteja ulkomailla. Henkinen kynnys lähteä järjestämään kansainvälistä hanketta voi olla korkea: se rohkea ensiaskel pitää ottaa. Sitten kun kokemuksia karttuu ja verkostoja syntyy, on yhteisten projektien toteuttaminen helpompaa. ”Hyvä puoli on se, että CIMOssa ollaan niin kiinnostuneita asiasta”, Juha Lehtonen sanoo. Myös Euroopan vammaisten vuosi on tehostanut tiedottamista. Pelottavalta voi tuntua hankkeisiin liittyvä byrokratia, jos EU tuo mieleen lähinnä mieleen hirvittävän paperisodan. ”Onhan se paperipuoli todellistakin, mutta on myös hyvä, kun alusta asti joutuu miettimään asian kunnolla läpi”, Juha Lehtonen huomauttaa. ”Ja jos Nuoriso-ohjelma edistää vammaisten nuorten tasavertaista osallisuutta yhteiskunnassa myös kansainvälistymisessä, voi hyvällä syyllä sanoa että kannattaa rohkeasti käydä byrokratian kimppuun ja toteuttaa hanke.”
Eri maissa erilaisia käsityksiä
Suomalaiset ottavat Lehtosen mukaan aika vakavasti sen, että erityisasemassa olevien nuorten pitää olla osallisina yhteiskunnassa. ”Monissa maissa tavoite jää vain paperille.” Eroja eri maiden välillä on myös mm. siinä, miten esteettömyys on huomioitu tai miten avuntarpeeseen suhtaudutaan. ”Pohjoismaiden kanssa on ehkä helpointa lähteä tekemään kansainvälisiä hankkeita, sillä meillä on samat käsitykset vammaisten ihmisten tarpeista.” Toisaalta edelläkävijöitä tarvitaan tässäkin - toiminnan esteenä voivat olla myös pelkästään ennakkokäsitykset, jotka karisevat kun huomataan että muutkin ovat pystyneet toteuttamaan samantyyppisiä hankkeita.
Erityistarpeiden huomioiminen tärkeää onnistumiselle
Vammaiselle nuorelle helpoin tapa lähteä maailmalle ovat ryhmätapaamiset, joita voi järjestää Nuoriso-ohjelman tuella. Järjestöt, kuten Invalidiliitto, organisoivat myös itse erilaisia kansainvälisiä tapaamisia. ”Aika harva on tainnut lähteä ihan yksin vaikka Erasmus-vaihtoon”, arvelee Juha Lehtonen. Ihanteellista on, kun järjestäjät kummassakin päässä ovat tottuneita toimimaan vammaisten kanssa. Erityistarpeita vaativat ryhmät tarvitsevat erityisosaamista jo neuvonnan tasolla, puhumattakaan käytännön järjestelyistä. ”Jos esimerkiksi Seitti järjestää jotain ulkomailla, voivat nuoret luottaa siihen että kaikki on järjestetty heidän kannaltaan mahdollisimman hyvin ja heidän erityistarpeensa on otettu huomioon.”
Nordplusprogrammen 2004
Text: Kenneth Lundin / CIMO
Nordiska ministerrådet har omstrukturerat Nordplus programmen. Från och med år 2004 består de av Nordplus, Nordplus Voxen, Nordplus Junior, Nordplus Sprog och Nordplus Nabo. Med denna omstrukturering har man bl.a. sökt skapa en mera klarare arbetsfördelning mellan programmen. Den övergripande målsättningen för alla program är dock fortfarande att i ett internationellt perspektiv fungera som ett av de viktigaste politiska instrument för främjandet av:
- den nordiska kultur-, språk- och värdegemenskapen
- kunskap, konkurrens
- det nordiska utbildnings- och forskningssamarbetet
- ekonomin och konkurrenskraften i Norden och dess närområden
Nordplus är det största programmet. Det är ett program för studenter, lärare och administratörer inom högre utbildning. Nordplus Voxen skall främja samarbetet och den yrkesmässiga utvecklingen inom vuxenutbildningen. Nordplus Junior skall stöda skolornas nordiska samarbete för en bättre förståelse av andra nordiska kulturer, språk och livsvillkor. Nordplus Sprog stöder den nordiska språkförståelsen och Nordplus Nabo samarbetet med de baltiska staterna och nordvästra Ryssland inom alla utbildningssektorer.
Färöarna, Grönland och Åland betraktas i det nya Nordplus som länder. Detta innebär att de kan fullt ut delta i programmens alla aktiviteter.
Administrationen av programmen
Nordplus programmen administreras från och med 2004 av ett nationellt kontor i samtliga nordiska länder. I Finland är det CIMO. Kontoren är förutom huvudadministratörer för att av programmen även informationsansvariga för alla program. CIMO bär huvudansvaret över Nordplus men informerar även om de andra Nordplus programmen. Kontakta alltså CIMO då du från Finland söker medel från Nordplus programmen (www.cimo.fi).
Pohjoismaiden ministerineuvoston osastopäällikkö Riitta Lampola puhui Nordplus-ohjelmien suomalaisessa avajaistilaisuudessa Helsingissä 10.12.2003. Hän painotti puheenvuorossaan mm. alueellisen yhteistyön merkitystä Pohjoismaille. ”Pohjoismaisella yhteistyöllä voimme kompensoida maidemme pienuutta ja lisätä myös kilpailukykyä; lisäksi pohjoismaiden on helppoa tehdä yhteistyötä keskenään”, Lampola totesi. Perustana ovat yhteiset pohjoismaiset arvot, mm. tasa-arvo ja ihmisoikeudet. Lähialueyhteistyö on vahvistuva trendi muuallakin Euroopassa, mm. Baltian maissa.
Nordplus-ohjelmaperheen uudistamisen tärkeimpiä syitä oli Lampolan mukaan se, että aiemmin pieniä pohjoismaisia ohjelmia oli paljon ja niitä hallinnoitiin lukuisissa eri toimistoissa, jolloin asiakkaiden oli vaikeaa löytää tarjontaa. "Nordplus-brandilla" saadaan pohjoismaisille ohjelmille lisää tunnettuutta ja helpotetaan niihin osallistumista. Samat toimistot eri pohjoismaissa hallinnoivat nyt sekä EU-ohjelmia että Nordplus-ohjelmia. Uudistuksen tavoitteena on selkeys, näkyvyys ja käyttäjäystävällisyys.
Koko koulun Comenius-hanke
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
CIMO palkitsi Vanamon koulun Flat Friends -hankkeen parhaana Comenius-hankkeena erityis- ja vammaisopetuksen alalla. Palkinto luovutettiin Suomen rehtoreiden syyspäivillä Helsingissä. Palkintoa oli vastaanottamassa iloinen joukko oppilaita ja opettajia, vasemmalta oikealle Anne Korhonen, Jani Kittilä, Tuula Karvo, Jesse Suikki, Sari Rantalainen, Marjut Halonen, Johanna Autio ja Vesa Raasumaa. Kuvassa pilkistää myös CIMOn Nina Rekola.
Leevi on poika, jolle kävi vähän hullusti: lumiluolan katto sortui ja litisti hänet lättänäksi. Tapahtuneesta seurasi monenlaista harmia, esimerkiksi käveleminen oli vaikeaa. Hauskojakin seurauksia oli, sillä Leevi pääsi Vanamon erityiskouluun ja tekemään eurooppalaista koulutusyhteistyötä Comenius-hankkeessa. Leevi on reissannut jo kolmen vuoden ajan kumppanikouluissa perehdyttämässä oppilaita Suomen historiaan, perinteisiin ja nykypäivään. Leevin litteät ystävät Ringo Starr Britanniasta, Paco Flaco Espanjasta ja Karolinka Puolasta ovat vastaavasti tuoneet Vanamon kouluun terveisiä omista maistaan.
Mikkeliläisen Vanamon erityiskoulun oppilaat ja opettajat kehittivät Litteän Leevin tarinan taustaksi paperinukkehahmolle, joka edustaa suomalaiskoulua EU:n Sokrates/Comenius -ohjelmasta tukea saaneessa yhteistyöhankkeessa. Flat Friends Travel Around Europe -hankkeen ideana on tutustuttaa oppilaita yhteistyömaiden perinteisiin, historiaan ja nykypäivään. Tietoa liikkuu paketeissa, joita kumppanikoulut lähettävät ja vastaanottavat: sisältönä on ennalta sovittuun teemaan liittyvää, eri aineiden oppitunneilla valmistettua materiaalia - piirroksia, askarteluja, käsitöitä, käännöstekstejä, videoita ja cd-levyjä. Tähän mennessä on käsitelty mm. pääsiäisen viettoa hankemaissa, kansansatuja, asumista ja rakentamista, oppilaiden koteja ja harrastuksia sekä kieliä.
Vanamon koulun rehtorin Vesa Raasumaan mielestä pelkkä kansainvälinen toiminta ei sinällään palkitse, vaan sen täytyy oikeasti koskettaa osallistujien elämää. Comenius-hanke onkin kytketty luontevaksi osaksi 160-oppilaisen koulun arkea. Aiheita käsitellään eri oppiaineissa siten, kuin se kullekin ikätasolle, opetusryhmälle, opetettaviin asioihin ja aihekokonaisuuksiin sopii. Kaikki oppilaat esikoulusta kymppiluokalle ovat mukana omien taitojensa ja voimavarojensa mukaan.
Kansainvälisyys on tuotu myös erityistä tukea tarvitsevien lasten ulottuville
Oppilaat saavat kosketuksia kumppanimaiden ihmisiin hankkeeseen sisältyvien vierailujen ja opettajavaihdon ansiosta. Lapset ovat olleet aktiivisesti tekemisissä ulkomaisten kokousvieraiden kanssa ja ottaneet luokissa vierailevat opettajat hyvin vastaan.
Erityisluokanopettajat Anne Korhonen ja Sari Rantalainen uskovat, että kansainvälisyys on Comeniuksen myötä tullut monelle koulun oppilaalle entistä konkreettisemmaksi asiaksi. Suvaitsevaisuuden siemenet itävät, kun on oikeasti tavattu ulkomaalaisia ja juteltu heidän kanssaan. Motivaatio vieraiden kielten opiskeluun on kasvanut ja uutistapahtumien seuraaminen lisääntynyt: maailma on tullut lähemmäksi.
”Kun tällaista toimintaa katsotaan ns. erilaisen oppijan näkökulmasta, se saa uusia merkityksiä”, sanoo Sari Rantalainen. ”Osa koulumme oppilaista ei koskaan tule itse matkustelemaan ja heillä on siinäkin mielessä vähemmän mahdollisuuksia kohdata muista kulttuureista tulevia ihmisiä.”
Yhdessä tekeminen kasvattaa yhteisöllisyyttä
Kansainväliseen hankkeeseen osallistuminen on tuonut mukanaan valtavasti työtä, mutta myös huikeita onnistumisen kokemuksia. Sari Rantalainen kiittelee koulunsa positiivista henkeä: ”Meillä on hyvä tekemisen meininki, mikä koskee sekä oppilaita että henkilökuntaa. Kaikki tarttuvat vastuuseen ja hoitavat oman osuutensa.”
