Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa
25.11.2004
Haasteiden vuosi lähenee loppuaan
Vuosi 2004 on ollut CIMOlle monien uusien asioiden vuosi.
Uudet pohjoismaiset Nordplus-ohjelmat käynnistyivät ja suomalaiset ottivat ne heti omakseen. Monissa ohjelmissa olimme aktiivisin hakijamaa. Kiitos siitä teille! Pohjoismaisten ohjelmien myötä saimme myös enemmän ruotsinkielistä henkilökuntaa ja olemme pystyneet parantamaan muutakin ruotsinkielistä palvelua esimerkiksi verkkosivuillamme.
Pitkään valmisteltu kehitysmaaohjelma NORTH SOUTH Higher Education Network Programme alkoi. Kiinnostus sitä kohtaan ylitti kaikki ennakko-odotuksemme ja saattoi johtaa pettymyksiin hakijoiden keskuudessa. Ohjelmahan on pilotti ja jo nyt olemme pystyneet näyttämään ulkoasiainministeriön kehityspoliittiselle osastolle, mitä korkeakoulut osaavat ja ovat halukkaita tekemään kehitysyhteistyössä. Kyllä ministeriökin on huomannut ohjelman hyödyllisyyden. Tasavallan presidentti mainitsi ohjelman ottaessaan vastaan Perun uuden suurlähettilään valtakirjan.
Opetushallituksessa aiemmin toiminut Leonardo-keskus on elokuusta lähtien ollut osa CIMOa. Yhteiselomme on alkanut hyvin. Vuonna 2007 käynnistyvissä uusissa EU-ohjelmissa osa nykyisen Leonardo da Vinci –ohjelman toiminnoista siirtyy Erasmukseen. Meillä on nyt hyvin aikaa valmistella tätä uudistusta yhdessä. Samalla CIMO saa uusia mahdollisuuksia toisen asteen ammatillisen koulutuksen kentällä.
Uuden palkkausjärjestelmän käyttöön otto korventaa meitä, niin kuin kaikkia sen parissa painivia.
Kaikki tämä uusi ja jännittävä toiminta asettaa tietysti organisaatiollemme suuria haasteita. Kuinka saamme uudet toiminnat toiminaan yhdessä entisten kanssa. Miten henkilökunta jaksaa jatkuvaa muutosta. Meille on tärkeää, että palvelumme pystyvät vastaamaan kysyntäänne.
Avoin keskustelusuhde asiakkaittemme kanssa varmaan auttaa meitä.
Tämä on vuoden viimeinen Campus. Kiitos teille kuluneesta vuodesta. Yhdessä eteenpäin tulevaan vuoteen!
Comenius-kontaktseminarium – en rundresa i halva Europa
Text: Joachim Hofman, lärare / Vasa övningsskolas högstadium och gymnasium
I slutet av september anlände jag till Rovaniemi för att delta i ett kontaktseminarium för ett Comenius-projekt. Avsikten var att under seminariet hitta en lämplig samarbetspartner för ett Comenius-projekt under läsåret 2005 – 2006. Ett Comenius språkprojekt är ett samarbete mellan två skolor där eleverna skall få en chans att förkovra sig i språk samt bekanta sig med en annan kultur. Elever som deltar i ett Comenius-språkprojekt skall gemensamt forska kring ett tema under ett år. De kommer även att besöka varandras skolor under två veckors tid. På så sätt fostras eleverna till internationalism och lär känna andra folk och kulturer.
Vasa övningsskola, där jag arbetar, består av lågstadium, högstadium och gymnasium. Då vi anmälde oss till kontaktseminariet i Rovaniemi var det med avsikt att hitta en samarbetsskola för ett projekt för våra högstadieelever i åldern 12 – 15 år.
Många nya människor
Sammanlagt 38 lärare från 15 europeiska länder deltog i kontaktseminariet. Under första kvällen presenterade deltagarna sig själva, sina skolor och de områden de kom från samt kulinariska läckerheter typiskt för den egna regionen. Utställningen kallades Comenius Market Place. Under tillfället fick man en första kontakt med nästan alla deltagare. Kvällen var givande - och mättande!
Efter första kvällen var det lite svårt att somna på grund av alla nya intryck. Vem av alla dessa deltagare var en bra samarbetspartner för vår skola? Lärare som sökte samarbetspartner för högstadieskolor hade jag träffat från Tyskland, Storbritannien, Nederländerna, Tjeckien, Polen, Österrike, Portugal och Slovakien. Det fanns med andra ord alternativ. Något som i detta skede var till stor hjälp var deltagarförteckningen, som nationsvis presenterade alla lärare och de skolor de representerade. Till deltagarförteckningen hade varje skola dessutom ombetts att skicka in en kort plan för ett potentiellt Comenius-projekt. Med hjälp av deltagarförteckningen kunde man dra sig till minnes vad olika personer hade sagt under kvällen och jämföra hurvida man hade ungefär samma planer för ett Comenius-projekt.
Att hitta en samarbetspartner
Under seminariet fick vi allmän information om Europeiska unionens Comenius-program och tips om hur man startar och planerar ett projekt. Dessutom hade vi möjlighet att besöka olika skolor i Rovaniemi och bekanta oss med Arktikum.
Meningen med hela seminariet var att hitta en lämplig partnerskola för ett framtida projekt. Efter ett antal diskussioner med lärare från olika skolor och länder kunde jag konstatera att där fanns en skola som intresserade mera än de andra. Efter ytterligare samtal med denna skolas representant kunde vi konstatera att vi hade liknande planer för ett Comenius-projekt. Det är också mycket viktigt att man känner tillit till varandra i en situation som denna. Man skall ju satsa mycket tid och energi på att få igång ett internationellt projekt som involverar många elever och lärare i två olika skolor. Det är också det här som är så bra med ett kontaktseminarium som detta. Man får verkligen en god chans att komma i personlig kontakt med någon som har liknande ambitioner och planer som en själv. Naturligtvis kan man också söka sig en samarbetspartner via till exempel Internet, men det säger ju sig självt att det aldrig kan bli samma sak. Nu fanns det tid att jämföra läsårstider, hur det kommande projektet kunde integreras i läsårsplanerna, vilka lärare som preliminärt skulle vara involverade på vardera skola, hur kontakterna skulle skötas samt mycket mera angående projektet.
Både nytta och nöje
Sista kvällen var det då dags för det som många långväga gäster ivrigt hade väntat på. Julgubben! Inte kan ju någon besöka Lapplands huvudstad utan att titta in till Finlands kanske mest kända man i internationella samanhang. Deltagarna lät sig ivrigt fotograferas sida vid sida med den kära julgubben varefter de kunde spendera några slantar på minnen från resan till Lappland. Efter att vi hade sett oss mätta på julgubben och slösat en och annan euro på souvenirer åkte vi på oförglömligt kvällsfest till sagoboksförfattaren Oiva Arvola, som hade upprättat en egen lilliput stat en bit utanför Rovaniemi. Vi deltog i en uråldrig samisk ritual och vi åt festmåltiden i en stor lappkåta.
”Det känns precis som om jag skulle ha varit på rundresa i halva Europa ikväll”, sade en deltagare åt mig efter middagen och då jag själv tänkte efter så kändes det precis så. Under festmåltiden hade jag suttit vid ett bord med människor från Tjeckien, Storbritannien, Frankrike, Nederländerna, Tyskland och Polen. Vi hade glatt diskuterat likheter och olikheter våra länder emellan under en hel kväll. En rundresa i Europa var nog en mycket bra beskrivning.
Som avslutning hölls en sammanfattning av seminariet där blivande projektpartners berättade för de andra deltagarna om sina planer för ett Comenius-projekt. Allt som allt presenterades 16 olika projektförslag. Nästan alla deltagare hade alltså hittat en potentiell samarbetspartner. Smått otroligt då man tänker på det!
Tankar efter seminariet
Att delta i kontaktseminariet var en fullträff. Programmet var välplanerat och välgenomfört. För vår skolas del lyckades det, precis som för de flesta andra skolor som deltog. Förutom att seminariet gav vår skola en kommande skolpartner för ett projekt lärde jag känna många människor från hela Europa. Några av dessa människor har jag idag regelbunden kontakt med via e-post, andra kommer jag att minnas med glädje resten av mitt liv. Engelsmannen Johns ansiktsuttryck när han såg sitt livs första ren, Ivo från Tjeckien som jag varje dag under seminariet delade frukostbord med, Oliver från Frankrike som på en kort tid kom att bli en god vän och så förstås Julie som jag förhoppningsvis skall samarbeta med i vårt kommande Comenius-projekt.
Slutligen kan jag berätta att vi på vår skola i nuläget (ca 2 månader efter kontaktseminariet) har kommit så långt att vi har gjort upp mera precisa planer för projektet. Det vill säga vi har bestämt vilka lärare och ämnesgrupper som skall vara involverade och preciserat vad vi skall göra inom olika ämnen, samt hur slutprodukterna för projektet kunde se ut.
EU:n kouluopetuksen Comenius- ohjelma tukee koulujen kansainvälistymistä
Teksti: Tytti Voutilainen, suunnittelija / CIMO
Comenius-ohjelmasta myönnetään tukea eurooppalaisille yhteistyöprojekteille sekä apurahoja apulaisopettajaharjoitteluun, opettajaksi opiskelevien peruskoulutusjaksojen suorittamiseen ulkomailla, eurooppalaisille täydennyskoulutuskursseille osallistumiseen ja projekteihin osallistuvan opetushenkilöstön sekä oppilaiden liikkuvuuteen.
Comenius-hanketta voivat hakea päiväkodit, esikoulut, peruskoulut, lukiot, toisen asteen ammatilliset oppilaitokset ja taiteen perusopetuksen oppilaitokset. Myös korkeakouluille ja korkeakouluopiskelijoille on tarjolla osallistumismahdollisuuksia.
