Kansainvälisyyttä kaikille nuorille

”On ehdottoman tärkeää, että vammaiset nuoret löytävät samat mahdollisuudet kuin muutkin”, Juha Lehtonen Nuorisoyhteistyö Seitistä sanoo. Kansainvälistyminen merkitsee vammaisille nuorille samaa kuin kaikille muillekin: kun saa perspektiiviä oman maan oloihin ja tapaa nuoria muualta maailmasta, oma identiteetti suomalaisena nuorena kehittyy ja usko omiin mahdollisuuksiin kasvaa. ”Emme halua korostaa vammaisuutta, vaan sitä että nuoret kohtaavat”, painottaa aluejärjestösihteeri Kirsi Kosonen Invalidiliitosta.

Esimerkki rohkaisee

Vammaisten nuorten kokemukset kansainvälisyydestä voivat olla hyvinkin erilaisia. ”Joku on ollut Australiassa, toiselle kansainvälisyys merkitsee pizza-kebab -ravintolaa naapurikorttelissa.” Matkaan lähteminen vaatii usein paljon käytännön järjestelyjä ja lisäkustannuksia, kun esimerkiksi apuvälineitä pitää lähetellä matkakohteeseen etukäteen lentorahtina. Toisaalta paljon löytyy myös nuoria, jotka ovat reissanneet vammasta huolimatta. ”Nuoret tarvitsevat esimerkkejä - kun paljon matkustaneet nuoret kertovat kokemuksistaan, se on tosi rohkaisevaa muille”, Juha Lehtonen toteaa.

Sysäys itsenäistymiseen

Vammaisilla nuorilla on usein muita nuoria huonommat mahdollisuudet työllistyä. Itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin kuin muilla nuorilla, sillä moni vammainen tarvitsee apua arkipäivän toimissaan ja joutuu siksi asumaan pitkään vanhempiensa kanssa. ”Ulkomaanreissu, jolla irtaudutaan kotoa, voi monelle olla hyvinkin tärkeä sysäys itsenäistymisprosessiin”, Kirsi Kosonen sanoo.

Juuret 1990-luvulla

Vammaisten nuorten kansainvälistymisen juuret ovat 1990-luvulla, kun järjestöt alkoivat ymmärtää asian merkityksen. Silloin toteutettiin hurjaltakin kuulostavia juttuja, kuten Interrail-matkoja pienissä ryhmissä. ”On todettava, että noihin aikoihin verrattuna EU-ohjelmat ovat huomattavastikin parantaneet vammaisten nuorten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan kansainvälistymiseen; onhan esimerkiksi Nuoriso-ohjelmassa mahdollisuutta saada lisätukea erityiskustannuksiin kuten apuvälineiden kuljettamiseen ja avustajien matkoihin”, Juha Lehtonen huomauttaa.

Tosin vammaisjärjestöt ovat vasta aivan viime aikoina alkaneet käyttää EU-ohjelmien mahdollisuuksia. Suurimpana syynä on ehkä tiedon puute. Juha Lehtonen uskoo, että kunhan sana mahdollisuuksista leviää kentällä, tulee hankkeita tulevaisuudessa runsaammin. Se, että nuorten täytyy sitoutua pitemmäksi aikaa Nuoriso-ohjelman hankkeisiin, on sekä hyvä asia että ongelmakin. ”Hankalaa on joskus se, että hanketta ei toteuteta aivan viikossa, mutta toisaalta toteutuneet hankkeet tuovat paljon hyvää”, Juha Lehtolainen toteaa.

Esteenä kontaktien ja kokemuksen puute

Toistaiseksi suomalaisilla vammaisjärjestöillä on vain vähän kontakteja ulkomailla. Henkinen kynnys lähteä järjestämään kansainvälistä hanketta voi olla korkea: se rohkea ensiaskel pitää ottaa. Sitten kun kokemuksia karttuu ja verkostoja syntyy, on yhteisten projektien toteuttaminen helpompaa. ”Hyvä puoli on se, että CIMOssa ollaan niin kiinnostuneita asiasta”, Juha Lehtonen sanoo. Myös Euroopan vammaisten vuosi on tehostanut tiedottamista. Pelottavalta voi tuntua hankkeisiin liittyvä byrokratia, jos EU tuo mieleen lähinnä mieleen hirvittävän paperisodan. ”Onhan se paperipuoli todellistakin, mutta on myös hyvä, kun alusta asti joutuu miettimään asian kunnolla läpi”, Juha Lehtonen huomauttaa. ”Ja jos Nuoriso-ohjelma edistää vammaisten nuorten tasavertaista osallisuutta yhteiskunnassa myös kansainvälistymisessä, voi hyvällä syyllä sanoa että kannattaa rohkeasti käydä byrokratian kimppuun ja toteuttaa hanke.”

Eri maissa erilaisia käsityksiä

Suomalaiset ottavat Lehtosen mukaan aika vakavasti sen, että erityisasemassa olevien nuorten pitää olla osallisina yhteiskunnassa. ”Monissa maissa tavoite jää vain paperille.” Eroja eri maiden välillä on myös mm. siinä, miten esteettömyys on huomioitu tai miten avuntarpeeseen suhtaudutaan. ”Pohjoismaiden kanssa on ehkä helpointa lähteä tekemään kansainvälisiä hankkeita, sillä meillä on samat käsitykset vammaisten ihmisten tarpeista.” Toisaalta edelläkävijöitä tarvitaan tässäkin - toiminnan esteenä voivat olla myös pelkästään ennakkokäsitykset, jotka karisevat kun huomataan että muutkin ovat pystyneet toteuttamaan samantyyppisiä hankkeita.

Erityistarpeiden huomioiminen tärkeää onnistumiselle

Vammaiselle nuorelle helpoin tapa lähteä maailmalle ovat ryhmätapaamiset, joita voi järjestää Nuoriso-ohjelman tuella. Järjestöt, kuten Invalidiliitto, organisoivat myös itse erilaisia kansainvälisiä tapaamisia. ”Aika harva on tainnut lähteä ihan yksin vaikka Erasmus-vaihtoon”, arvelee Juha Lehtonen. Ihanteellista on, kun järjestäjät kummassakin päässä ovat tottuneita toimimaan vammaisten kanssa. Erityistarpeita vaativat ryhmät tarvitsevat erityisosaamista jo neuvonnan tasolla, puhumattakaan käytännön järjestelyistä. ”Jos esimerkiksi Seitti järjestää jotain ulkomailla, voivat nuoret luottaa siihen että kaikki on järjestetty heidän kannaltaan mahdollisimman hyvin ja heidän erityistarpeensa on otettu huomioon.”