Rehtorin näkökulmasta hanke on merkinnyt valtavasti työyhteisön toimivuudelle:”Kun ihmiset sitoutuvat tekemään yhdessä jotakin, he oppivat samalla tuntemaan toisensa paremmin”, sanoo Vesa Raasumaa.
Opettajan arkinen työ on saanut uusia värisävyjä: oppilaiden into ja tekemisen riemu on tarttuvaa lajia. Anne Korhonen toteaa hankkeen antaneen paljon myös ammatillisesti. ”Kielitaito on harjaantunut, kun asiat on hoidettava englanniksi. Kumppanimaiden koulusysteemeihin tutustuminen ja kollegoiden tapaaminen on ollut avartavaa myös pedagogisessa mielessä, kun on ollut mahdollisuus nähdä, miten muissa maissa asioita opetetaan.”
Vesa Raasumaa kiittelee työnantajan joustavaa suhtautumista henkilökunnan irrottamiseen vierailuihin ja opettajavaihtoihin. EU:sta tullut tuki on kuitenkin ollut hankkeelle elinehto. ”Ilman sitä kaikki olisi jäänyt perinteisen ystävyyskoulutoiminnan tasolle eikä oppilaita olisi voitu ottaa mukaan samalla tavalla kuin nyt on otettu.” Comenius-ohjelma antaa toiminnalle turvalliset puitteet, koska hankkeiden laatuun voi luottaa; ovathan ne tietyn hakuprosessin läpäisseitä.
Litteän Leevin seikkailuihin voi tutustua osoitteessa http://www.mikkeli.fi/opetus/vanamo
Musiikki ja tanssi yhdistivät Comenius-nuoria Brysselissä
Teksti: Piia Heinämäki, suunnittelija / CIMO
Vuoden 2003 Comenius-viikkoa muistellaan Pogostan koululla varmaan vielä pitkään. Ilomantsilaisen koulun neljä kuudesluokkalaista oppilasta ja kaksi opettajaa edusti Suomea Euroopan komission järjestämässä Comenius-viikon päätapahtumassa marraskuussa Brysselissä. Samaan aikaan Comenius-viikkoa juhlistettiin pitkin Eurooppaa sekä kansallisella tasolla että Comenius-hankkeisiin osallistuvien koulujen omissa tapahtumissa.
Brysseliin oli kutsuttu jokaisesta Comenius-ohjelmaan osallistuvasta 30 maasta yhden projektin edustajat, jotka neljän päivän ajan tutustuivat kaupunkiin, osallistuivat työpajoihin ja esittelivät projektejaan omilla näyttelyosastoillaan. Yli sata 10-12 -vuotiasta koululaista opettajineen toi eloa EU:n kokousrakennukseen ja otti neuvotteluhuoneet uuteen käyttöön mm. tanssimalla kansantansseja ja esittämällä karaoke-laulua. Päivien huipennuksena nuoret esittivät tapahtumaa varten kirjoitetun Eurooppa-aiheisen kappaleen, jonka sävelenä käytettiin nuorisolle tuttua Ketchup Song -hittiä.
Pogostan koulun oppilaat Katri Kauppinen, Hanna Eskelinen, Riku Ehrukainen ja Tomi Ikonen saivat Brysselin matkalla ainutlaatuisen tilaisuuden testata omaa kielitaitoaan käytännössä. Englannin kielellä toimiminen ei tuottanut heille vaikeuksia. - Oli hauska huomata, että pystyy juttelemaan muiden maiden nuorten kanssa, totesi Riku ja uskoi jatkavansa yhteydenpitoa sähköpostitse uusien ystäviensä kanssa. Sekä Rikun että Tomin mielestä kotiin lähtö koitti liian aikaisin, juuri silloin kun alkoi vasta tutustua muihin.
Opettajat Pasi Hartikainen ja Aija Piitulainen seurasivat oppilaiden mukana työpajoissa, mutta pyrkivät pysymään taka-alalla niin että oppilaat saivat selviytyä itsenäisesti belgialaisten ryhmänvetäjien opastuksella. - Työpajoista sai ideoita myös omaan opetustyöhön, totesi Hartikainen, joka opettaa Pogostan koululla englantia.
Ohjelma olikin hyvin kielipainotteinen. Englannin kieltä treenattiin työpajoissa leikkien ja harjoitusten avulla. Suuren suosion saavutti myös ”Euroopan kierros tunnissa” eli ryhmä, jossa jokainen pääsi harjoittelemaan muutamaa itselleen vierasta Euroopan kieltä. Suomalaiset kokeilivat bulgariaa, italiaa ja hollantia. - Hollannin kieli jäi parhaiten mieleen. Sitä olisi kiva opetella lisää, kommentoi Katri kotimatkalla. Hannakin uskoi saaneensa matkasta uutta intoa kielten opiskeluun. Erityisesti saksan ja ranskan kielet kiinnostaisivat.
Kaikilla tapahtumaan osallistuneilla projekteilla oli oma osastonsa kokouskeskukseen rakennetussa näyttelyssä. Suomalaisten ”Together in Music and Dance” -hankkeessa osallistujakoulut ovat esitelleet toisilleen maidensa perinteistä musiikkia ja tansseja. Ilomantsissa kanteleperinnettä ylläpidetään aktiivisesti, ja kanteleet olivat mukana myös Brysselissä. Elävä musiikki houkutteli monet pysähtymään suomalaisosastolle. - Oli hauska huomata, miten kiinnostuneita ihmiset olivat Suomesta ja miten paljon monet jo tiesivät maastamme, kertoi opettaja Aija Piitulainen. Comenius-viikkoon osallistuiminen sai opettajan myös miettimään, miten paljon enemmänkin oman koulun Comenius-hanketta voisi koulutyössä hyödyntää.
Lisätietoa Comenius-ohjelmasta: http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/sokrates/comenius.htx
Together in Music and Dance -hankkeen kotisivut: http://www.hellofriends.org.uk
Kulttuuri voi yhdistää laajentuvaa Euroopan unionia
Teksti: Aino Kivelä, tiedotustoimittaja / CIMO
”Taiteen ja luovan työn panos sitoo koko yhteiskuntaa”, toteaa Valtion taidemuseon johtaja Tuula Arkio. ”Tavoitteena täytyy olla luova hyvinvointiyhteiskunta - taloudellinen hyvinvointi ei riitä, jos ihmisillä on henkisesti paha olla.”
Arkio kutsuttiin syksyllä 2002 jäseneksi kansainväliseen työryhmään, joka pohti EU:n kulttuuriyhteistyön tulevaisuuden suuntaviivoja. Kiinteänä juonteena ryhmän keskusteluissa kulki monikulttuurisuus, joka on jo nyt tosiasia ja valtava haaste Euroopassa. ”Emme nähneet monikulttuurisuutta uhkana, vaan rikastuttavana asiana. Kulttuurihan on kautta historian kasvanut ja kehittynyt yhteensulautumisista ja muilta saaduista vaikutteista. Siksi on tärkeää, että Euroopassa saadaan aikaan vuoropuhelua siirtolaisten ja valtaväestön välille.” Vuoropuhelua voisivat luoda monikulttuuriset festivaalityyppiset kaupunkiprojektit, jotka kiertäisivät eri maissa. Arkio korostaa myös lastenkulttuurin merkitystä. ”Lapset ovat kulttuurien välisen yhteistyön tärkeimpiä kohderyhmiä. Heihin iskostuvat ympäröivän yhteiskunnan arvot ja käsitykset. Tällä saralla taiteilijat voisivat tehdä vielä paljon enemmän ja saada lapset mukaan kulttuurien ymmärtämiseen.”
Unioni tarvitsee kulttuuripolitiikkaa
Toinen ryhmälle keskeinen teema oli luovuuden merkitys. ”Mikään yhteiskunta ei voi toimia ilman luovaa komponenttia. Ihmisten luovuus on valtava voimavara kaikkialla - ei vain taiteessa vaan yhtä lailla talouselämässä, terveydenhoidossa, koulutuksessa.” Uuden kulttuuriohjelman pitäisikin tukea erityisesti sellaisia hankkeita, jotka rohkaisevat ihmisissä esiin luovuutta.
Kulttuurin asema EU:ssa on kuitenkin edelleen liian heikko. ”Ryhmämme esitti, että Euroopan unioni tarvitsee Cultural Policyn, joka on kaikille jäsenvaltioille yhteinen. Tietenkin kansallisvaltioiden pitää saada itse päättää omasta kulttuuripolitiikastaan, mutta tarvitaan myös kaikkia jäsenvaltioita yhteisesti sitovat periaatteet, joissa todetaan kulttuurin merkitys. Muuten kulttuurille on vaikea saada sitä roolia ja painoarvoa, joka sille kuuluu.” Työryhmä halusi myös antaa komissiolle uuden roolin proaktiivisena kulttuuristrategian agenttina, jolla on vastuu kulttuuripolitiikasta EU:ssa. Mutta kulttuuri tarvitsee myös lisää rahaa; etenkin nyt, kun unioni laajentuu. ”Jos kulttuuriohjelmiin ei osoiteta lisää varoja, ollaan pulassa, kun nytkään rahat eivät tahdo riittää.”
Kulttuuri ei ole tuote vaan prosessi
Uuteen kulttuuriohjelmaan ryhmä ehdottaa ns. platform-ajattelua eli eräänlaisia kattoverkostoja, joihin myös pienempien vaihtoehtoryhmien ja yksittäisten taiteilijoiden on helpompaa liittyä. Näin myös uusien jäsenmaiden kulttuuritoimijat voisivat löytää paremmin mahdollisuuksia eurooppalaiseen yhteistyöhön. Näissä entisen itäblokin maissa monien kulttuuritoimijoiden asema on tällä hetkellä todella huono, sillä poliittinen johto ei näe että vaihtoehtoisella tai pienimuotoisemmalla kulttuuritoiminnalla olisi asiaa valtiollisen tason rahoituksen piiriin, vaan raha ohjautuu isoille kansallisille instituutioille. ”Ryhmä halusi, että vapaa taiteen kenttä saisi enemmän EU-rahoista.”
Taiteilijoiden ja taiteellisen työn painottaminen kulttuuriperinnön sijasta on saattanut hämmentää monia raporttiin tutustuneita. Arkio kuitenkin korostaa, että tarkoituksena ei ole vähätellä kulttuuriperinnön merkitystä, ja nostaa esiin ajatuksen ”luovasta citystä”, joka muodostuu kaikista kulttuurialan toimijoista - yksittäisistä taiteilijoista, pienryhmistä ja instituutioista. Kaikkien yhteistyötä tarvitaan. Työryhmälle tärkeä slogan ”Kulttuuri ei ole tuote, vaan prosessi” kiteyttää ajatuksen alati muuttuvasta ja elävästä kulttuurielämästä, jota ilman museotkaan eivät voi olla olemassa. ”Koska EU rakentuu helposti instituutioiden varaan, ja koska valtiot kuitenkin rahoittavat omia kulttuurilaitoksiaan, halusimme raportissamme korostaa ruohonjuuritason toiminnan merkitystä.”