Koulujen yhteistyöhankkeissa partnerin löytämisen helpottamiseksi järjestetään opettajille vuosittain useita kontaktiseminaareja, joista saa tarkempaa tietoa CIMOsta. Lisäksi on kehitetty erilaisia tietokantoja (mm. PartBase osoitteessa http://partbase.eupro.se ja Comenius space osoitteessa http://comenius.eun.org/ww/en/pub/comenius/index.htm) helpottamaan partnerin löytymistä. Ennen hankehakemuksen jättämistä on mahdollista hakea tukea valmistelevalle vierailulle, jonka aikana hankkeen osapuolet voivat yhdessä suunnitella projektiaan ja pohtia hakemuksen muotoilua.
Comenius –ohjelman hakuaika on parhaillaan käynnissä. Hakemukset tulee jättää CIMOon 1.2.2004 mennessä.
Lisätietoa Comenius -ohjelmasta ja hakumenetelmistä saa CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/sokrates/comenius.htx ja Euroopan komission verkkopalvelusta osoitteessa http://europa.eu.int/comm/education/programmes/socrates/comenius/index_en.html.
<
Eksotiikkaa konepajalla
– kokemuksia ulkomaisista harjoittelijoista
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Miilukangas Ky on raahelainen monialayritys, joka on vajaassa 40 vuodessa laajentunut pienestä LVI-alan perheyrityksestä 200 henkilöä työllistäväksi konserniksi. Konsernin emoyhtiö kuuluu laajuutensa, konekantansa ja liikevaihtonsa puolesta Suomen suurimpiin tilauskonepajoihin. Sen vahvaa aluetta ovat vaativat koneistukset ja teräsrakennetyöt sekä suuret ja painavat rakenteet. Konsernin toimintakenttään kuuluvat lisäksi rakentaminen, putkipinnoitus ja karkaisu. Miilukangas Ky on tarjonnut jo neljänä peräkkäisenä kesänä harjoittelupaikan ulkomaiselle tekniikan alan opiskelijalle. Harjoittelijoiden yhteyshenkilönä toimiva Matti Hippeläinen kertoo, millaisia kokemuksia harjoittelijan kanssa työskenteleminen on antanut.
Kaikki Miilukangas Ky:n harjoittelijat ovat tulleet tekniikan alan kansainvälisen IAESTE-ohjelman kautta.
Ensimmäisten kolmen kesän harjoittelijat ovat olleet konetekniikan insinööriopiskelijoita Ghanasta, Thaimaasta ja Puolasta. Viime kesänä yhtiössä harjoitteli perulainen Piero Anticona Tello, joka oli juuri valmistunut kone- ja sähkötekniikan insinööriksi Liman teknillisestä yliopistosta. Harjoitteluaika on pidetty 3 kuukauden mittaisena, jolloin harjoittelijan luparuljanssi on jäänyt mahdollisimman pieneksi. Harjoittelijathan eivät tarvitse työlupaa, mutta vielä viime keväänä voimassa olleen vanhan ulkomaalaislain mukaan 3 kuukautta pidempää maassaoloa varten vaadittiin oleskelulupa. Nyt oleskelulupa tarvitaan aina. Matti Hippeläisen mielestä harjoittelijan tulo ei aiheuta kohtuutonta paperisotaa työnantajallekaan: työtä kertyy lähinnä paikkatarjouksen ja harjoittelunjälkeisen palautteen kirjoittamisesta valmiille lomakkeelle sekä palkkahallinnosta ja harjoittelutodistuksista.
Kysymyksiä ja vastauksia
Millaisia odotuksia tai tavoitteita teillä oli ulkomaista harjoittelijaa palkatessanne?
Ajatuksena oli palkata yritykseen harjoittelija, jonka kanssa voi puhua englantia ja parantaa kielitaitoa. Halusimme, että harjoitteluajan työkieli olisi englanti, joka on meillä vieraista kielistä se parhaiten osattu. Yrityksessä on myös ollut kiinnostusta tutustua harjoittelijoiden kautta vieraisiin kulttuureihin ja luoda pitemmällä tähtäimellä suhteita ulkomaille. Saattaahan käydä, että nämä vastavalmistuneet insinöörit sijoittuvat kotimaassaan joskus korkeisiinkin asemiin, jolloin positiiviset muistot harjoitteluyrityksestä ja Suomesta ovat mitä parhainta suhdetoimintaa.
Millaisia kriteerejä käytitte harjoittelijan valinnassa?
Halusimme, että harjoittelija on tekniikan alan opiskelija ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta – tai jo valmistunut. Minkään tietyn opintosuunnan tai opintojen erikoistumisalueen mukaan emme ole harjoittelijoita hakeneet, koska harjoitteluajan työtehtävät eivät ole sitä vaatineet. Emme ole myöskään rajanneet paikkatarjousta tiettyyn maahan, vaan olemme hakeneet laajemmin maanosan mukaan. Tavoitteena on ollut, ettei harjoittelija olisi ihan naapurista, koska kaukaisemmasta kulttuurista tuleva harjoittelija tuo oman mielenkiintonsa asiaan.
Millaisia tehtäviä harjoittelijoilla on ollut ja miten he ovat niistä suoriutuneet?
Meillä on ollut tavoitteena, että harjoittelijalla olisi kesän aikana mahdollisuus työskennellä yrityksen jokaisella tuotanto-osastolla ja tutustua niiden prosesseihin. Ellei mitään harjoittelijalle soveltuvia erityisprojekteja ole meneillään, tehtävät ovat normaaleja prosessien tuotantotöitä. Eri maiden teknillinen koulutus saattaa poiketa melkoisestikin suomalaisesta ja harjoittelijan valmius käytännön työtehtäviin voi vaihdella. Siksi ulkomaiselta harjoittelijalta ei odoteta yhtä suurta työpanosta kuin esimerkiksi suomalaiselta kesätyöntekijältä, vaan tärkeintä on tutustuminen yritykseen, sen toimintoihin ja suomalaisen työelämän käytäntöihin.
Tässä mielessä harjoittelija on oman työpanoksensa ja tietämyksensä mukanaan tuova vieras, joka on kesänmittaisella tehdaskierroksella tutustumassa yritykseen. Oikeastaan ulkomaisen harjoittelijan vastaanottava yritys on koko oman teollisuudenalansa edustaja ja siksikin harjoittelujakso tulisi hoitaa kaikin puolin mallikkaasti.
Kaikki harjoittelijamme ovat suoriutuneet tehtävistään hyvin. Toisinaan harjoittelijat ovat ”ylikoulutettuja” ja työkokemustakin on enemmän kuin tarpeeksi, mutta tämänkaltaisen harjoittelun motivaatiotekijät ovat erilaiset. Oman tärkeän osansa niissä muodostaa harjoittelijan oma kiinnostus uuteen kulttuuriin, maahan ja sen ihmisiin.
Miten harjoittelija sopeutui suomalaiseen työyhteisöön?
Harjoittelijat ovat sopeutuneet hyvin heti harjoittelun alusta alkaen. Tähän on varmasti vaikuttanut se, että olemme käyneet asioita läpi sähköpostitse jo hyvissä ajoin ennen hänen tuloaan Suomeen: kesän harjoitteluohjelma, millaisia työtehtäviä on luvassa ja niin edelleen. Olen laittanut mukaan myös linkkejä mm. Raahen kaupungin Internet-sivuille ja Suomi-tietoutta sisältäville sivuille, jotta harjoittelija saisi aavistuksen siitä mitä on odotettavissa. Harjoittelijat ovat tietysti myös voineet kysyä paikallisista olosuhteista ja tavoista. Kauempaa tulevat ovat kysyneet esimerkiksi säähän ja tarvittavaan vaatetukseen, työvaatekäytäntöön, käytössääntöihin ja paikalliseen vapaa-aikakulttuuriin liittyviä asioita. Eikä täällä meneillään oleva vuodenaikakaan ole välttämättä tiedossa, jos harjoittelija itse asuu päiväntasaajan eteläpuolella.
Kaikki harjoittelijamme ovat olleet motivoituneita ja kiinnostuneita omaksumaan yrityksen ja suomalaisen työelämän käytännöt, sekä innokkaita osallistumaan esimerkiksi erilaisiin kehitysprojekteihin, kun sellaisia on ollut tarjolla.
Kun harjoittelijoita käy yrityksessä eri puolilta maailmaa, huomaa myös eri kulttuureille ominaiset luonteenpiirteet. Afrikkalaisen välittömän iloisuuden erottaa helposti itämaisesta kohteliaasta varautuneisuudesta ja etelä-amerikkalaisen tunteikkuuden virallisemmasta keskieurooppalaisuudesta.
Millaista hyötyä harjoittelijasta teille oli?
Yrityksellemme hyöty on varmaankin tullut enemmän sosiaaliselle ja imagopuolelle kuin suoranaisella työpanoksella mitaten. Harjoittelijoiden tuoreen koulutuksen kautta saatua alan uusinta tietämystä hyödynnämme toki tilaisuuden tullen, samoin jos harjoittelijoilla on esittää ideoita toimintamme kehittämiseksi. Henkilöstön kannalta kesäharjoittelija tuo vaihtelua ja kansainvälisyyttä työilmapiiriin siinäkin mielessä, että harjoittelijat pyritään saamaan mukaan yrityksen virkistystoimintaan ja vapaa-ajan tapahtumiin, jolloin on mahdollisuus saada kontakteja yrityksen kaikkiin henkilöstöryhmiin. Ja kielitaito on kohentunut ainakin niillä, jotka ovat päivittäin tekemisissä harjoittelijan kanssa.
Ulkomaiset harjoittelijat tukevat omalta osaltaan myönteisen yrityskuvan rakentamista. Harjoittelijan palkkaaminen on nostanut yrityksen profiilia esimerkiksi paikallisissa tiedotusvälineissä julkaistujen juttujen myötä. Yrityksen tunnettavuuteenkin sillä voi olla vaikutusta: vuonna 2003 IAESTEn toimintaan osallistui 90 suomalaista yritystä, joista Miilukangas Ky oli yksi. Tietysti harjoitteluun osallistuminen rakentaa yrityksen imagoa virkeänä ja aktiivisena työnantajana myös oman henkilöstön mielissä.
* * * * *
Lisää tietoa ulkomaisen harjoittelijan palkkaamisesta löytyy CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/organisaatiolle/yritys.htx.