Kummimuseot uusissa jäsenmaissa
Loppuraportin taustalta löytyy tietty kokonaiskonsepti; siksi työryhmä suosittelee, ettei ehdotuksesta lähdettäisi toteuttamaan vain jotakin yksittäistä osaa. ”Riippuu komission tahtotilasta, miten asia etenee.” Joka tapauksessa raportti on vasta suuntaa-antava ja vaatii vielä paljon työstämistä ja konkretisoimista ennen kuin koossa on ehdotus nykyisen, vuonna 2006 päättyvän Kulttuuri 2000 -ohjelman seuraajaksi.
Valtion taidemuseossa on ideoitu erääksi kansainvälisen yhteistyön muodoksi ns. kummimuseosysteemiä. Tätä voidaan lähteä toteuttamaan EU:n uuden kulttuuriohjelman sisällöstä riippumatta. ”Museoilla voisi olla uusissa jäsenmaissa kummimuseo, jonka kanssa järjestetään henkilövaihtoa, projektivaihtoa ja osaamisvaihtoa. Näin voitaisiin luoda tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, ja samalla saataisiin kulttuurista lisäarvoa ja ymmärrystä eri maiden välille.”
Viisasten ryhmä
Komission koulutuksen ja kulttuuri pääosasto kutsui syksyllä 2002 koolle eurooppalaisista asiantuntijoista koostuvan ”viisasten ryhmän” pohtimaan EU:n kulttuuriyhteistyön tulevaisuuden suuntaviivoja. Nykyinen puiteohjelma Kulttuuri 2000 jatkuu todennäköisesti vuoden 2006 loppuun saakka, jonka jälkeen käynnistyisi uusi kulttuuriohjelma vuonna 2007. Komission on tarkoitus antaa esitys uudeksi kulttuuriohjelmaksi alkuvuonna 2004.
Työryhmän jäseniksi kutsuttiin Suomesta Valtion taidemuseon ylijohtaja Tuula Arkio. Arkion lisäksi työryhmään kutsuttiin Bernard Faivre d’Arcier (taiteellinen johtaja, Avignonin teatterifestivaali, Ranska), Ondrej Hrab (teatterinjohtaja, Archa Theatre, Tshekki), Robert Palmer (konsultti, mm. Brysselin kulttuuripääkaupunkivuoden johtaja 2000, Iso-Britannia), Gottfried Wagner (pääsihteeri, European Cultural Foundation, Itävalta) ja Raymond Weber (Euroopan neuvosto, Luxemburgin yliopiston tutkija).
Työryhmä työskenteli lokakuun 2002 ja kevään 2003 ajan tavaten kerran kuukaudessa, ja luovutti raporttinsa ”Towards a New Cultural Framework Programme of the European Union” DG EAC:in pääjohtajalla Nikolaus van der Pasille 11.6.2003.
"Viisasten ryhmän" raportti: https://www.cimo.fi/dman/Document.phx/~public/Kulttuuri+2000/raportti.pdf
Komission julkinen kuuleminen tulevaisuuden kulttuuriohjelmasta: http://europa.eu.int/comm/culture/eac/archive/consult_pub_en.html
Tulevaisuuden kulttuuriyhteistyön muotoja luodattiin myös vuonna 2001 Brysselissä järjestetyssä kulttuurifoorumissa: http://europa.eu.int/comm/culture/eac/other_actions/reflexion/forum_en.html
Mitä eurooppalaisella koulutusyhteistyöllä saavutetaan?
Arvioita Leonardo-ohjelman opiskelija- ja asiantuntijaliikkuvuuden vaikutuksista
Teksti: Maija Airas, vastaava suunnittelija / CIMO
Tämä artikkeli pohjautuu Leonardo-ohjelman toisesta vaiheesta tehdyn väliarvioinnin havaintoihin. Tuore ohjelma-arviointi vahvistaa aiempia käsityksiä Leonardo-liikkuvuushankkeiden ja niiden puitteissa toteutettujen vaihtojen tuloksista ja vaikutuksista.
Leonardo-ohjelman liikkuvuus on leimallisesti ammatillisen 2. asteen opiskelijavaihtoa, noin kuukauden mittaisia työssäoppimisjaksoja ulkomailla. Painopiste on Suomessa viime vuosina siirtynyt aiempaa enemmän juuri 2. asteelle.
Osallistuminen ohjelmaan on maantieteellisesti kattavaa ja väestömääriin suhteutettuna Leonardo-hankkeita on melko tasapuolisesti eri alueilla. Ohjelman alkuvuosiin verrattuna kehitys on ollut myönteistä. Myös erot eri koulutusalojen osallistumisaktiivisuudessa ovat tasoittuneet.
Opiskelija-, harjoittelija- ja asiantuntijavaihdot suuntautuvat väliarvioinnin mukaan kohtuullisen monipuolisesti eri puolille Eurooppaa. Vaihtovirrat ovat tasoittuneet ohjelman alkuvuosista: Britannia ei enää ole ehdoton ykkössuosikki ja toisaalta myös EU:n tulevat jäsenmaat, esimerkiksi Puola, ovat yhä useamman suomalaisopiskelijan- ja asiantuntijan vaihtokohteena. Parhaimmillaan yhteistyö on vastavuoroista, jolloin myös kotimaassa opiskelevat ja työskentelevät saavat mahdollisuuden kansainväliseen vuorovaikutukseen. Toistaiseksi Suomeen onkin tullut enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita, harjoittelijoita ja asiantuntijoita, kuin mitä täältä on voitu Leonardo-rahoituksen turvin lähettää.
Vaikka eurooppalainen yhteistyö kohdemaita tarkasteltaessa näyttäytyy monipuolisena, on eurooppalaisen yhteistyön vallitseva kieli kuitenkin englanti. Myös kielten opetustarjonta etenkin toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa on arvioinnin mukaan melko yksipuolista. Väliarviointi rohkaisee korostamaan Euroopan kielellistä ja kulttuurista monipuolisuutta. Onkin pohdittava, miten ohjelmasta tuettavia hankkeita voisi jatkossa paremmin kohdentaa tähän tarkoitukseen.
Haasteena vaihtojaksojen laadunvarmistus
Arvioinnin mukaan ulkomaanjaksojen järjestelyt toimivat hyvin eikä laadun suhteen ole suurempia ongelmia. Sama koskee ulkomailla suoritettujen opintojaksojen hyväksilukua. Näiltä osin on tapahtunut edistystä ohjelman 1. vaiheeseen verrattuna.
Koulutusjärjestelmän viimeaikaiset uudistukset ovat tukeneet tätä myönteistä kehitystä. Työssäoppiminen on sisällytetty osaksi kaikkia ammatillisen 2. asteen tutkintoja. Ammattikorkeakoulutus on vakiintunut, mikä varmasti heijastuu myönteisesti toiminnan laatuun.
Tuoreen väliarvioinnin mukaan ulkomaanharjoittelun hyväksilukuun liittyviä ongelmia esiintyy lähinnä perinteisissä yliopistoissa. Harjoittelun asema ja merkitys yliopistotutkinnoissa ei ole niin selkeä kuin muilla koulutusasteilla.
Kiitettävästä yleisarvosanasta huolimatta ulkomaisten jaksojen laadunvarmistus ja opintosuoritusten hyväksilukeminen tarjoavat jatkuvasti haasteita yhteistyökumppanuuksille. Esimerkiksi 2. asteella näyttöjen suorittaminen ulkomaanjaksojen aikana vaatii huolellisia järjestelyjä.
Työssäoppimis- ja harjoittelujaksojen tueksi on Leonardo-hankkeissa kehitetty erilaisia laadunvarmistuksen työkaluja ja yhteisenä haasteena onkin jakaa tätä osaamista.
Vaikuttava vaihtokokemus?
Liikkuvuushankkeita arvioitaessa on luontevaa pohtia yksilötason vaikutuksia ja tarkastella vaihdossa olleiden kokemuksia - jaetaanhan valtaosa rahoituksesta apurahoina suoraan lähtijöille.
Leonardo-hankkeita vetäneet henkilöt arvioivat 2. asteen opiskelijoiden kohdalla suurimpien vaikutusten kohdistuvan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Lähes yhtä merkittävä vaikutus ulkomaanjaksoilla on osallistujien kielitaidon kehittymiseen. Vaikutuksia opiskelijoiden ammatilliseen osaamiseen ei arvioitu aivan yhtä suuriksi.
Korkeakouluopiskelijoiden osalta vaikutukset näkyvät selkeimmin kielitaidon ja henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittymisessä. Korkeakouluopiskelijoiden ulkomaanjaksot ovat yleensä 2. asteen vaihtoja selvästi pidempiä, mikä saattaa olla osittain syynä siihen, että ammatilliseen osaamiseen kohdistuneiden vaikutusten arvioitiin olleen suurempia.
Nuorten työntekijöiden ja työttömien osalta hankkeiden vetäjät arvioivat, että vaihdot tukevat hyvin nuorten siirtymistä työmarkkinoille.
Väliarviointia edeltäneissä selvityksissä on noussut esille ulkomaanjaksojen vaikutus osallistujien opiskelumotivaation ja jatkokoulutushalujen lisääjänä. Aiemman Leonardo-vaihtojen vaikuttavuutta arvioineen selvityksen mukaan myös nimenomaan pidemmillä vaihtojaksoilla olisi suorempi vaikutus osallistujien työllistymiseen.
Vaikuttavuutta pohdittaessa olennainen kysymys on, ketkä valikoituvat osallistujiksi kansainväliseen vaihtoon. Jo aiempien selvitysten perusteella tiedetään, että naiset osallistuvat miehiä aktiivisemmin. Varsinkin ammatillisen 2. asteen osalta väliarviointi herättää keskustelua siitä, valikoituuko osallistujiksi vain opinnoissaan paremmin pärjääviä. Opintomenestys on usein valintakriteerinä, mutta toisaalta ohjelmassa on tuettu, ikään kuin vastapainoksi, erillisiä hankkeita, joiden puitteissa erityisopiskelijat voivat osallistua vaihtoon.
EU-tuki ei valu hukkaan….
Suomessa Leonardo-ohjelmasta myönnettyjen apurahojen lukumäärä on vaikkapa verrattuna kokonaisopiskelijamääriin melko vaatimaton. Ohjelmasta saatujen kokemusten perusteella vaikuttaa kuitenkin selvältä, etteivät vaikutukset jää ainoastaan yksilötasolle. Leonardo-liikkuvuushankkeet toimivat usein katalysaattoreina. Tästä esimerkkinä on ulkomaisten työssäoppimisjaksojen toteutukseen ja laadunvarmistukseen liittyvä kehittäminen, jota on tehty monissa hankkeissa.
Huomionarvoista on, että kehittämistyöhön ei liikkuvuushankkeissa saa rahallista tukea. Kilpailu Leonardo-apurahoista, erityisesti ammatillisen 2. asteen opiskelijaliikkuvuuteen, on toistaiseksi ollut kovaa. Siksi rahoitusta jaettaessa on voitu pitää suhteellisen korkeaa vaatimustasoa ja odottaa hankkeilta monipuolisia tuloksia.
Dosentti Seija Mahlamäki-Kultasen tekemä väliarviointi on julkaistu opetusministeriön julkaisusarjassa ja sitä voi tilata mm. CIMOsta ja Opetushallituksen Leonardo-keskuksesta.
Koko Euroopan tasolla Leonardo-ohjelman budjetista noin 40 % ohjataan liikkuvuuteen. Tavoitteet ammatillisen koulutuksen eurooppalaisessa yhteistyössä ovat korkealla, myös ohjelmasta tuettavan opiskelija-, harjoittelija- ja asiantuntijaliikkuvuuden suhteen. Yksilötason lisäksi vaikutuksia haetaan organisaatiotasolta aina kansallisiin koulutusjärjestelmiin ja eurooppalaisille työmarkkinoille asti.
Suomi on osallistunut Leonardo-ohjelmaan vuodesta 1995 ja ohjelman toinen vaihe käynnistyi vuonna 2000. Liikkuvuuteen saatava apurahakiintiö vaihtelee hieman vuosittain, Suomen määräraha vuodelle 2004 on noin 1,3 miljoonaa euroa. Tällä summalla voidaan rahoittaa noin 70 liikkuvuushanketta ja myöntää niiden puitteissa arviolta 900 apurahaa. Suurin osa apurahoista kohdistuu 2. asteen ammatillisessa koulutuksessa olevien koulutus- ja työssäoppimisjaksoihin toisessa Euroopan maassa. Tämän lisäksi tuetaan korkeakouluopiskelijoiden ulkomaanharjoittelua, nuorten työntekijöiden, työttömien ja vastavalmistuneiden ulkomaanharjoittelua sekä ammatillisen koulutuksen asiantuntijoiden vaihtoa.
Barentsin hyvä henki kantaa
Teksti: Maija Lummepuro, kulttuuriasiainneuvos, Opetusministeriö, Kansainvälisten asiain sihteeristö
Kristiina Helansuo, kv-suunnittelija, Suomen Akatemia,
Hannele Ahti, erikoissuunnittelija, Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO
Barentsin alueen neljän maan opetus- ja tutkimussektorin hallinnon alan edustajista koostuva työryhmä (THE BARENTS PROGRAMME BOARD FOR EXCHANGES IN HIGHER EDUCATION AND RESEARCH ) järjesti juhlaseminaarin Barentsin Euro-Arktisen neuvoston 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi toukokuussa 2003 Lövångerissa, Pohjois-Ruotsissa. Seminaarin ilmapiiri oli avoin ja innostunut, mistä suuri kiitos lankeaa isäntäväen eli Svenska Institutetin huolellisille valmisteluille.
Seminaariin osallistui noin 70 henkeä, joista suurin osa oli kotoisin Barents-alueelta, muut sitten muutoin vahvasti sitoutuneita BEAR-alueen yhteistyöhön. Ensimmäinen päivä keskittyi Barents-alueen yhteistyön kokemuksiin. Puheenvuoroissa kuultiin esimerkkejä sekä onnistuneista että vähemmän kannustavista yhteistyökokemuksista, mm. Luulajan teknillisen yliopiston rehtori professori Ingegerd Palmér kertoi vuosisatoja kestäneestä tuloksekkaasta vuoriteollisuuden yhteistyöstä Venäjän pohjoisten alueiden kanssa
Toisen päivän mottona oli tulevaisuus ja sen haasteet, ja silloin esiteltiin eri maiden tutkimuksen ja opiskelun, erityisesti liikkuvuuden rahoitusmahdollisuuksia. Tohtori Lars Wikman Luulajan teknillisestä yliopistosta esitteli EU:n 6. puiteohjelman yhteisrahoitusmahdollisuuksia ja johtaja Peter Jörgensen puolestaan kertoi INTERREG- ja TACIS-ohjelmien mahdollisuuksista. Tohtori Elena Kudriashova Arkangelin aluehallinnosta pohti Barentsin alueen yhteistyön tulevaisuuden haasteita uskoen ja toivoen myös Venäjän hallinnon panostavan pohjoisten alueiden kehittämiseen.
Lopuksi neljän maan panelistit miettivät tulevaisuudennäkymiä. Keskustelussa syntyikin monia konkreettisia ehdotuksia ja kehittelyä vaativia ideoita BEAR-tutkimus- ja koulutusyhteistyöstä
Kansainvälistyminen ja liikkuvuus esillä paneeli- ja yleisökeskusteluissa
Professori Ingegerd Palmér puhui mahdollisuudesta syventää Barentsin alueella tehtävää yhteistyötä mm. Sandwich-tutkintoihin johtavien ohjelmien avulla. Yhteistyötä halutaan kehittää entistä multilateraalisemmaksi ja panostaa vaihto-opintojen hyväksilukemiseen ja tutkintojen vastaavuuteen. Neuvotteleva virkamies Lena Oftedal Norjan opetusministeriöstä painotti alueen yliopistojen pitkäjänteisen yhteistyön merkitystä. Hän piti tärkeänä Barentsin akateemista liikkuvuutta ja näki huolestuttavana pohjoismaiden opiskelijoiden toistaiseksi vähäisen liikkuvuuden Pohjois-Venäjän yliopistoihin. Kulttuuriasiainneuvos Maija Lummepuro Suomen opetusministeriöstä totesi suomalaisista yliopistoista kertyneeseen liikkuvuuskokemukseen nojaten, että Suomesta löytyy paljon opiskelijoita, jotka lähtisivät vaihto-opiskelijoiksi Venäjälle. Kun lähdön edellytyksenä on useimmiten suunnitelma oman pääaineen opiskelusta, tulisikin venäläisten kansainvälistyvien yliopistojen panostaa korkeatasoisiin englanninkielisiin opintokokonaisuuksiin. Englanninkielinen opetus on kynnyskysymys ennen kaikkea perustutkintovaiheen opiskelijoille, jotka suunnittelevat vaihto-opintoja ulkomailla, tutkijoiden kielitaito ei sen sijaan juuri koskaan ole este yhteistyölle. Samanlainen tilanne on ollut - ja on - varmasti tuttu monen muunkin Euroopan maan yliopistoissa. Jotta pohjoisvenäläiset yliopistot voisivat kilpailla Keski-Euroopan yliopistojen kanssa, olisi sinne haluaville pystyttävä maksamaan kohtuullista stipendiä, joka kattaa elinkustannukset ja toimii samalla ”karunpaikanlisänä”.
Liikkuvuusongelmien ratkaiseminen asettaa niin venäläisten, suomalaisten kuin eurooppalaistenkin toimijoiden ratkaistavaksi monia haasteita. Seminaarin keskusteluissa palattiin tuon tuostakin siihen, että englanninkielisten opetusohjelmien luominen Barentsin alueen venäläisissä yliopistoissa on välttämätöntä. Nämä opetusohjelmat avaisivat portin sinne haluaville pohjoismaisille opiskelijoille. Galina Arkadievna kertoi, että Arkangelin tekninen yliopisto on jo alkanut panostaa kansainvälistymiseen. Yliopiston ensimmäiset englanninkieliset metsätieteen kurssit tulevat osaksi yliopiston opetusohjelmaa kahden vuoden kuluttua. Projektikoordinaattori Markku Kangaspuro Suomen Akatemiasta korosti verkottumisen ja virtuaaliopetuksen tärkeää roolia yliopistojen kansainvälistymiskehityksessä.
Suomalaisten ja eurooppalaisten tulisi kehittää ja hyödyntää tehokkaammin jo toimivia tutkimuksen ja koulutuksen rahoitusohjelmia. Ohjelmien tehtävä olisi taata tutkijoille ja opiskelijalle riittävä toimeentulo vieraassa maassa sekä mahdollistaa opinnot hyvätasoisissa venäläisissä yliopistoissa tarvitsematta maksaa korkeita lukukausimaksuja.
Riittävän houkuttelevien opiskelumahdollisuuksien ja -edellytysten luonti takaa tasaisen opiskelijavirran niin Venäjän tiedekeskuksiin kuin perifeerisemmillekin alueille - myös Pohjois-Venäjälle. Suomelle ja EU:lle laajemminkin panostus Venäjä-osaamiseen on tärkeää ja maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin!
Mediaseksikkyys on myös Barentsin alueen koetinkivi
Ruotsilla on Brysselissä INTERREG- JA TACIS -ohjelmiin erikoistunut North Sweden European Office ja EU-rahoitteista tiedotustoimintaa Norrbottenin ja Västerbottenin alueella, ja silti yleisön joukosta löytyi media-alan ammattilainen, joka piti Barentsin alueen näkyvyyttä mediassa huolestuttavan vähäisenä ja oli sitä mieltä että suuren yleisön kiinnostus Barentsin aluetta kohtaan on laskusuunnassa. Luulajan teknillinen korkeakoulukaan ei ole tuttu suurelle yleisölle, vaikka sen merkitys alueensa kehitykselle on ensiarvoisen tärkeä.
Barentsin alueella on yllin kyllin omaleimaisuutta oman ”brändin” tuotteistamiseksi. Tavoitteena on tehdä alue suurelle yleisölle tutuksi ja houkuttelevaksi, mutta samalla pitää kiinni sen uniikista luonteesta ja opastaa esim. teollisuussektoria vaalimaan ja kehittämään aluetta sen omilla ehdoilla.
Yksi väylä vaikuttaa tähän on - www.barents.no - kokeile itse!
Seminaarin saapui parikymmentä edustajaa Venäjältä, mm. Arkangelin Pomorin valtionyliopistosta, Arkangelin teknillisestä yliopistosta, Arkangelin aluehallinnosta, Venäjän tiedeakatemian Karjalan ja Kuolan tiedekeskuksista, Murmanskin humanistisesta, pedagogisesta ja teknillisestä yliopistosta. Norjaa edustivat Harstadin, Narvikin, Tromsan ja Saami-yliopistot sekä opetusministeriö. Ruotsista seminaariin osallistui pohjoisten maakuntien virkamiehiä, Luulajan teknillinen yliopisto, Uumajan yliopisto, Svenska Institutet sekä Pohjois-Ruotsin Eurooppa-toimisto Brysselistä. Suomesta edustettuina olivat Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO, Suomen Akatemia, opetusministeriö ja Lapin yliopisto.