Terve Afrikka -projekti sai tukea NORTH SOUTH -ohjelmasta
Teksti: Merja Seppälä, lehtori / Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
Kuva: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Keväällä 1996 lehtori Leila Latvasalo Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta opetti ja opiskeli terveysalan opiskelijaryhmän kanssa Ugandassa. Innostavista kokemuksista syttyi kipinä suomalaisten sosiaali- ja terveysalan oppilaitosten Uganda-verkoston perustamiseen vielä saman vuoden aikana. Verkosto laajeni Terve Afrikka –projektiksi, kun yhteistyömaiden joukko kasvoi. Käytännössä työ on ollut asiantuntija- opettaja- ja opiskelijavaihtoa. Nyt projekti on saanut uutta tuulta purjeisiinsa CIMOn ja ulkoasiainministeriön NORTH SOUTH –ohjelmasta.
Verkostossa oli mukana 11 sosiaali- ja terveysalan oppilaitosta Rovaniemeltä Helsinkiin. Alkuvaiheessa verkostoon kuului kiinteästi myös Mannerheimin lastensuojeluliitto, jonka lääkäri Riitta Kujala ja terveyskasvattaja Catharine Othieno olivat ensimmäisiä yhteyshenkilöitä Ugandassa. Sikäläisiä yhteistyökumppaneita ovat olleet terveys- ja opetusministeriö, niiden alaiset terveyskeskukset Kiyeyi ja Mpigi sekä Makereren yliopistoon kuuluva, maan ainoa terveydenhoitajaopisto Kampalassa. Lisäksi verkosto on tehnyt yhteistyötä mm. AIDS-keskusten, katulapsityön, sairaaloiden ja lastenkotien kanssa
Terve Afrikka Kehitysyhteistyö ry
Verkoston aktiiviset, kehitysyhteistyöstä innostuneet opettajat perustivat v.1999 Terve Afrikka Kehitysyhteistyö –yhdistyksen, jonka tarkoituksena on lisätä kansainvälistä osaamista terveys- ja sosiaalialalla ja edistää terveyttä yhteistyömaissa. Yhdistys toimii Suomen kehitysyhteistyön periaatteiden mukaisesti pyrkien vähentämään köyhyyttä, edistämään ihmisoikeuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, ehkäisemään sairauksia, parantamaan vammaisten elinoloja ja ehkäisemään ympäristöongelmia. Tavoitteena on myös mm. hyödyntää sosiaali- ja terveysalalla tehtävää tutkimusta ja tuottaa uutta oppimateriaalia.
Käytännön tasolla työ on ollut opiskelija-, opettaja- ja asiantuntijavaihtoa afrikkalaisten organisaatioiden sekä suomalaisten oppilaitosten välillä. Vuosien 1997-2004 aikana vaihtoon on osallistunut noin 200 suomalaista ja 7 ugandalaista opiskelijaa sekä 20 suomalaista opettajaa ja 7 ugandalaista asiantuntijaa.
NORTH SOUTH Higher Education Network Programme
Toiminta sai tukea NORTH SOUTH Higher Education –ohjelmasta kuluvan lukuvuoden ajaksi. Hankkeen vetäjänä toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja hallinnollisena koordinaattorina Helli Kitinoja. Akateeminen koordinaattori on Merja Seppälä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta. Muut suomalaiset osapuolet ovat STADIA sekä Hämeen, Kajaanin, Mikkelin, Pirkanmaan, Rovaniemen ja Vaasan ammattikorkeakoulut, jotka kaikki toimivat hankkeessa aktiivisesti.
Ensimmäiset NORTH SOUTH –apurahaa saavat ugandalaiset terveydenhoitajaopiskelijat tulivat Suomeen lokakuussa. Margaret Ngamita Adoko ja Lily Justine Ariko Mundua opiskelevat ensin Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa Tampereella ja sitten Kajaanin ammattikorkeakoulussa. Sakina Kiggundu ja Allen Kikomeko opiskelevat Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa Kokkolassa ja Seinäjoen ammattikorkeakoulussa. Parin kuukauden vaihtoperiodin päätteeksi opiskelijat tutustuvat vielä STADIAan ja Helsinkiin.
Opiskelijoiden ohjelmaan kuuluu sekä teoriaopintoja että ohjattua harjoittelua. Harjoittelupaikkoina ovat mm. terveyskeskuksen vuodeosasto, lääkärin vastaanotto, kotisairaanhoito, neuvola, kouluterveydenhuolto, työterveyshuolto, keskussairaalan äitiyspoliklinikka, synnytysosasto, lastenosasto sekä vanhainkoti ja vammaishuolto. Opiskelijoilla on kaikissa oppilaitoksissa ohjaava opettaja, jonka kanssa laaditaan opiskelusuunnitelma ja arvioidaan sen toteutumista. Vaihtojakson päätyttyä opiskelijat kirjoittavat raportin.
Kevätlukukauden 2005 aikana Suomeen tulee kaksi ugandalaista ja kaksi kenialaista vaihto-opiskelijaa. Helmikuussa 2005 Suomesta lähtee Ugandaan 8 opiskelija.
NORTH SOUTH - apurahaa käytetään myös kahteen valmistelevaan vierailuun ja kuuteen opettajavaihtoon lukuvuoden 2004 – 2005 aikana. Kenialaisen Masenon yliopiston kanssa on aloitettu neuvottelut opiskelija- ja opettajavaihdosta; yliopiston vararehtori professori Philip Aduma ja epidemiologian professori Alice Maloba tulevat neuvottelu- ja luentovierailulle Suomeen joulukuussa. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa järjestetään Terve Afrikka-seminaari, johon osallistuu kenialaisten ja ugandalaisten vieraiden lisäksi verkostoon kuuluvien ammattikorkeakoulujen edustajia ja opiskelijoita.
Tammikuussa 2005 tulee Suomeen kaksi opettajaa Ugandasta. Kevätlukukauden aikana lähtee Suomesta Ugandaan kolme opettajaa ja Keniaan tehdään yksi valmisteleva vierailu.
Terve Afrikka-projektissa mukana olevien suomalaisten ammattikorkeakoulujen ja afrikkalaisten kumppaneiden välisessä yhteistyössä konkretisoituu kansainvälistymisen ja kehitysyhteistyön perusajatus: globaalin kumppanuuden, tasa-arvon ja yhteisymmärryksen edistäminen käytännön tasolla.
NORTH-SOUTH Higher Education Network Programme
NORTH-SOUTH – verkostoyhteistyöohjelma tähtää pysyvien yhteistyösuhteiden luomiseen suomalaisten ja kehitysmaiden korkeakoulujen välille. Ohjelman pilottivaiheessa (2004-2006) mukana ovat Suomen lisäksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maat sekä Egypti ja Peru.
Ohjelmassa tuetaan kahden tai useamman korkeakoulun vastavuoroisia opettaja- ja opiskelijavaihtohankkeita sekä yhteistyötä valmistelevia vierailuja.
Seuraava hakuaika päättyy 31.1.2005. Hakijana toimii suomalainen, hanketta koordinoiva korkeakoulu.
Ohjelman rahoitus tulee ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahoista
Lisätietoa saa ohjelman verkkosivuilta osoitteessa http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/apurahat/verkkoyht/northsouth.htx
Joensuun yliopiston Erasmus Mundus -maisteriohjelma profiloi Euroopan metsätieteellistä koulutusta
Teksti: Juha Ketolainen, tulosalueen päällikkö / CIMO
Uuden Erasmus Mundus –ohjelman ensimmäisen hakukierroksen läpäisi 19 eurooppalaista maisteriohjelmaa, joista kolmessa on mukana suomalaisia osapuolia. Ainona suomalaisvetoisena hyväksyttiin Joensuun yliopiston koordinoima "Master of Science in European Forestry" –maisteriohjelma.
Erasmus Mundus rakentuu eurooppalaisten maisteriohjelmien ympärille. Komissio valitsee laadukkaat ohjelmat, jotka sitten rekrytoivat opiskelijansa kaikkialta maailmasta. Tarkoituksena on houkutella kaikkein lahjakkaimpia opiskelijoita Eurooppaan. Ulkoeurooppalaisille opiskelijoille on tarjolla hulppeita apurahoja: vuosiapuraha on 21 000 euroa. Mundus-kurssien opettajatkaan eivät jää maallisesta mammonasta paitsi, sillä tukea on tarjolla 4000 euroa kuukaudessa.
Vuoteen 2004 mennessä Euroopassa pitäisi olla toiminnassa noin 100 Mundus-maisteriohjelmaa, joille eurooppalaisten opiskelijoiden lisäksi osallistuu noin 8000 ulkoeurooppalaista opiskelijaa.
Mundus-hankkeilla täytyy olla vankka pohja
Joensuun yliopiston Mundus-maisteriohjelma perustuu yhteistyölle, jota on tehty metsätieteellistä opetusta antavien yliopistojen SILVA-verkoston parissa jo vuosia. Ohjelman koordinaattorina toimivat SILVAn pääsihteeri MMT Liisa Tahvanainen ja SILVAn puheenjohtaja professori Paavo Pelkonen. ”Yhteistyö on johtanut useisiin erilaisiin hankkeisiin, kuten ASEFOREPPiin (Asia-Europe Forestry Exchange Programme), EUFORLAan (Europa Forest Latin America), ALFA II - ja EU-Kanada -hankkeisiin. Tuloksena on syntynyt intensiivikursseja, oppimateriaaleja ja virtuaaliopetushankkeita. Yhteistä maisteriohjelmaa on metsätieteiden alalla toteutettu jo lukuvuodesta 2002-03, joten Erasmus Mundus oli meille luonnollinen etappi”, kertoo Tahvanainen.
Joensuun koordinoiman hankkeen partneriyliopistot tulevat Alankomaista, Espanjasta, Itävallasta, Ruotsista ja Saksasta. Kaikki ovat alansa johtavia yliopistoja. SILVA-verkostolla on erinomaiset yhteydet metsätieteellisen alan yliopistoihin kaikkialla maailmassa, joten Master of Science in European Forestry -ohjelmaa laadittaessa on ollut helppoa katsoa alan koulutustilannetta maailmanlaajuisesti.