BARENTS-YHTEISTYÖN JUURET
Barentsin Euro Arktisen neuvoston Luulajan ulkoministerikokouksessa 1998 annettuun deklaraatioon pohjautuen perustettiin vuonna 1999 neuvoston alaisuuteen Barentsin alueen korkeakoulu- ja tutkimusyhteistyötä sekä liikkuvuutta edistävä ohjelma, joka sai nimekseen Exchange Programme for Higher Education and Research in the Barents Euro-Arctic Region. Ohjelmaa toteuttamaan nimettiin Barentsin alueen neljän maan opetus- ja tutkimussektorin hallinnon alan edustajista koostuva työryhmä. Työryhmässä ovat Suomesta edustettuina Suomen Akatemia ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO.
Työryhmän tavoitteena on vahvistaa Barentsin alueen korkeakoulu- ja tutkimussektorin yhteistyötä paitsi tarjoamalla tietoa erilaisista tukijärjestelmistä, lisäämällä myös mahdollisuuksia laajamittaisempaan yhteydenpitoon ja avoimeen tiedonvaihtoon.
Työryhmän kartoittamat korkeakoulu- ja tutkimussektorin yhteistyöhön tarkoitetut kansalliset, pohjoismaiset ja multilateraaliset rahoituslähteet ja tukimuodot sekä tiedot neljän maan korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista löytyvät Exchange Programmen -verkkosivuilta tietokannasta. Sivut avattiin yleisölle vuonna 2000 Oulun ulkoministerikokouksen yhteydessä osoitteessa http://www.barents.no
EU:n Nuoriso-ohjelmasta on tullut tärkeä työkalu Suomen nuorisotyössä
Arviointia ja yhdessäoloa Nuoriso-ohjelman seminaarissa
Teksti: Seija Anttonen ja Aino Kivelä, CIMO
Nuoriso-ohjelman seminaari 10.-11.11.2003 kokosi yhteen nuorisoalan toimijoita eri puolelta Suomea. Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn Nuoriso-yksikön järjestämässä seminaarissa oli tilaisuus kuulla puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista sekä vaihtaa ajatuksia ja viihtyä toisten nuorison parissa työskentelevien seurassa. Seminaari alkoi hotelli Radisson Seasidessa, jossa kuultiin sekä EU-tason että kansallisten nuorisoalan toimijoiden puheenvuoroja. Iltapäivällä siirryttiin Tallink Romantikalle, jossa keskustelu jatkui tiistai-iltapäivään saakka.
Keskeinen osa seminaaria oli Nuoriso-ohjelman väliarvioinnin tulosten julkistaminen. Arvioinnin toteuttaja, Nuorisotutkimusverkoston tutkija Tapio Kuure esitteli seminaarin laivaosuudessa tuloksia Suomen osalta. Vaikuttavuustutkimuksen tulokset olivat erittäin positiivisia. Horisontaalisen nuorisopolitiikan idea koettiin toimivana, ja kenttä on ottanut Nuoriso-ohjelman hyvin vastaan nuorisotyön käytännön työvälineenä. Kuurteen mukaan Nuoriso-ohjelman tyyppinen pieni ohjelma nähdään usein vähämerkityksellisenä kansallisella tasolla, mutta pienten, paikallisten hankkeiden vaikuttavuus onkin usein suuri, koska juuri niiden kautta opitaan kenties eniten - itse tekemällä. Nuoriso-ohjelman hyödyntäminen on myös kehittänyt sektorit ylittävää yhteistyötä monessa kunnassa, samoin kunta- ja järjestötason välistä yhteistyötä
Muita keskeisiä teemoja olivat EU:n laajentumisen vaikutusten pohtiminen sekä suvaitsevuuden kasvava merkitys.
CIMOn johtaja Ulla Ekberg korosti tervetuliaissanoissaan EU:n Nuoriso-ohjelman merkitystä aktiiviseen kansalaisuuteen ja osallistumiseen kannustavana ohjelmana. Suomen näkökulmasta uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin keväällä 2004 näkyy lähinnä siinä, että nyt kyseiset maat tulevat mukaan päättämään ohjelmien sisällöstä - yhteistyötä useiden maiden kanssa on jo tehtykin.
Europarlamentaarikko Ulpu Iivari totesi puheenvuorossaan, että uusien jäsenmaiden tullessa unioniin nuorten määrä EU:ssa kasvaa noin 10 miljoonaan; silti nuorten osuus koko väestöstä tulee vähenemään. Väestörakenteen kehitys asettaa nuorille paljon haasteita tulevaisuudessa. Yksi niistä on Euroopan unionin kansalaisuuden kehittyminen ilman yhteistä kieltä tai uskontoa. Nuorten osallistuminen tulevaisuuden visiointiin ja päätöksentekoon onkin ensiarvoisen tärkeää.
Suvaitsevaisuusteemaan liittyen Iivari totesi nuorten kannattavan demokratiaa, vaikka paikallisdemokratiaa enemmän heitä tuntuvatkin kiinnostavan esimerkiksi globalisaation vaikutukset. Tärkeiksi arvoiksi ovat nousseet syrjinnän vastaisen toiminnan kysymykset sekä monikulttuurisuus. Onkin tärkeää, että nuoret tuntevat osallisuutta yhteiskuntaan ja että he tuntevat voivansa vaikuttaa. ”Meidän tuleekin pyrkiä edistämään nuorten osallistumista ja kannustaa heitä toimimaan aktiivisesti sellaisten asioiden hyväksi, joita he pitävä tärkeänä. EU:n nuorisopolitiikan tärkein työkalu onkin juuri Nuoriso-ohjelma”, Ulpu Iivari totesi.
Dosentti Teija Tiilikainen jatkoi laajentumiskeskustelua ja toi EU:n Tulevaisuuskonventin terveiset nuorisoalan toimijoille ja nuorille. 1.5.2004 on sananmukaisesti suuri päivä EU:n historiassa - 10 uutta jäsenmaata kasvattaa EU:n noin 500 miljoonan kansalaisen yhteisöksi. Konventti on tehnyt työtä EU-hallinnon yksinkertaistamiseksi ja selkiyttämiseksi. Uusi perustuslaki vastaa myös kysymykseen kansalaisuudesta kirjaamalla ensimmäistä kertaa ylös EU-kansalaisten perusoikeudet. Tulevaisuuskonventti kuunteli työssään myös Euroopan nuoria, ja Tiilikaisen mukaan nuorten terveiset konventille ovat pitkälti linjassa suomalaisen ajattelun kanssa. Lisäksi nuorilla on jopa vanhempia sukupolvia pidemmälle menevät valmiudet syvempään integraatioon.
Nuorisotutkija Leena Suurpää alusti seminaarissa suvaitsevaisuudesta rasismin vastustamisessa. Nuorten arki on monikulttuuristunut, ja nyt peruskoulussa oleva sukupolvi kohtaa monikulttuurisuuden aivan toisella tavalla kuin aikuisväestö. Tutkimukset osoittavat, että nuoret jakautuvat usein ryhmiin sen mukaan, miten he suhtautuvat rasismiin. Leena Suurpää kertoi havainneensa, että nuorilla suvaitsevaisuus voi itse asiassa olla joskus lähes rasismia, eli asetetaan tietyt rajat sille mitä suvaitaan.
Nuorten suvaitsevaisuuskasvatuksessa on Suurpään mukaan tärkeää sekä maahanmuuttajanuorten integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan että suomalaisten nuorten ”rasisminvastaisuuskasvatus”. Nuorten rasismia aiheuttaa oman turvallisuuden ja elämänhallinnan rapautuminen; siinä on siis paljon kyse myös tunteista ja peloista. Hyväksyttävää kansainvälistymistä on oma ulkomaille lähtö, mutta on vaikeampaa hyväksyä kansainvälistyminen silloin, kun se tulee omalle kotialueelle. Nuorisoalan toimijoiden haasteena on, miten muuttaa passiivinen suvaitsevaisuus aktiiviseksi rasismin vastustamiseksi.
SLU:n suvaitsevaisuusvaliokunnan jäsen Christian Thibault korosti puheenvuorossaan urheiluharrastuksen merkitystä maahanmuuttajien kotouttamiselle ja integroimiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Liikunta ja urheilu tarjoavat mahdollisuuksia kansainväliseen kohtaamiseen. Esteeksi harrastustoiminnalle voivat tosin muodostua lasten vanhempien ennakkoluulot.
Seminaari jatkui maanantaina Tallink Romantikalla yhteisen illallisen ja vapaamuotoisempien keskustelujen merkeissä. Illalla kokoonnuttiin vielä yläkannen kokoustilaan kuulemaan syys-lokakuun vaihteessa vietetyn Euroopan Nuoriso -viikon (Youth in Action) tapahtumista Suomessa. Ritva Saarikettu Nuorisokeskus Villa Elbasta näytti videon ja kertoi Brysselissä Nuoriso-viikon päätapahtumassa Suomea edustaneesta hankkeesta, Villa Elban tyttöprojektista "The modern girl and ancient womanhood".
CIMOn Nuoriso-yksikkö lahjoitti Euro-Med -kategoriassa toiseksi parhaana palkittua hanketta organisoineille tytöille vielä Nuoriso-ohjelman upouudet ”ole mukana!” -t-paidat.
Tiistaina Nuoriso-ohjelman väliarvioinnin tulosten julkistamisen jälkeen seminaarin osallistujat jakautuivat työryhmiin, joissa pohdittiin tarkemmin kentän tarpeita ja palautetta, viestintää, nuorten osallistumista sekä arviointia. Ryhmien keskustelut esiteltiin koko osallistujajoukolle iltapäivällä seminaarin päätöstilaisuudessa. Myöhäinen lounas antoi tilaisuuden jutella vielä hetken yhdessä - sitten laiva jo saapuikin Helsingin satamaan. Kaiken kaikkiaan seminaarista jäi hyvä maku - ja mukaan saatiin paljon puhtia työhön Nuoriso-ohjelman parissa!
Arviointiraportti suomeksi: http://www.cimo.fi/dman/Document.phx/~public/Nuoriso-ohjelma/arviointi2003/arviointi-fi.rtf
Nuoriso-ohjelman arviointiseminaarin esityksiä: http://www.cimo.fi/eman/ShowEvent.phx?eid=eman.236
Erilaista koulutusta Nuoriso-ohjelmassa
Teksti: Ahto Külvet
Suomen ja Viron kansalliset Nuoriso-ohjelman toimistot järjestivät 4.-6. lokakuuta 2003 raja-alueyhteistyön merkeissä koulutuksen/kontaktiseminaarin venäjänkielisille nuorille ja venäjänkielisten nuorten parissa toimiville nuorisotyöntekijöille. Yhteensä oli osallistujia 30, noin puolet Virosta ja puolet Suomesta.
Kouluttajina olivat mukana Tuuli Raamat-Haapakoski FENIXistä ja Oleg Vares Virosta, lisäksi seminaariin osallistuivat niin Suomen kun Viron toimiston ryhmätapaamis-alaohjelmasta vastaavat.
Ryhmätapaamisiin kannustetaan osallistumaan etenkin niitä nuoria, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet kansainväliseen nuorisovaihtoon. Etusija on erityisryhmillä, joilla on muita nuoria huonommat mahdollisuudet osallistua nuorisovaihtoon esimerkiksi taloudellisten, sosiaalisten tai maantieteellisten syiden, vammaisuuden tai sairauden vuoksi. Tällä kertaa kohderyhmänä olivat venäjänkieliset nuoret tai heidän parissaan toimivat - onhan tämä ryhmä suurin vähemmistö molemmilla puolilla Suomenlahtea.
Koulutuksen päämääränä oli löytää kumppaneita tulevaisuuden ryhmätapaamisprojekteille ja ylittää ”lomakekauhu”, joka on aika yleistä, sillä lomaketta ei ole saatavalla osallistujien äidinkielellä eli venäjäksi.
Koulutus alkoi Fenixissä tutustumalla paikallisen nuorisotalon toimintaan ja tiloihin. Illan mittaan kaikki osallistujat tulivat tutuiksi ja matka jatkui Vuorilahden Kurssikeskukseen Helsingin kupeeseen, jossa jatkettiin tutustumista toisiinsa ja osallistujien taustaorganisaatioihin.
Koulutuksen aikana oli paljon simulaatiopelejä, joissa Nuoriso-ohjelman edustajat olivat jokapäiväisessä roolissaan neuvonantajina. Kansalliset toimistot neuvoivat vain ”virallisilla” kielillä - eli Suomen toimisto suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi, ja Viron toimisto viroksi tai englanniksi - mikä peilaa myös tilannetta molemman maan kansallisissa toimistoissa.
Lomakekauhun ylittämisen menetelmäksi oli keksitty ”hiekkakakkumuotti”, joka sai paljon kiitoksia osallistujilta. Muottia käytettiin koulutuksen aikana simulaatiopelissä, jossa lomake/muotti edusti lomaketta, jolla hyvät ideat saatiin muotoiltua kakuiksi eli hienoiksi ryhmätapaamisprojekteiksi. Samalla ymmärrettiin, että se, mitä lomakkeessa pyydetään, on tärkeää ryhmätapaamiseen valmistautumisen kannalta ja täynnä vinkkejä siitä mitä pitäisi ottaa huomioon ryhmätapaamista suunnitellessa.
”Mikä on kulttuurisanne tärkeintä” oli kysymys, joka herätti kiivasta keskustelua - vodka ja sauna olivat muun muassa suosikkeja, samalla selvisi, että kaikki osallistujat ovat taustaltaan hyvin erilaisia, olihan mukana mari, mordvalainen ja udmurti, ja suomalaisten osallistujista pari oli muuttanut Suomeen Virosta.
Illempana osallistujat jaettiin ryhmiin, ja he saivat tehtäväkseen valmistella tulevaa ryhmätapaamista muokatulla ryhmätapaamislomakkeella - kello 19:00 oli viimeinen lomakkeen jättöaika, ja avoinna olivat niin Viron kun Suomen kansalliset toimistot.
Yhteinen illanvietto sujui lämpimissä tunnelmissa - osallistujia yhdisti ainakin yhteinen laulukulttuuri - yhteislauluja laulettiin aamumyöhään ja kaikki sanat osattiin ulkoa, tulipa osallistuja mistä maasta tahansa.
Koulutus loppui seuraavana aamupäivänä CIMOn tiloissa, jossa kaikki saivat palautetta täyttämistään hakemuksista ja tietoa kumppanihakumahdollisuuksista. Hakemukset olivat todella laadukkaita, jopa niin hyviä että pari olisi saanut heti tukea, jos ei olisi käytetty muokattuja lomakkeita!
Osallistujien palautteen mukaan kyseessä oli paras koulutus kiitos luovien menetelmien, samalla kiitettiin sitä, että koulutus vedettiin osaksi venäjäksi, ja venäjän kielen taitoa oli kaikilla kouluttajilla, niinpä apua sai tiukan paikan tulleen.
Suomalais-venäläinen korkeakouluseminaari Pietarissa
Teksti: Eila Hagfors, suunnittelija / CIMO
Pietarissa järjestettiin lokakuussa järjestyksessä neljäs Suomen ja Venäjän korkeakoulujen yhteistyötä käsittelevä seminaari. Vastaavia tapahtumia on järjestetty vuodesta 1996 lähtien vuorovuosin molemmissa maissa CIMOn toimiessa koordinaattorina Suomen puolella ja Pietarin yliopistojen kv. vararehtoreiden yhdistyksen ollessa vastuutahona Venäjän päässä. Seminaaripaikkana oli Pietarin toiseksi vanhin yliopisto, 1700-luvun lopulla perustettu Herzenin kasvatustieteellinen yliopisto, joka oli saanut kaupungin 300-vuotisjuhlan kunniaksi varoja tilojensa kunnostamiseen. Seminaarin avattiin yliopiston vanhassa kunnianarvoisassa juhlasalissa (kuva)ja varsinainen työskentely tapahtui uutuuttaan hohtavassa, tyylikkäässä ja nykytekniikalla varustetussa auditoriossa. Työskentelyä helpotti myös korkeatasoinen simultaanitulkkaus. Osanottajia oli yhteensä lähes sata, joista noin 40 suomalaisen yliopistosektorin ja ammattikorkeakoulujen kansainvälisten asioiden vastuuhenkilöitä ja loput lähinnä pietarilaisten yliopistojen kansainvälisten asioiden rehtoreita ja muita vastuuhenkilöitä. Kaukaisimmat vieraat olivat Arkangelista ja Petroskoista.
Seminaarin teemoja oli kartoitettu sekä Suomessa että Venäjällä etukäteen. Ohjelman rungon muodostivat ajankohtaiset maiden väliseen korkeakouluyhteistyöhön liittyvät kysymykset: ”Bolognan prosessin vaikutukset tutkintorakenteisiin Suomessa ja Venäjällä sekä ulkomaisten tutkintojen tunnustaminen”, alustajina Carita Blomqvist opetushallituksesta ja Yevgeny Shevchenko Pietarin teknillisestä yliopistosta, ”Opintokokonaisuuksien kehittäminen ja englanninkielinen opetus”, johon CIMO oli kutsunut alustajaksi Alex von Balluseckin Nufficista, venäläisenä puhujana Sergey Shaposhnikov Pietarin sähköteknillisestä yliopistosta, ”FIRST-ohjelman kokemuksia ja tulevaisuudennäkymiä”, Harri Malinen Lapin yliopistosta ja Nikolay Rozhkov Pietarin teknologian ja designin yliopistosta. Esitysten jälkiin käytiin vilkasta, paikoin kiihkeätäkin keskustelua.
Paikalle oli kutsuttu myös opiskelijanäkökulmaa edustamaan FIRST-stipendiaattina Turussa ollut venäläinen sekä parhaillaan Pietarissa opiskeleva suomalainen FIRST-stipendiaatti. Molemmat kertoivat reippaasti ja avoimesti kokemuksistaan, mikä antoi huomattavaa lisäpotkua keskustelulle. Venäläinen opiskelijatyttö kertoi saaneensa Turussa juuri sellaista oppia jota oli lähtenyt hakemaankin ja jota ei hänen omassa yliopistossaan ole tarjolla eli kansainvälistä ympäristöoikeutta. Muutenkin opiskelu Turussa oli sujunut mallikkaasti, ja Turun yliopiston kv-yksikkö sai runsaasti kehuja hyvästä koordinoinnista ja tuesta. Oma kotiyliopisto Venäjällä ei toisaalta ollut juurikaan lukenut hyväksi Suomessa suoritettuja opintoja. Suomalainen opiskelija puolestaan ei voinut antaa samanlaisia kehuja omasta kohtelustaan varsinkaan opintojen alkuvaiheessa, jolloin hän ei ollut saanut minkäänlaista opastusta käytännön asioissa. Kuulijakunta osallistui kiitettävästi keskusteluun, ja asiaintilan parantamiseksi esitettiin mm. tulijan oppaita myös Venäjän puolella ja tutor-toimintaa.
Keskustelun aikana tulivat selvästi esille ECTS:n käytön hankaluudet Venäjällä opetusministeriön määräysten puristuksessa, mutta toisaalta kuitenkin myös se, että yliopistoilla itselläänkin on joustomahdollisuuksia tässä suhteessa - tämä ehkä ei ole yleisesti tiedossa. Molemmilla jota parantamaan ehdotettiin esimerkiksi kommunikaation lisäämistä suomalaisten ja venäläisten professoreiden ja opetushenkilöstön välillä.
Englanninkielinen opetus herätti myös kiihkeää mielipiteiden vaihtoa. CIMO korosti, että FIRST-ohjelmassa pyritään noudattamaan Erasmus-ohjelman periaatteita myös opetuskielen suhteen. Verkoston jäsenten on siis etukäteen varmistettava, että lähtijällä on riittävä taito siinä kielessä, jolla opetusta kohdemaassa annetaan. Suomssan venäläiset FIRSt-opiskelijat osallistuvat yleensä englanninkielisille kursseille eikä suurempia ongelmia ole tiettävästi esiintynyt. Myös suomalaiset Venäjälle lähtevät FIRST-opiskelijat toivoisivat myös Venäjällä englanninkielistä opetusta, mutta sitä ei suuremmassa mittakaavassa ole saatu ainakaan toistaiseksi aikaiseksi. Vanheneva opetushenkilökunta ei välttämättä edes osaa englantia riittävästi ja muutosvastarintaakin saattaa ilmetä. Tämä vaikuttanee omalta osaltaan suomalaisopiskelijoiden lähtöhalukkuuteen, sillä venäjäntaitoisia opiskelijoita ei meillä mainittavasti ole eikä ohjelmaan hyväksytä venäjän pääaineopiskelijoita. FIRST-kaudella Venäjällä voi tietysti oppia venäjää melko nopeastikin, mutta silloin ei useinkaan pysty saavuttamaan sellaista tasoa, että pystyisi suorittamaan kursseja omassa pääaineessaan. semminkin kun stipendikausi voi olla lyhimmillään 3 kuukautta.
Joissakin puheenvuoroissa tuotiin esille opettajavierailujen merkitys. Niiden katsottiin voivan parantaa verkostojen toimivuutta ja vaihdon tasapainoa mm. laitosten välisten suhteiden ja opetussisältöjen kehittämisen sekä paikallisiin olosuhteisiin, opettajiin ja opiskelijoihin tutustumisen kautta. CIMO pyrkiikin jo parhaillaan meneillään olevalla FIRST-hakukierroksella lisäämään tukea opettajavierailujen järjestämiseen.