Mundus-kelpoisen maisteriohjelman suunnittelu on kuitenkin suuri urakka. ”Erityisen työlästä on saada aikaan tutkintojärjestely, joka noudattaa kaikkien osallistuvien maiden kansallista lainsäädäntöä. Monen maan lainsäädäntö ei nimittäin tunne kansainvälisiä yhteistutkintoja, tai sitten lakeja vasta valmistellaan”, sanoo Tahvanainen.
Mundus-ohjelmassa ei tueta maisteriohjelman kehittämistä, vaan korkeakouluilla on oltava valmis ”tuote”. Rahallinen tuki on tarkoitettu lähinnä ulkoeurooppalaisille opiskelijoille ja opettajille.
Liisa Tahvanainen korostaa yhteistyötä myös muiden kuin koulutusalan kansainvälisten instituutioiden ja järjestöjen kanssa. ”Meillä Joensuussa tärkeä yhteistyötaho on täällä jo useamman vuoden toiminut Euroopan metsäinstituutti EFI (European Forest Institute), joka on tutkimuslaitos”.
Mundus-tukea eurooppalaisen korkeakoulutuksen markkinointiin
Mundus-ohjelma tukee maisteriohjelmien lisäksi hankkeita, joilla yritetään nostaa eurooppalaisen korkeakoulutuksen vetovoimaa maailmassa. Nämä markkinointihankkeet eivät kuitenkaan ole sidoksissa Mundus-maisteriohjelmiin, vaan tukea on tarjolla eurooppalaisen korkeakoulutuksen profiloimiseen yleensä.
Suomalaisia korkeakouluja on mukana 3 vuonna 2004 hyväksytyissä markkinointihankkeessa: esimerkiksi Lapin yliopisto koordinoi laajaa Barentsin alueen korkeakoulujen verkostoa, jossa mukana ovat myös Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulut.
Mundus-ohjelman seuraava hakuaika on toukokuun lopussa 2005.
* * * * *
Tarkempaa tietoa Erasmus Mundus -ohjelmasta löytyy CIMOn verkkopalvelusta osoitteesta http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/muuteu/erasmusmundus.htx.
Euroopan nuorisoportaali vastaa nuorisotiedotuksen haasteisiin
Teksti: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Euroopan komissio on avannut nuorille suunnatun Internet-portaalin, joka johtaa tiedonhaluiset nopeasti ja helposti Eurooppaa käsittelevän tiedon äärelle. Euroopan nuorisoportaalin perimmäinen tarkoitus on kannustaa nuoria aktiiviseen kansalaisuuteen. Tärkeimpänä kohderyhmänä ovat 15-25 –vuotiaat nuoret, mutta portaali on käyttökelpoinen työkalu myös nuorten parissa työskenteleville aikuisille.
Nuorisoportaaliin on koottu yhdenmukaiset tiedot jokaisesta Euroopan unionin 30:sta jäsenmaasta. Perustiedot esitetään kaikilla virallisilla EU-kielillä, mutta yksityiskohtaisempia tietoja, alateemoja ja tiettyjä maakohtaisia tietoja saa ainoastaan englanniksi tai kyseisen maan omalla kielellä. Monikielisyyden ideana on tehdä palvelusta helpommin lähestyttävä: tiedon hakemisen kynnykset madaltuvat, kun ainakin alkuun pääsee omalla kielellä.
Nuorisoportaalin sisältö jakaantuu viiteen päätasoon, joissa käsitellään opiskelua, työskentelyä, vapaaehtoispalvelua ja vaihto-ohjelmia, EU-kansalaisen oikeuksia sekä esitellään muita nuorille tarkoitettuja Internet-portaaleja eri puolilta maailmaa. Nuorisoportaali sisältää lisäksi erilaisia keskustelufoorumeja, Eurooppaa koskevaa tietoa ja uutisia sekä nuorten asenteita mittaavia mielipidekyselyitä. Hauska lisä on ”Matkusta Euroopassa” –osio, josta voi hakea matkantekoon liittyvää tietoa eri maista. Portaaliin kuuluu vielä neuvontapalvelu, johon voi toimittaa kysymyksiä esimerkiksi EU:sta tai jäsenmaista.
Portaali on keskeinen osa EU:n Nuoriso-ohjelman yhteydessä toimivan Euroopan laajuisen Eurodesk-verkoston tiedotustyötä. Virallinen julkistaminen tapahtui Brysselissä toukokuun lopulla. Suomalaisia nuorisotiedotustahoja on syksyn mittaan koulutettu portaalin käyttömahdollisuuksista.
Komission tilastojen mukaan portaalin kävijämäärä on ensimmäisen puolen vuoden aikana kasvanut tasaisesti. Nykyään käyttäjiä on n. 200 000 kuukaudessa.
Tiedonkeruu eurooppalaisena ja kansallisena verkostoyhteistyönä
Euroopan nuorisoportaali on komission aloite, joka esiteltiin v. 2001 ”EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet” –asiakirjassa. Tämä ns. valkoinen kirja sisälsi strategisia linjauksia, joiden perusteella jäsenmaat päättivät keskittyä nuorisopolitiikassaan neljään aihealueeseen eli nuorten osallistumiseen, nuorisotiedotukseen, vapaaehtoistyöhön sekä nuorisotutkimukseen. EU:n nuorisoasioista vastaavat ministerit hyväksyivät marraskuussa 2003 yhteiset tavoitteet ja toimintalinjat nuorisotiedotuksen osalta. Keskeistä oli kehittää tiedottamista siihen suuntaan, että nuorten mahdollisuudet tiedonsaantiin paranevat ja sen myötä heidän kehittymisensä aktiivisiksi ja vastuullisiksi kansalaisiksi vauhdittuu. Nuorisoportaalilla on siis vahva poliittinen perusta.
Käytännön työ portaalin rakentamiseksi on tehty eurooppalaisena verkostoyhteistyönä, jota on tuettu jäsenmaiden vahvalla kansallisella panoksella. Esimerkiksi Suomea koskevat tiedot on kerätty CIMOn Eurodesk-toiminnon, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi –järjestön ja Kokkolan nuorisotiedotuspisteen yhteistyöllä. Eurodesk-verkosto vastaa yhdessä ERYICA-verkoston ja Euroopan nuorisokorttijärjestön kanssa portaalin tietosisällön ylläpitämisestä ja päivittämisestä. Nuorisoportaalilla on komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston nuorisoyksikön valvoma ohjausryhmä, joka koordinoi yhteistyökumppanien välistä työtä sekä valvoo portaalin sisältöä ja toimintaa.
Aktiiviseen kansalaisuuteen tarvitaan tietoa
Eri kohderyhmille suunnattuja ja erilaisiin asiasisältöihin liittyviä portaaleja ilmestyy kuin sieniä sateella, mutta mitä uutta Euroopan nuorisoportaali sitten käyttäjilleen tarjoaa? CIMOn Eurodesk-toiminnosta vastaava suunnittelija Sari Rehéll pitää tärkeimpänä antina palvelun kattavuutta, ajantasaisuutta ja interaktiivisuutta. ”Portaali sisältää tietoa kaikista jäsenmaista ja vastaa nuorten tiedontarpeeseen, joka on entisestään kasvanut mm. EU:n laajenemisen myötä. Palvelun tietoja pidetään yllä, sillä kyseessä on osa verkoston normaalia tiedotustyötä. Avainsana on jatkuvuus: portaali ei ole tiettyä hetkeä varten rakennettu ’tilaustyö’, joka avataan juhlallisin menoin ja unohdetaan saman tien. Ainutlaatuista on myös portaaliin integroitu neuvontapalvelu, joka tukee palvelun interaktiivista luonnetta ja peilaa omalta osaltaan niitä asioita, jotka ovat ajankohtaisia eurooppalaisten nuorten keskuudessa.”
Myös OPM:n kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston nuorisoyksikön neuvotteleva virkamies Olli Saarela pitää tärkeänä jatkuvuutta ja kytköksiä olemassa olevaan toimintaan: portaalin sisällöstä vastaavat henkilöt eivät ole erillinen tarkoitusta varten koottu työryhmä, vaan toimivat jo muutenkin oman maansa nuorille tiedottamisen rakenteissa. Nuorisoportaali myös tuo yhteiseurooppalaiset tavoitteet käytännön tasolle. ”Nuorisotiedotus on yksi nuorisopolitiikan prioriteeteista. Käytännössä nuorisotiedotus on tietoa ja neuvontaa eli juuri sitä, mikä portaalissakin on keskeistä. Nuorisotiedotus on nuorten tiedotusta: nuoret ovat itse tuottamassa tietoa, mikä ohjaa tietosisältöjä oikeaan suuntaan. Tieto on myös aktiivisen kansalaisuuden perusta. Tulet kuulluksi, kun tiedät.”
Euroopan nuorisoportaali löytyy osoitteesta http://europa.eu.int/youth/.
Yhteistyöseminaari välitti Suomi-tietoa puolalaisille
Teksti & kuvat: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Suomalais-puolalaista yhteistyötä viriteltiin lokakuun puolivälissä Varsovassa pidetyssä seminaarissa, joka käsitteli suomalaista koulutusta, suomen kieltä ja kirjallisuutta otsikolla Why Finland – Many Opportunities for Inspiring Cooperation.. Varsovan yliopiston kirjastossa pidetty tilaisuus houkutteli paikalle seitsemisenkymmentä puolalaista kutsuvierasta, joille tarjottiin tiedon lisäksi mahdollisuus tavata suomalaisia yhteistyöstä kiinnostuneita kollegoita. Seminaari järjestettiin CIMOn, FILIn eli Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen sekä paikallisen lähetystön yhteistyöllä.
Tilaisuus aloitettiin kaikille osallistujille yhteisellä osuudella, jossa tutustuttiin suomalaista korkeakoulutusta koskeviin perusasioihin. Seminaarin tervetuliaissanat lausui CIMOn johtaja Ulla Ekberg ja suomalais-puolalaisen yhteistyön potentiaalisia suuntaviivoja maalaili Suomen Puolan tuore suurlähettiläs Jan Store. Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen esitteli suomalaista koulutusjärjestelmää, koulutuksen nykytrendejä, kansainvälistä yhteistyötä ja laatukysymyksiä.
Iltapäivällä jakaannuttiin kahteen samanaikaiseen sessioon, joista toisessa jatkettiin syvempää tutustumista koulutusasioihin. Joensuun yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Outi Savonlahti kertoi suomalaisten yliopistojen kansainvälisille opiskelijoille suunnatuista opinto-ohjelmista ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun puolalainen yliopettaja Piotr Krawczyk avasi samaa asiaa ammattikorkeakoulujen näkökulmasta. Viestintäpäällikkö Merja Lankinen ja tulosaluepäällikkö Samu Seitsalo esittelivät CIMOn palveluja kansainvälisestä yhteistyöstä kiinnostuneille asiantuntijoille ja opiskelijoille – mm. apurahoja, harjoitteluohjelmia sekä tieto- ja neuvontapalveluja.
Toisessa sessiossa keskityttiin Suomen kieleen ja kirjallisuuteen. Projektisihteeri Krista Kaipainen kertoi CIMOn tukimuodoista ulkomaisissa yliopistoissa tapahtuvalle suomen opetukselle. Varsovan ja Poznanin yliopistojen suomenopettajat Sirkka Ojaniemi ja Pirkko Luoma valottivat omien opiskelijoidensa motivaatiota harvinaisen kielen opiskeluun sekä alan tarjoamia työmahdollisuuksia. Suomalaiseen kirjallisuudenhistoriaan ja nykykirjallisuuden trendeihin johdatteli FILIn projektikoordinaattori Päivi Paloposki. Session päätti kirjailija Leena Landerin vierailu.
Seuraavana päivänä Suomen tarjoamista mahdollisuuksista tarjottiin tietoa opiskelijoille. Yliopiston kirjaston aulaan pystytetty standi houkutteli paikalle monia kiinnostuneita, jotka kyselivät mm. vaihto-opiskelusta, maisteriopinnoista sekä harjoittelusta Suomessa. Standimme vetovoima lisääntyi parin paikallisen suomen kielen opiskelijan ansiosta: sydämensä Suomelle menettäneet tytöt tekivät mitä mainiointa markkinointityötä.
Sveitsi suomalaisin silmin – ja päinvastoin
Teksti: Jaana Mutanen, suunnittelija / CIMO
Alhaalta ylös, ylhäältä alas, pystyyn, poikki ja pinoon. Vaeltaminen, extreme-lajit, suunnistus, maastopyöräily ja rullaluistelu. Salibandy, rantalentopallo, jalkapallo, jääkiekko, curling. Köysiradat, postiautot, vuoristojunat tunneleissa. Osa tuttuja ja tavallisia Sveitsiin liitettäviä asioita. Mutta veikkaan, että joukossa oli myös jokunen uusi. Ainakin minulle kävi näin. Mistään ei voi olla varma, ennekuin itse tutkii ja tunnustelee. Minulla on sellainen tuntuma, että saksankielisistä maista Saksa ja Itävalta tunnetaan Suomessa Sveitsiä paremmin. Mennäänpä vaihteeksi sveitsiläis-suomalaisille vierailulle. Nyt kun Sveitsin ja EU:n välillä kokeillaan vielä asteittain vapautuvaa liikkuvuuttakin.
Vapaa liikkuvuus, päivän sana. Mitä se merkitsee Sveitsin kohdalla? Ylimenokausi lupakiintiöineen jatkuu vielä, mutta vuoden 2005 alusta aloitetaan vapaan liikkuvuuden kokeilukausi. Lupakiintiöt putoavat pois, mutta ne voidaan ottaa uudelleen käyttöön, mikäli liikkuvuus kasvaa yli 10 % viimeisen 3 vuoden lukuihin verrattuna. Vuonna 2007 sopimusosapuolet päättävät jatkosta ja Sveitsissä järjestetään kansanäänestys. Mikäli tulokset ovat positiivisia, astuu vapaa liikkuvuus voimaan Sveitsin ja EU:n välillä vuoden 2012 alusta alkaen.
Suomen ja Sveitsin välinen harjoittelijavaihto alkaa olla kunnioitettavassa keski-iässä, viisissäkymmenissä. Sveitsiin pääsee harjoittelemaan esimerkiksi CIMOn kautta: harjoittelumahdollisuuksia on sekä saksan- että ranskankielisellä alueella. Mielenkiintoisia paikkoja tarjoavat mm. koulut kielenopetusharjoittelusta kiinnostuneille. Sveitsissä on myös suuri määrä kansainvälisiä organisaatioita, joissa on vuosien mittaan harjoitellut lukuisia suomalaisia.
Sveitsin ystävät Suomessa (SYS) myöntää yhdessä sveitsiläisen sisarorganisaationsa (SVFF) kanssa vuosittain muutamia lyhytaikaisia stipendejä henkilöille, jotka ammatillisten haasteiden lisäksi lämpenevät myös ystävyysseuratoimintaan.
Sveitsin ja Suomen yhtäläisyyksiä ja eroja
Millaisia ovat sveitsiläiset suomalaisiin verrattuna? Mikä on yhteistä, mikä erilaista? Kysyin asiaa Suomea tuntevalta sveitsiläiseltä ja parilta Sveitsiä tuntevalta suomalaiselta.
Annegret Ruoff-Merz työskentelee Suomen ystävät Sveitsissä (SVFF) –järjestön kulttuurivastaavana ja näkee monia yhtäläisyyksiä suomalaisten ja sveitsiläisten välillä: ”Pieni kansa, jolla on oma vaikeasti opittava kieli ja vahva vapaudenkaipuu. Ihmiset ovat pikemmin ujoja kuin puheliaita ja suhtautuvat asioihin käytännönläheisesti. Luonto on kaunista ja siellä kuljeskellaan mielellään.”
Erojakin on: ”Sveitsiläiset ovat perhekeskeisempiä ja uskovat vähemmän auktoriteetteja kuin suomalaiset. Sveitsissä keskustellaan asioista enemmän. Suomalaiset ovat kansallismielisempiä, mikä johtunee kansallisvaltion lyhyemmästä historiasta. Suomessa vaalitaan periaatetta yhdenvertaisista mahdollisuuksista. Sveitsissä on mielestäni monisyisempi yritysympäristö kuin Suomessa: pieniä ja innovatiivisia yrityksiä suositaan ja tuetaan enemmän. Suomessa on hyvin vähän osa-aikatöitä tarjolla.”
Viivi Handolin harjoitteli v. 2003 Zürichin teknillisen korkeakoulun kansainvälisten asioiden toimistossa. Hänen mielestään sveitsiläiset pitävät tiukasti kiinni itsenäisestä asemastaan ja ovat siitä ylpeitä. ”Kantonien määräysvalta on suuri, mm. lait saattavat vaihdella kantonista riippuen. Kotikantoni merkitsee ihmisille paljon. Sveitsiläiset ovat suomalaisia sosiaalisempia; he kyläilevät paljon, viettävät aikaa kahviloissa ja syövät ulkona. Kulttuuri ei ole niin Amerikka-keskeistä kuin Suomessa. Erityisesti suuremmissa kaupungeissa on paljon enemmän ulkomaalaisia kuin Suomessa ja kielten sekamelska tekee pienestä maasta todella kansainvälisen tuntuisen.”
Appenzelliläisissä kouluissa keväällä 2004 harjoitelleen Raita Merivirran mieleen jäi erityisen positiivisena asiana sveitsiläisten kotiseuturakkaus: ”Oikeastaan kaikki tapaamani sveitsiläiset olivat aidosti ylpeitä maastaan ja puhuivat arvostaen mm. sveitsiläisestä laadusta sekä sveitsiläisten ahkeruudesta. Kaikkea esiteltiin ylpeänä. Tässä näen suuren eron suomalaisiin, jotka vähättelevät ja suorastaan pyytelevät anteeksi kulttuuriaan ja tapojaan. Meilläkin olisi paljon syitä olla ylpeitä.”
Merivirta näkee yhteistä sveitsiläisten ja länsisuomalaisten välillä: molemmat ovat rauhallisia ja vierastavat small talk –tyyppistä rupattelua. ”Tätä ei pidä käsittää väärin: sveitsiläiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja keskustelevia, mutta esimerkiksi anglosaksiseen kulttuuriin liittyvää ylenpalttista jutustelua ja ”turhan” puhumista ei juuri esiintynyt. Sveitsiläiset kommunikoivat hyvin suomalaiseen tapaan, asioista puhutaan suoraan ja sanotaan sitä mitä tarkoitetaan turhia kiertelemättä, mutta kohteliaisuutta unohtamatta.”
Koulu- ja yliopistomaailma
Yleisesti tunnettua on se, että Suomessa opiskelu on käytännössä maksutonta, Sveitsissä maksullista. Mutta mitä muita eroja koulutusasioissa löytyy?
Annegrett Ruoff-Merz on opiskellut kummassakin maassa, ja näkee eroa mm. kulttuurisessa monimuotoisuudessa, jota suomalaiskorkeakouluissa esiintyy vähemmän. ”Suomalaisessa korkeakoulumaailmassa käydään myös vähemmän kriittisiä keskusteluja kuin Sveitsissä. Toisaalta suomalaiset saavat opintoihinsa enemmän tukea valtiolta ja opiskelija-alennuksia on tarjolla enemmän. Suomalaisten opinnot ovat paremmin strukturoituja, Sveitsissä opintojen vastaavuusjärjestelmää ollaan vasta tuomassa korkeakouluihin.”
Raita Merivirta kertoo ihmetyksestä, jota suomalainen yhdeksänvuotinen peruskoulu ja tasoryhmätön opetus herätti sveitsiläisen harjoittelukoulun opettajissa. ”Opetuksessa tai opetusmenetelmissä ei sen sijaan ollut suuria eroja, paitsi ehkä etenemistahdissa: Sveitsissä aikaa tuntui olevan enemmän, kun taas Suomessa on aina hoppu eteenpäin. Tämä saattaa tietysti olla myös opettajakohtaista. Sanoisin silti näppituntumalta, että Sveitsissä edetään rauhallisemmin.”