Seminaarin katsottiin osanottajilta välittömästi saadun palautteen mukaan onnistuneen erittäin hyvin. Käsiteltyjä aiheita pidettiin yleisesti mielenkiintoisina ja puhujia arvostettiin oman aihepiirinsä hyvin tuntevina asiantuntijoina, joiden alustukset onnistuivat aktivoimaan osanottajia vilkkaaseen keskusteluun. Asioista puhuttiin todella suoraan ja tämä koettiin erittäin hedelmälliseksi yhteistyön aivan konkreettisen kehittämisen kannalta. Seminaarien sarjaa pyritään tältä pohjalta jatkamaan mahdollisesti jo vuonna 2004 Suomessa järjestettävän tapahtuman muodossa. Kaavailut seminaarin järjestämisestä jossain sopivassa paikassa mahdollisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella on CIMOssa jo aloitettu.
FIRST-ohjelman hakuaika lukuvuodelle 2004-2005 päättyy 31.1.2004. Hakutiedot löytyvät CIMOn www-palvelusta: http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/apurahat/verkkoyht.htx
Pitävätkö stereotypiat paikkansa?
Teksti: Timo Karvonen, informaatikko / Suomi-Venäjä-seura
Ihmisten mielissä syntyy toisista ihmisistä tietty mielikuva heti ensi tapaamisella. Tällainen pikaisesti syntynyt mielikuva muuttuu helposti stereotypiaksi - kaavamaiseksi käsitykseksi, jolla yleistetään kaikkia samaan ryhmään kuuluvia. Meillä suomalaisilla on mielessämme venäläisen stereotyyppi, joka on "hälläväliä" tai "soromnoo"-tyyppi, kestää valtavan määrän vodkaa, on tavattoman vieraanvarainen ja ylitsevuotavan ystävällinen.
Venäläisten mielikuvat suomalaisista - ainakin venäläisten suomalaisvitsien mukaan on, että olemme totisen harvapuheisia, persoja viinalle ja hulluja saunojia, valtavan ahkeria, mutta hieman yksinkertaisia.
Samalla tavoin yleistyvät varmoiksi tiedoiksi yksittäiset tapaukset ja jäävät elämään yhtä sitkeästi kuin tarinat joulupukista. Esimerkiksi venäläiset turistit Suomessa käydessään käyvät ostoksilla valintatalossa sekä hotellien tai kylpylaitosten saunoissa, joita kukaan itseään kunnioittava suomalainen ei saunaksi sano, vaan hikoiluhuoneeksi. Siksi venäläiset uskovat vakaasti, että aito suomalainen sauna on kuuma ja kuiva, eikä siellä heitetä lainkaan löylyä, tai että Suomessa vallitsee kieltolaki, kun valintatalossa ei ole pilsneriä väkevämpää juomaa.
Satuimme paikalle, kun erään pienen venäläisen kaupungin lomakylässä vietettiin uuden saunan avajaisia. Rakennus oli komea hirsitalo, jonne meidät kutsuttiin kokeilemaan heidän uutuuttaan - suomalaista saunaa. Lauteet, lattiat ja seinät oli tehty "aitoon suomalaisen tapaan" koivupuusta ja kun sauna oli kuumennettu yli 100-asteiseksi, ei kenenkään ahteri tai jalkapohjat sietäneet kuin äkkinäisen käynnin sisällä laudeliinoista huolimatta, eikä löylyn lyöminen tullut mieleenkään. Isännät kertoivat, että heillä on samassa rakennuksessa myös venäläinen sauna, jonka toki halusimme myös nähdä. Siellä oli suuri kertalämmitteinen pönttökiuas, ukot heittivät kiukaalle vettä ja vihtoivat suurilla koivuvihdoilla. Isännät vaikuttivat vähän pettyneiltä, kun vakuutimme, että heidän venäläinen saunansa on mitä tyypillisin suomalainen sauna - saunaperinnehän on meillä yhteinen.
Vaikka yritämme vakuuttaa, että ei pidä luoda mielikuvia kokonaisesta kansasta yhden esimerkin perusteella eikä yleistää sitä kaavamaiseksi stereotyypiksi, niin käytännön elämässä, etenkin kun asutaan oman kulttuuriympäristön ulkopuolella, nämä stereotyypit kuitenkin putkahtelevat esiin milloin missäkin. Kerronpa muutamia tositapahtumia, joihin olen matkani varrella törmännyt:
Muuan Pietarissa vakinaisesti asuva suomalainen oli muuttanut vasta valmistuneeseen uuteen taloon. Rakentajayhtiön edustajat tulivat suorittamaan lopputarkastusta ja kyselivät, onko asukkaalla jotain valittamista. Suomalaisasukas sanoi muuten olevansa tyytyväinen, mutta kun vessan ja kylpyhuoneen ovet ovat vierekkäin, niin niiden välissä olevasta valokatkaisijasta vessan valo syttyy kylpyhuoneen puoleisesta nappulasta ja päinvastoin. Tarkastaja kokeili nappuloita ja katsoi asukasta hölmistyneenä: miksi te oikein valitatte, nehän toimivat!
Suomalainen työmies oli mennyt venäläisen naisen kanssa naimisiin ja muuttanut Moskovan lähelle erääseen pikkukaupunkiin. Hänelle löytyi työpaikka paikallisen tehtaan varastosta ja ensimmäisenä päivänä esimies antoi tehtävän, että nuo säkit pitäisi siirtää tämän päivän aikana lastauslaiturille. Suomalainen sylkäisi kämmeniinsä ja ryhtyi töihin - parin tunnin kuluttua kaikki säkit oli siirretty. Silloin työkaverit tulivat varoittelemaan, että annas hieman hiljentää vauhtia, muuten meidän kaikkien päivänormeja nostetaan.
Suomalainen kirvesmies oli lähetetty keikalle erään venäläisen kaupungin kulttuuritalolle, jossa piti pian avattaman Suomi-päivät ja niitä varten rakentaa näyttelytelineet. Puutavara oli valmiina paikalla. Kirvesmies toi mukanaan sähköiset työkalunsa, koottavan työpenkin ja ryhtyi työhön. Vähitellen koko kulttuuritalon muu toiminta keskeytyi ja kirvesmiehen ympärille kertyi sankka ihailijoiden joukko katsomaan hänen työntekoaan. Hyllystöt olivat iltaan mennessä valmiit ja vasta sen jälkeen väki hajaantui ja talon normaalitoiminta elpyi.
Venäläinen pariskunta oli kutsuttu keski-ikäisen suomalaispariskunnan luo kylään. Istuttiin ja juteltiin niitä näitä, televisio oli päällä ja sieltä löytyi aina uutta jutun juurta. Lopulta emäntä kutsui kahvipöytään, oli varta vasten leivottua tuoretta pullaa, sun seitsemän sorttia pikkuleipiä ja suuri omatekoinen mansikkakermakakku. Kahvin kera oli tietenkin makeaa suomalaista lakkalikööriä. 3-4 kahvikupillisen jälkeen siirryttiin jälleen olohuoneeseen juttelemaan, kunnes vieraiden mielestä olikin jo aika palata hotelliin. Kyläpaikasta päästyään venäläinen pariskunta suunnisti kuitenkin ensi töikseen ravintolaan syömään, sillä venäläiseen tapaan ennen kylään menoa ei syödä, koska kylässä käyntiin kuuluu syöminen, juominen, laulaminen ja tanssiminen. Ei ihme, että eräs jo kauan Suomessa asunut venäläinen ystäväni huokaisikin, että venäläiset hautajaisetkin ovat hauskempi tilaisuus, kuin suomalaiset häät.
Stereotyyppejä, stereotyyppejä, en kai minä ainakaan syyllisty sellaisten rakentamiseen!
Hyvää sanomaa kertomassa
Teksti: Aino Kivelä
Tiedotustoimittaja / CIMO
Sivistystoimentarkastaja, Lapin Comenius-tiedottaja Kari Torikka reissaa ympäri lääniä levittämässä omien sanojensa mukaan ”hyvää sanomaa EU:n vaihto-ohjelmista” lappilaisiin kouluihin. Varsinainen toimipaikka on Inarissa, pari kertaa kuussa Torikka työskentelee Rovaniemellä Lapin lääninhallituksessa.
Comeniuksesta tiedottaminen on vain osa Kari Torikan työtä; tärkeä osa työnkuvaa on saamenkielisen opetuksen kehittäminen. Lapin luonnossa viihtyvänä hän harrastaa vapaa-aikanaan hiihtämistä ja vaeltamista.
Norjan rajalta syntyisin oleva Torikka kokee Lapin kansainvälistymisen edistämisen asiakseen. Työssään hän tekee yhteistyötä sekä Ruotsin että Norjan kanssa, eikä innostus asiaan jää työpaikalle. Torikan perheessä asui viime vuonna japanilainen vaihto-oppilas, joka kävi koulua Ivalon lukiossa. ”Lappihan on Suomen tunnetuin matkailukohde ja varsin kansainvälinen paikka; esimerkiksi joulun aikaan Lapissa käy valtava määrä matkailijoita. Väittäisin, ettei Lapissa ole semmoista koulua, jossa ei olisi ollut jonkinlaista kansainvälistä yhteistyötä tai käynyt kansainvälisiä vieraita.” Mutta merkittävää on, että Comenius-ohjelma mahdollistaa kansainvälistymisen myös monille sellaisille kouluille, joiden oma rahoitus ei riittäisi tällaiseen toimintaan. ”Onhan esimerkiksi Nuorgamin koululle mielenkiintoista olla vaihdossa jonkun espanjalaisen tai irlantilaisen koulun kanssa.”
Pohjoisin Comenius-koulu on juuri Nuorgamissa, kaikkiaan ohjelmaan osallistuu Lapissa tällä hetkellä kymmenkunta koulua. Torikan haaveena on, että kaikki pohjoisen alueen koulut tulisivat mukaan Comeniukseen. Tämä edellyttäisi sitä, että rahoitusta pitäisi saada lisää. Hankkeiden jatkuvuuden turvaaminen alkuun päästyä olisi myös tärkeää. ”Esimerkiksi 2-3 -vuotisen hankkeen toteuttamiselle joudutaan nyt sanomaan Suomessa ei.” Torikka toivoo myös, että kouluissa huomattaisiin mahdollisuus palkata Comenius-apuopettajia. ”Minun mielestäni se on rikkaus ja antaisi kouluille mahdollisuuksia tutustua toiseen maahan ja kulttuuriin aika kivuttomasti. Samalla se voisi madaltaa kynnystä toteuttaa Comenius-hanke.” Myös kieliohjelmia on toteutettu Lapissa yllättävän vähän.
Miten kiinnostuneita lappilaiset koulut sitten ovat olleet Comenius-hankkeista? ”Asialla on puolensa: on niitä, jotka innostuvat saman tien; toiset taas pitävät hakuprosessia työläänä suhteessa saatavaan rahamäärään”, Kari Torikka kertoo. Hankalimpana koetaan kirjanpito. Tämä mielikuva ei täysin pidä paikkaansa, sillä kun tietää mitä edellytetään - esimerkiksi säilyttää kaikki kuitit ja ottaa tarvittavat kopiot alusta alkaen - niin taloudenpito on selkeä juttu. Tärkeä osa Comenius-tiedottajien toimenkuvaa onkin kertoa aloittaville Comenius-kouluille näistä asioista.