Sveitsin saksaa ja supisuomea
Henkilökohtaisesti minua Sveitsissä viehättävät sen kielitieteilijälle tarjoamat haasteet: Sveitsin saksan kulkua ja kaikua on mukava kuunnella ja on haastavan hauskaa yrittää ymmärtää sitä.
Viivi Handolinin mukaan Sveitsin saksaa on vaikea ymmärtää saksan pohjalta. ”Se on hurmaavan poukkoileva kieli, jonka rytmiä on ilo kuunnella. Sveitsiläiset ovat auliita selittämään sanojaan ja oman kokemukseni mukaan vaihtavat mielellään ’hochdeutschiin’, jos huomaavat ettei toinen ymmärrä. Kukaan ei oleta, että ulkomaalainen ymmärtäisi kieltä, mutta ovat iloisia jos tietää sanan tai pari. Täysin erilainen kieli kuin saksa, jotenkin paljon hassumpi ja rennompi, elävämpi.”
Raita Merivirta on törmännyt puhutun ja kirjoitetun kielen eroihin. ”Minulle kerrottiin, että murteita on monia ja mitään varsinaista Sveitsin saksan standardia ei ole, siksi sitä ei ehkä juurikaan ole kirjoitettuna kielenä. Kahden eri murteen puhujilla voi olla vaikeuksia toistensa ymmärtämisessä. Kirjoitetussa kielessä – esimerkiksi sanomalehdissä – käytetään yläsaksaa, jossa näkyy Sveitsin saksan vaikutus mm. osittain erilaisena sanastona.” Merivirta uskoo kuitenkin, että Sveitsin saksaa voi oppia ymmärtämään ja puhumaan: ”Aktiivisuutta ja vaivannäköä tietysti tarvitaan, mutta sveitsiläiset ovat avuliaita ja mielissään siitä, jos joku yrittää kommunikoida heidän kielellään.”
Sveitsi on otollinen paikka kiireiselle kieliharjoittelijalle: monessako maassa voi halutessaan tutustua neljään kotimaiseen kieleen ja kulttuuriin? Todella kiireinen voi ottaa tuntumaa Sveitsin monikielisyyteen ja –kulttuurisuuteen matkustamalla maan halki vaikkapa junalla tai autolla. Päivässäkin ehtii, tarvittaessa. Sveitsin hyvä sijainti mahdollistaa saksan, ranskan ja italian taidon vahvistamista myös naapurimaihin suuntautuvilla reissuilla.
Meitä suomalaisia tietysti kiinnostaa, mitä sveitsiläiset ajattelevat suomen kielestä. Eräs kuulemani kommentti oli, että suomea keskenään puhuvat kuulostavat vihaisilta. Kysyin asiaa suomea opiskelleelta Annegret Ruoff-Merziltä: ”Suomen kieli kuulostaa korvissani alkuvoimaiselta (hart und urchig) ja sen erilaisuus ihastuttaa. Suomalaiset puhuvat jotenkin ’syvemmältä’ ja samalla paljon ’coolimmin’. Asioiden ilmaisemiseen tarvitaan paljon vähemmän sanoja. Sveitsiläiset pyrkivät jokapäiväisessä kielenkäytössä käyttämään vieras- ja lainasanoja niiden alkuperäisessä muodossa, mihin jo kotimainen monikulttuurisuuskin ohjaa. Suomalaiset yksinkertaisesti fennisoivat vierasperäiset sanat oman äännejärjestelmänsä sääntöjen mukaisiksi.”
Loppuun vielä klisee
Epävarmuuden välttämiseksi vielä yksi klisee: Sveitsin hintataso. Mutta kaikkihan on aina suhteellista – eikö Japanissa tai Islannissa ole vielä kalliimpaa? Ja ainakin minä olen näistä kaikista maista palannut Suomeen elävien kirjoissa. Kukkaro keveämpänä, mutta kokemuksista rikastuneena.
Lisätietoja, linkkejä ja vinkkejä Sveitsistä, työharjoittelusta ja opiskelusta Sveitsissä sekä lupamenettelyistä
http://www.maailmalle.net: Työharjoittelusta ja Opiskelemaan Sveitsiin opas
http://www.cimo.fi ja CIMOn Harnet-työharjoittelu-Netti asiantuntijoille
http://www.eda.admin.ch/helsinki_emb/e/home.html: Sveitsin suurlähetystö
http://www.sveitsi.fi: SYS; mm. tämän artikkelin laajempi versio
http://www.svff.ch/index.asp: SVFF
Kiitokset haastatelluille Sveitsi- ja Suomi-tietämyksensä CIMOn käyttöön antamisesta!
Erasmus-intensiivikurssi Vilnassa:
Greek-ooppera esityskuntoon kolmessa viikossa
Teksti: Paavo Pyykkönen, opiskelija / STADIA (Esittävä taide, kulttuuri- ja palveluala)
Viime heinäkuussa järjestettiin Liettuan Vilnassa kolmen viikon mittainen Erasmus-intensiivikurssi (IP) eurooppalaisten taidekorkeakoulujen kesken. Kurssin ajallisista, taiteellisista sekä taloudellista haasteista huolimatta kolmikymmenpäinen opiskelijaryhmä eri puolilta Eurooppaa sai esityskuntoon Mark Anthony Turnagen nykyoopperan Greek. Osallistujat lienevät yhtä mieltä siitä, että periodi oli nimensä mukaan intensiivinen, mutta kuten tavallista opiskelijat olivat innokkaita, ohjaajat tyytyväisiä ja kävi ilmi, että intensiivikurssi sopii myös esittävän taiteen opintojen opetusperiodiksi.
Intensiivikurssit ovat Erasmuksen toiminto, jonka tarkoituksena on tuoda kansainvälisesti yhteen saman alan opiskelijoita ja opettajia lyhyeksi ajanjaksoksi kerrallaan. Ohjelma itse voi olla kertaluontoinen tai toistua 3 vuotena peräkkäin. Intensiivikurssi tarjoaa mahdollisuuden opetukseen aineissa, joita opetetaan vähän tai jotka ovat muuten hankalia toteuttaa. Eri oppimiskulttuurien yhteen tuominen antaa uusia näkökulmia opetukseen sekä oppimiseen ja mahdollistaa keskustelun ja vertailun eri käytäntöjen välillä.
Rahoitukseen tarvitaan myös muita tukijoita
Liettuan musiikkiakatemia on kunnostautunut hyödyntämällä Erasmus-intensiivikursseja jo aikaisemminkin. Edellisenä vuonna kansainvälinen ryhmä toteutti Mozartin Taikahuilun ja televisio- ja elokuvaopetuksen tiedekunnassa tehtiin lyhytelokuvia. Musiikkiakatemialla on hyvät mahdollisuudet järjestää taiteidenvälisiä kursseja, sillä sen opetusvalikoimaan kuuluu yleisesti koko musiikin, näyttämötaiteen ja elokuvan kirjo. Sillä on myös laaja yhteistyöverkosto Euroopassa.
Esittävän taiteen tuotantojen toteuttaminen tahtoo olla rahaa vievää puuhaa. Intensiivikurssin rahoitus ei kata kaikkia ohjelman kuluja, minkä takia tuotannolla oli lukuisia yhteistyökumppaneita. Lähettävät korkeakoulut hoitivat osallistujiensa matkustuskulut, kun musiikkiakatemia puolestaan kattoi ylläpidon paikan päällä. Esitys oli osa Vilnan Kristupo-kesäfestivaalia, mikä helpotti taloudellisia paineita osaltaan. Vilnan venäläinen draamateatteri antoi käyttöön näyttämönsä, teatterin tekniikan, näyttämömiehet, järjestäjät ja pukijat. Liettuan televisio tarjosi työvoiman puvustuksen toteuttamiseen sekä esityksen kuvaamiseen ja esittämiseen internetissä.
Suuren osan budjetista lienee vienyt koko tuotantoryhmän majoittaminen ja ruokkiminen. Tiiviin fyysisen harjoittelun vastapainoksi ateriat kannettiin pöytään ja hotellihuone antoi mahdollisuuden rauhoittua omiin asioihinsa. Yleisesti Liettuan edullinen hintataso helpotti opiskelijan arkea. Periodin järjestelyt olivat huippuluokkaa ja vieraanvaraisuus oli ylitsevuotavaista.
Monitaiteellinen ryhmä Euroopan eri maista
Teoksen ohjaaja Stefan Janski ja kapellimestari Clark Rundell toimivat opettajina Manchesterin Royal Northern College of Musicissa, mutta kuten muutkin produktion ammattilaiset, he luovat myös omaa kansainvälistä taiteellista uraansa. Opetushenkilökunnan kokemus ja ammattitaito korostuivatkin produktion vaativuuden ja tiukan aikataulun takia.
Kesäisessä työpajassa oli mukana opiskelijoita ja opettajia kymmenestä Euroopan maasta. Suomalainen sopraano Mari Palviainen, romanialainen mezzosopraano Antonela Bîrnat, hollantilainen baritoni Ralf Jaarsma ja brittiläinen bassobaritoni Philip Shakesby täyttivät oopperan neljä lauluroolia. Kuusi näyttelijää tuli ammattikorkeakoulu Stadian teatterilinjalta. Orkesteri koostui pääosin liettualaisista muusikoista, mutta joukossa oli myös ruotsalaisia, suomalaisia ja italialaisia. Opiskelijat olivat merkittävissä rooleissa myös näyttämöllepanon visuaalisessa ilmeessä, puvustuksessa, musiikin harjoittamisessa ja tuotannossa.
Greek on Britanniassa musiikkialan palkinnoilla palkittu ooppera, joka pohjautuu Steven Berkoffin samannimiseen näytelmään. Se on klassisen Oidipus-tragedian nyky-Britanniaan sijoittuva sovitus, joka musiikillisesti yhdistelee sekä klassista perintöä, jazzia että nykyilmiöitä rummutuksista ja jalkapallon kannustushuudoista asti. Itä-Lontooseen sijoittuva tarina on tyylitellyn rosoinen, ruma ja ironinen, yhdistellen elämän toivottuja ja ei-toivottuja asioita ilman pyrkimystä naturalismiin.
Teos on esittäjilleen vaativa, sillä musiikki ei juurikaan kannattele melodioita ja roolit ovat vahvan tyyliteltyjä ja tunnesidonnaisia. Partituuriin oli kirjoitettu jalanpoljentaa, huohotuksia ja huutoja jokaiselle esiintyjälle. Miltei jokainen orkesterin jäsen sai soitettavakseen myös rytmisoittimen, jotka vaihtelivat tamburiineista vasaraan ja metallilevyyn. Äänimaailma on aggressiivinen, mutta ajoittain myös herkkä. Suurimman työn tarinankerronnassa tekivät laulajat. Kuuden näyttelijän osa oli lähinnä auttaa vaihtelevien tilanteiden luomisessa näyttämöllä.
Tiukka, mutta hyvin suunniteltu prosessi
Tuotanto koottiin Vilnassa kolmen viikon aikana. Periodi oli varsin tiivis, kolmeen viikkoon mahtui ainoastaan yksi vapaapäivä. Päivät venyivät aamu yhdeksästä ilta kahdeksaan. Kaikkea esitykseen kuuluvaa ei olisi voitu opetella itse periodin aikana. Laulajat olivat opetelleet osansa ennen Vilnaan saapumista ja orkesteri oli myös tutustunut omiin osuuksiinsa. Työmäärä huomioitiin kunkin osallistujan ECTS-määrissä.
Periodilla oli selkeä työn maku, sillä ensi-ilta oli jo aloittaessa niin lähellä. Ensimmäisen viikon aikana orkesteri harjoitteli erikseen, laulajat säestäjien kanssa ja näyttelijät omassa ryhmässään liikeilmaisua ja näyttämötaistelua. Toisen viikon alussa laulajat ja näyttelijät aloittivat kohtausharjoitukset yhdessä ja saman viikon puolivälissä koko tuotantoryhmä vei esityksen musiikillisesti ensimmäistä kertaa läpi. Viimeisellä viikolla näyttämöharjoitukset pidettiin venäläisellä teatterilla. Kenraaliharjoitus oli jo julkinen esitys internetissä.
Kurssin sujuva organisaatio vei harjoitusprosessia suoraviivaisesti kohti ensi-iltaa. Vaikka työmäärä väsyttikin, se oli hyvää väsymystä. Prosessi tarjosi haasteita ja onnistumisen kokemuksia osallistujilleen. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden opiskelijoiden kanssa toi tarvittavaa lepoa tiiviin tekemisen vastapainoksi. Rankka ohjelma hitsasi esiintyjät tiiviiksi ryhmäksi, jossa oli turvallista jakaa sekä itkut että naurut. Kuten vaihto-ohjelmissa yleensä, jokainen jäi kaipaamaan jotakuta muuta, jonka kanssa oli jakanut uusia ja tärkeitä kokemuksia.
Ensi-illassa venäläisen teatterin vajaat 500 paikkaa oli myyty ja liettualainen yleisö pääsi kummastelemaan karskia ja päällekäyvää esitystä. Paikallinen lehti kirjoitti hyvässä hengessä, että opiskelijoiden ooppera järkytti yleisöä. Tyytyväisyys paistoi myös opiskelijoista, joille valmis esitys oli tiiviin uurastuksen palkkio. Myös kurssin ohjaajat ja järjestäjät antoivat esityksestä paljon kiitosta. Ilmoille jäi vain kysymys, voisiko esityksen esittää muualla uudestaan.; työmäärän jälkeen yksi ainoa esitys tuntui hieman turhauttavalta. Liettualaisten järjestäjien suurin toive oli löytää lisärahoitusta oopperan vierailuun muissa Euroopan maissa.
Oopperan liettualaiset nettisivut löydät osoitteesta http://www.lma.lt/opera/eng.htm.
Kolumni: Yli esteiden - mikä kaikki meitä estääkään ja miksi?
Teksti: Teksti: Tiina Siivonen, liikuntaneuvoja / Suomen Invalidien Urheiluliitto
ESTE... voi olla fyysinen tai asenteellinen juttu. Esteeseen liittyy mielikuvana ylittäminen. Puhutaan sitten fyysisten tai vaikkapa asenteiden mukanaan tuomien esteiden ylittämisestä, esteeksi voi nousta jotain tunteisiin liittyvää, esimerkiksi pelko. Ratsastuksessa esteen ylittäminen vaatii yhteistyötä niin ratsastajalta kuin kauramoottoriltakin. Ohjaksissa on kuitenkin ihminen, joka loppupelissä hallitsee hevosta ja sen liikkeitä. Golfissa esteeksi saattaa muodostua hiekka- tai vesialue. Toisaalta voimankäyttö riippuu pelaajasta.
Esteiksi voivat muodostua monenlaiset asiat. Autoilija voi kohdata esteen tiellä. Mikä se sitten onkin – hirvi, puu tai muu tientukkija – vaikea on mennä yli ellei pääse ohi. Pienelle lapselle esteeksi voi muodostua liian korkea tuoli tai sänky, johon hän ei pääse ilman apua. Kielestä tulee este henkilölle, joka ei osaa puhua tai ymmärrä maan kieltä. Uskonto saattaa olla este lihan syömiselle. Kulttuuri voi olla este naimisiin menolle. Pelko voi olla este uimahypylle tai korkealle kiipeämiselle. Ammattilaiselle este omassa työssä voi olla urautuminen tai asian tarkastelu vain yhdestä näkökulmasta. Pyörätuolia käyttävälle henkilölle esteeksi voivat muodostua portaat tai liian korkeat kynnykset.
* * * * *
Esteiden tunnistaminen on tärkeää, mutta olemmeko koskaan ajatelleet mikä ei olisi este? Kuinka helppo olisi sanoa: ”KYLLÄ, pystyn siihen ja tähän ja tuohon!” Paljon helpommin sanomme sen sijaan: ”Ei, en voi tehdä sitä tai tätä, koska…” Kuka lopulta päättää esteestä? Pitäisikö katsoa peiliin ja miettiä, että kuka sieltä katsoo? Estekö?
Sokaistummeko omille esteillemme ja niiden ylittämiselle. Sanommeko asioista liian helposti, ettemme uskalla, koska se näyttää pelottavalta, ikävältä tms. Mistä esteet tulevat? Koulusta, kotoa vai mistä? Koulukokemus: rohkaisiko opettajasi englannintunnilla puhumaan siitä huolimatta, vaikka sanoisitkin jotakin väärin? Ehei – ainakin oma opettajani sai suurin piirtein raivarin, jos joku ei osannut taivuttaa sanaa oikein. Kotikokemus: kielsivätkö vanhemmat hyppäämästä veteen? Kyllä, koska he eivät itse uskaltaneet hypätä. Kuinka paljon vanhemmat kasvattavatkaan omia esteitään omille lapsilleen. Esimerkiksi veden pelko, urheilun inho, ruoan pahuus, rasismi. Usein kotoa omaksuttuja esteitään, asenteitaan, ei edes huomaa, saati että niitä onnistuisi ylittämään.
Millaisessa yhteiskunnassa elämme? Esteitä täynnä olevassa vai mahdollisuuksien maailmassa? Este on negatiivinen sana jota itse yritän välttää. Jos näen vain esteitä tielläni, niin lopputulos ei mieltä ylennä. Voisin silloin kuvailla itseäni sanahirviöllä: eisanaayleisimminkäyttävänegatiivineninhoihminenpelonsekaisinetunteineen. Kääk!
* * * * *
Mietipä asiaa seuraavan kerran, kun joku houkuttelee sinua johonkin ja olet juuri vastaamassa, että et varmaankaan pysty, kykene, uskalla. Että olet estynyt. Mitä jos vastaisitkin, että haastanpa itseni ja lähden kanssanne, koska en ole aikaisemmin kokenut tai tehnyt jotakin. Kokeilla voi useimpia asioita ainakin kerran. Eikö vain?
Lopuksi, tee itsellesi testi:
- Etsi lähiympäristöstäsi muutamia fyysisiä ja asenteellisia esteitä. Montako löydät yhden päivän aikana?
- Kuinka monet löytämäsi esteet pystyt ylittämään seuraavan viikon aikana?
- Mieti, kuinka monissa tilanteissa luettelet mihin et pysty. Yritä seuraavan kerran luetella mihin kaikkeen pystyt.
- Huomioi, kuinka usein vastaat ”En osaa/ pysty”.
Tulosten perusteella voit päätellä, oletko kehityskelpoinen vai fakkiutuneesti vihkiytynyt sanalle ei, mikä estää sinua tekemästä ihania asioita. Asioita joita ilman et voi elää, mutta et vain tiedä sitä vielä...
<Lähikuvassa Kirsi-Marja Marnela, Tampereen yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö
Teksti ja kuva: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO
Tampereen yliopiston kansainvälisten asioiden päällikkö Kirsi-Marja Marnela aloitti nykyiset työtehtävänsä juuri silloin, kun kansainväliset henkilövaihdot ja koulutusohjelmat tulivat suomalaiseen yliopisto- ja korkeakoulumaailmaan. 15 työvuoteen mahtuu monta merkittävää käännekohtaa, jolloin on voinut suorastaan kuulla historian siipien havinaa. Nyt Marnela on henkilökohtaisessa elämässään uuden asian kynnyksellä, sillä hän jää eläkkeelle vuodenvaihteessa.
Kirsi-Marja Marnela on koulutukseltaan filosofian tohtori, biokemian dosentti. Työsuhde Tampereen yliopistoon alkoi v.1972 biolääketieteen laitoksen opettajana ja tutkijana. Kansainväliset suhteet olivat kuvioissa alusta saakka jo tieteenalan luonteen takia: menetelmissä ajan tasalla pysyminen edellytti kansainvälisiin konferensseihin osallistumista, työskentelyjaksoja ulkomailla, vierailuja ja vieraiden vastaanottamista. Niinpä hyppy laitokselta yliopiston keskushallintoon ei ollut niin pitkä kuin saattaisi kuvitella. ”Uudessa tehtävässä oli paljon samanlaisia elementtejä kuin entisessä” , kertoo Marnela. ”Esimerkiksi ero tieteellisen konferenssin ja vaikkapa EAIE-järjestön (European Association for International Education) tilaisuuksien välillä on vain substanssissa, formaatti ja toimintaperiaatteet ovat samanlaisia. Minulle siirtyminen kansainvälisten asioiden toimistoon oli oikeaan kohtaan osunut tilaisuus vaihtaa koeputket ihmisiin. Vaikka olenkin äärimmäisen innostunut tieteestä, minussa on myös ihmisten parissa viihtyvä puoleni.”