Comenius-ohjelman haasteina Torikka näkee mm. eri Euroopan maiden erilaiset koulukulttuurit ja tietotekniikan tason kirjavuuden. ”Esimerkiksi Italiassa on paljon kovempi kuri kuin meillä, ja tietokoneita saattaa olla vain yksi koko koulussa.”
Kv-harjoitteluhaku lokakuussa 2003
Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO
Opiskelijat ja vastavalmistuneet voivat hakeutua CIMOn harjoittelijavaihto-ohjelmien kautta määräaikaiseen työharjoitteluun ulkomaille, omaa alaansa ja koulutustansa vastaaviin tehtäviin. Harjoittelupaikkoja on tarjolla sekä Euroopassa että muualla maailmassa. Kansainvälisen harjoittelun hakuaika on kaksi kertaa vuodessa, helmikuussa ja lokakuussa.
Lokakuun 2003 haussa (hakuaika 1.-31.10.) oli tarjolla kaikkiaan noin 130 harjoittelupaikkaa seuraavissa ohjelmissa:
- CIMOn yhteistyöorganisaatiot
- Kulttuuri- ja tiedeinstituutit
- Suomen kielen ja kulttuurin opetuspisteet ulkomailla
- Suomen edustustot
- Kauppakamarit
- Finpron vientikeskukset
- Muut paikat
Määräaikaan mennessä CIMOon saapui noin 1500 hakemusta.
Hakemukset käsiteltiin ohjelmittain CIMOn kansainvälisen harjoittelun yksikössä. Esivalinnan perusteella lähetettiin eteenpäin 3-7 hakemusta kutakin harjoittelupaikkaa kohden. Lopullisen valinnan tekee tämän jälkeen työnantaja. Valituiksi tulleet suorittavat harjoittelujaksonsa pääasiassa vuoden 2004 aikana.
CIMOn tieto- ja neuvontapalveluihin tuli lokakuun aikana kv-harjoitteluun liittyviä puhelintiedusteluja lähes 400 kappaletta, ja sähköpostitiedusteluja miltei 500. Suurin osa kysymyksistä kohdistui liitteissä ja hakulomakkeessa käytettävään kieleen: ”täytetäänkö hakemus suomeksi vai englanniksi?” Hakuohjeissa käytetyn ”työskentelykieli” -sanan merkitys oli monelle epäselvä. Jotkut hakijoista taas olivat epävarmoja omien kieli- tai työtodistustensa kelvollisuudesta, ja niin edelleen.
Pyrimme CIMOssa siihen, että kv-harjoittelun hakumenettelyä koskevat ohjeet www-sivuillamme olisivat yksiselitteiset ja selkeät. Asiakaskysymysten tallentaminen ja analysointi on palvelujemme kehittämisen kannalta tärkeää. Myös asiakaspalaute on tervetullutta!
Seuraavan kerran CIMOn kv-harjoittelupaikkoja voi hakea helmikuussa 2004, jolloin haettavana ovat maa- ja alakohtaiset sekä IAESTE-ohjelman paikat.
CIMO / Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi
Huom. tiedot joulunajan palveluistamme löytyvät CIMOn www-sivuilta!
Makasiini
Kulttuurihankkeita valmisteltiin yhteistyössä CIMOn hakemustyöpajassa
EU:n Kulttuuri 2000 -ohjelman vuonna 2004 käynnistyviä eurooppalaisia yhteistyö- ja käännöshankkeita koskeva hakukierros järjestettiin 19.8.-30.10./14.11. CIMOn Kulttuuri 2000 -yhteyspiste järjesti hakemusta valmisteleville hankevastaaville ja projektien taloushallinnossa työskenteleville hakemustyöpajan keskiviikkona 15.10. Osallistujia työpajassa oli kaikkiaan yhdeksästä sunnitteilla olevasta yhteistyöhankkeesta. Mukana oli sekä kulttuuriperintökentän että visuaalisten ja esittävien taiteiden edustajia.
Hakemustyöpajassa keskusteltiin hankkeen valmistelusta ja käytiin läpi hakulomaketta osallistujien kysymysten pohjalta. Eniten keskustelua ja kysymyksiä osallistujissa herätti hakemuksen talousarvion laatiminen: järjestäjien omarahoitusosuus, henkilöstökustannukset ja hankkeesta syntyvät tulot.
Näkökulman Kulttuuri 2000 -hankkeen hallinnointiin ja käytännön kokemuksiin hankeyhteistyöstä toi projektisihteeri Elina Vuorimies ITE-museosta Kaustisilta. ITE-Nykykansantaiteen museo koordinoi kuuden maan välistä monivuotista yhteistyöhanketta "Contemporary Folk Art in Europe - Equal Rights to Creativity".
ITE-hankkeen verkkosivut: http://www.kaustinen.net > museot
DIALANG-testipankki kielitaidon itsearviointiin
EU:n Lingua-ohjelmasta rahoitettu Dialang-projekti tarjoaa verkkosivuillaan kielitaidon itsearviointitestejä 14 kielessä. Testit ovat vapaasti ladattavissa sivuilta ja ne sopivat sekä yksittäisen kielten opiskelijan käyttöön että apuvälineeksi kielten opettajille. Testeillä voi arvioida lukemisen ymmärtämistä, kirjoittamista, kuullun ymmärtämistä, kieliopin tuntemusta ja sanavarastoa. Testin jälkeen käyttäjä saa palautteen suorituksestaan sekä ohjeita kielitaitonsa kehittämiseen.
Testipankki kattaa tasot aloittelijoista edistyneisiin ja luokitukset pohjautuvat Euroopan neuvoston määrittelemiin kielitaitoluokituksiin. Testejä on tuotettu kaikista seuraavista kielistä: englanti, ranska, saksa, espanja, italia, portugali, hollanti, kreikka, iiri, suomi, ruotsi, norja, islanti ja tanska.
Testejä voi ladata Dialang-hankkeen www-sivuilta: http://www.dialang.org
Perustieto-sarja uudistuu
CIMO ja työministeriö ovat 1990-luvun puolivälistä lähtien julkaisseet Perustieto-sarjaa opiskelumahdollisuuksista eri maissa. Sarja on suunnattu ulkomailla opiskelua suunnitteleville sekä heidän neuvonnastaan vastaaville henkilöille. Oppaissa annetaan maakohtaiset perustiedot opiskelusta, hakumenettelystä ja pääsyvaatimuksista sekä opiskelun kustannuksista, rahoituksesta ja opintososiaalisista asioista. Lisäksi oppaissa neuvotaan, mistä lukija voi hankkia tarkempaa tietoa. Oppaat on tuotettu yhteistyössä muiden ulkomailla opiskelua koskevaa neuvontaa antavien tahojen kanssa.
Syksyllä 2003 sarja uudistuu, sillä oppaat saavat paitsi uuden nimen, Suuntana..., myös uusia aihealueita sisältöönsä. Aiemman opiskelumahdollisuuksiin painottuvan aihepiirin lisäksi uudet ja päivitetyt oppaat vastaavat myös työskentelymahdollisuuksia koskeviin tiedontarpeisiin. Työministeriö tuottaa EU- ja Eta-alueen maita koskeviin päivitettäviin oppaisiin työskentelyä ja työnhakua koskevat osiot. Loppuvuodesta 2003 opassarja laajenee vielä yhdellä uudella, Australiaa käsittelevällä oppaalla. Vuoden loppuun mennessä sarjassa on kaikkiaan 19 osaa.
Oppaat ovat hyödyllisiä erityisesti itsenäisesti (esimerkiksi vaihto-ohjelmien ulkopuolella) ulkomaille opiskelemaan lähtöä suunnittelevien neuvonnassa. Toisaalta oppaita voi hyödyntää myös etsiessään yksittäisiä tietoja esimerkiksi eri maiden koulutusjärjestelmistä tai tietyssä maassa vaadittavista oleskeluluvista. Oppaat ovat toimineet myös kansainvälisissä tehtävissä toimivan henkilöstön perehdyttämisen tukena.
Oppaat ovat saatavilla pdf-muodossa CIMOn Maailmalle.net -www-palvelussa: http://www.maailmalle.net > Lisätietoja > CIMOn julkaisut | Maaoppaat). Perustieto-sarjan oppaiden www-versioiden käyttö on erittäin laajaa: vuoden 2002 aikana oppaiden sähköisiä versioita imuroitiin Internetistä yhteensä noin 90 000 kappaletta.
Perustieto-sarjan oppaat 12/2003:
Perustieto 1 - Opiskelemaan Italiaan
Perustieto 2 - Opiskelemaan Saksaan
Perustieto 3 - Opiskelemaan Espanjaan
Perustieto 4 - Opiskelemaan Ruotsiin
Perustieto 5 - Suuntana Britannia
Perustieto 6 - Opiskelemaan Ranskaan
Perustieto 7 - Opiskelemaan Alankomaihin
Perustieto 8 - Opiskelemaan Viroon
Perustieto 9 - Opiskelemaan Itävaltaan
Perustieto 10 - Opiskelemaan Yhdysvaltoihin
Perustieto 11 - Opiskelemaan Tanskaan
Perustieto 12 - Opiskelemaan Irlantiin
Perustieto 13 - Opiskelemaan Norjaan
Perustieto 14 - Opiskelemaan Belgiaan
Perustieto 15 - Opiskelemaan Sveitsiin
Perustieto 16 - Opiskelemaan Latinalaiseen Amerikkaan
Perustieto 17 - Opiskelemaan Venäjälle
Perustieto 18 - Suuntana Kanada
Perustieto 19 - Suuntana Australia (ilmestyy loppuvuonna 2003)
Joulutervehdys Campuksen lukijoille
Teksti: Mika Launikari
Aavistus
Hiljaisuus.
Illanhämyssä, pihaportailla.
Jäljet ensilumessa, ihan kotiovella.
Kuka lie siinä käynyt? Sisällekö tahdoit?
Ikuisuus.
Elävä valo, sydäntalven hämärä.
Ulkolyhdyn loiste, ympärillä vaeltavat varjot.
Kirkkauttako pelästyit? Pimeääkö pakoon lähdit?
Ajattomuus.
Olla läsnä tässä ja nyt, talvimaisemassa.
Esi-isien kuiske tuulessa, ei sukuside pala tulessa.
Tunnistatko sen sielussasi? Tavoitatko historiasi?
Iloisuus.
Kupliva nauru, sävyisät sanat.
Ystävyyden voima, mukana arjessa ja juhlassa.
Kuuletko kutsuni? Kuin kosketus ihollasi.
Onnellisuus.
Kuin tuulenpyörre, sen mahtava noste.
Leijailla, kohota, lentää ja tuntea elämänvirta.
Tule lähemmäksi. Tule vielä ihan vähän.
Rauhallisuus.
Levollinen olo, osata olla itsensä kanssa.
Luopua vanhasta, tehdä tilaa uusille asioille.
Sinäkö siellä? Tulit vihdoin taas luoksemme, joulu!