Mullistusten 90-luku
Marnela aloitti kansainvälisten asioiden suunnittelijan virassa v.1989. Työskentelyn alkuvuosiin osuu monta merkittävää käännekohtaa alalla. Suomalaiset pääsivät mukaan EU:n koulutusohjelmiin ja pohjoismaista yhteistyötä viriteltiin Nordplus-ohjelman avulla. Yliopistolla vilisi vieraita ja sopimuksia solmittiin. Yhteistyön käyntiin saaminen ei ollut helppoa, sillä esimerkiksi EU:n vanhoihin jäsenmaihin verrattuna suomalaiset aloittivat työnsä tyhjästä. Eurooppalainen verkostoyhteistyö käynnistyi, kun EAIE perustettiin v.1989. Ensimmäisen konferenssin avajaiset Amsterdamissa ovat jääneet Marnelan mieleen, sillä niiden tunnelmaa sävytti tunne siitä, että jotakin historiallista oli tapahtumassa. Marnela muistaa erityisellä lämmöllä myös CIMOn perustamisen. ”CIMOlla on ollut alusta saakka suuri merkitys tämän työn ja ammattikunnan kehittämisessä. Missään muualla ei ole ollut niin saumatonta yhteistyötä kuin CIMOlla ja suomalaisilla kv-ihmisillä. Emme olisi tässä tilanteessa emmekä nykyisissä vaihtoluvuissa ilman sitä.”
Koko 90-luku on ollut suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymisessä kasvun ja laajenemisen aikaa. Se on näkynyt hyvin konkreettisissa asioissa: ”Kansainvälisten asioiden henkilöstön virat on perustettu juuri 90-luvulla, mikä näkyy Tampereellakin. Kun aloitin, työparinani oli opintosihteeri. Nyt yksikössämme työskentelee 6 vakinaista henkilöä ja tällä hetkellä 2 harjoittelijaa. Laajeneminen näkyy myös ulkomaisten opiskelijoiden määrässä. 90-luvun taitteessa täällä opiskeli parikymmentä amerikkalaista ISEP-opiskelijaa. Nyt kirjoilla on lähes 700 ulkomaista tutkinto- ja vaihto-opiskelijaa.”
Verkostoyhteistyössä on voimaa!
Verkostot ovat kansainvälisessä toiminnassa se alue, jota Marnela soisi hyödynnettävän enemmän. ”Hyvä verkosto on aina enemmän kuin osiensa summa. Suomessa tämä on luonteva tapa toimia, sillä suomalaiset korkeakoulut eivät kansainvälisillä markkinoilla kilpaile keskenään. Korkeakoulumme ovat omaleimaisia ja kaikilla on omat vahvuusalueensa, joten kisaan ei ole tarvetta.”
Viimeisessä EAIE-konferenssissa Marnelalle luovutettiin järjestön ensimmäinen Best Practice –palkinto. Perusteluissa kiiteltiin sitä, että Marnela on alusta saakka korostanut kansallisella tasolla tehtävän yhteistyön merkitystä. ”Ensimmäinen yhteistyöverkosto oli CIMOn perustama kontaktiryhmä, jossa pureskeltiin alkuvaiheen ongelmia, pohdittiin arvoja ja laatukysymyksiä – asioita jotka ovat ajankohtaisia edelleen”, muistelee Marnela. ”Nykyinen yhteistyö ja mm. kansainvälisten asioiden päälliköiden aivoriihi polveutuvat juuri kontaktiryhmästä”.
Marnelalla on hyviä kokemuksia myös alueellisesta verkostoyhteistyöstä, jota on tehty esimerkiksi Tampereen miljoonapiirin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen voimin jo 7 vuotta. Juuri nyt on ajankohtaista vierailu virolaisiin korkeakouluihin, joihin otetaan kontaktia nimenomaan verkostona. Tampereen alueen korkeakoulut tekevät omaa yhteistyötään, josta on selvää synergia-etua. ”Hyvä esimerkki on Studying in Tampere –hanke, jonka tarkoituksena on koota tamperelaiskorkeakoulujen vieraskielinen opetus samalle tarjottimelle. Tänne tulevat vaihto-opiskelijat saavat valita kursseja eri korkeakouluista omien kiinnostustensa mukaan. Valinnanvara kasvaa, mikä lisää Tampereen vetovoimaa opiskelijoiden näkökulmasta.”
Uusia haasteita
Maisteriohjelmien kehittämistä pidetään yleisesti suurena haasteena yliopistoille. Marnelan mielestä olisi järkevämpää suunnata resursseja tohtoriohjelmien rakentamiseen. ”Maisteriohjelmissa on aina se vaara, että niitä käytetään ponnahduslautana. Haetaan täältä ilmainen koulutus, jolla pääsee mielekkääseen työhön muualle. Maistereiden toivotaan rikastuttavan suomalaista työelämää, joka ei kuitenkaan ole valmis heitä vastaanottamaan. Tilanteen korjaamiseksi vaaditaan aivan muuta kuin akateemista työtä. Yliopistojen kannattaa panostaa tohtoriopiskelijoihin, jotka ovat täällä ainakin väitöskirjan tekemisen ajan, sillä siihen työhön sitoudutaan eikä sitä jätetä kesken.”
Toisaalta maisteriohjelmat tuovat hyvää mieltä: Tampereen yliopisto on mukana hyväksytyssä Erasmus Mundus –maisteriohjelmassa ja Mundus on Marnelan mielestä kiinnostavinta, mitä kansainvälisen koulutuksen kentällä juuri nyt tapahtuu. ”Se on uusi ja moniarvoinen ohjelma, joka sisältää tavallaan koko yliopistomaailman pienoiskoossa: haut, valinnat, opinnot ja valmistumisen, todistukset ja hyväksymisasiat. Miten ohjelmaa markkinoidaan kolmansissa maissa ja kenen partnereille, kun mukana on vain hyviä yliopistoja laajoine suhteineen? Onhan lottovoitto saada Mundus–opiskelupaikka oman yhteistyöyliopiston opiskelijalle.”
Myös suomalaisopiskelijoita pitää saada lähtemään maailmalle. Tampereen yliopiston opiskelijoita kiinnostavat yhä eksoottisemmat kohteet, joihin ei juuri ole rahoitusta tarjolla: Malesia, Korea, Japani, Kiina, Australia. ”Hyvä vaihtoehto eksotiikan nälkäisille saattaisi olla Turkki”, pohtii Marnela. ”Vierailimme kollega Eila Hirvosen kanssa yhdeksässä turkkilaisessa yliopistossa, ja niiden taso yllätti. Esimerkiksi englanninkielinen opetus ja fasiliteetit ovat edellä suomalaisia, vaikka meidän pitäisi olla näissä asioissa huipulla. Yhteistyötä voidaan tehdä Erasmus-rahoituksella, mutta nyt pitäisi saada yliopistoväki innostumaan asiasta.”
Edessä lopullinen työstä irrottautuminen
Marnelan työtä leimaa se, että tyypillistä työpäivää ei ole. Päällikölle on langennut yksikön vetovastuun lisäksi ”ulospäin suuntautuvia” asiakokonaisuuksia, mm. sopimusten valmistelua sekä edellä kuvattua verkostotyötä. Päivien rakennusaineena ovat kokoukset ja tapaamiset; matkapäiviä kertyy reilut 70 vuosittain. Työ on intensiivistä, mutta siitä on ollut helppo irtautua hyvien unenlahjojen avulla. Aikaeroista ei ole tarvinnut kärsiä ja sopivaan saumaan osutetut torkut ovat auttaneet selviytymään tiukoistakin tilanteista.
”Tämä ei tunnu työltä, tämä on elämää”, toteaa Marnela iloisesti. Työhön on ollut vahva motivaatio, joka on peräisin lapsuus- ja kouluajan kokemuksista. ”Lähdin 5-vuotiaana sotalapseksi Ruotsiin; myöhemmin pääsin koululaisvaihtoon Yhdysvaltoihin. Näistä lähti kipinä kansainväliseen työhön.”
Entä nyt, kun työstä pitäisi irrottautua kokonaan? ”Epäilemättä eläkkeelle siirtymisessä on omat vaikeat kohtansa”, arvelee Marnela. ”Varastossa on kuitenkin paljon positiivisia asioita, joihin ehtii panostaa aivan uudella tavalla: omakotitalo puutarhoineen, vapaa-ajan koti Turunmaan saaristossa, lapsenlapset ja monet lukemattomat kirjat. Kyllä tulevaisuus tuntuu oikeastaan ihan hyvältä!”
CIMOlta kysyttyä: Matikasta maailmanpyörä?
Matkalla kansainvälistyvään ohjaustyöhön
Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO
Kuluvan syksyn aikana CIMOn Euroguidance-tiimi on osallistunut eri puolella Suomea järjestettyihin opinto-ohjaajien ja työhallinnon neuvojien täydennyskoulutustilaisuuksiin:
Etelä-Suomen lääni: Kouvola 8.10, Helsinki (Malmi) 15.10, Riihimäki 29.10.
Länsi-Suomen lääni: Peurunka 24.9, Alahärmä 8.10, Ikaalinen 29.10.
Itä-Suomen lääni: Joensuu 5.11.
Oulun lääni: Oulu 29.10. (erityisteemana monikulttuurisuus)
Pohjois-Suomen lääni: Rovaniemi 3.12.
Näissä kaikkiaan yhdeksässä lääninhallitusten järjestämässä tapahtumassa on pohdittu muun muassa ohjaustyön tavoitteita ja merkitystä kansainvälisen liikkuvuuden moottorina. Tilaisuuksien osanottajamäärät ovat vaihdelleet muutamasta kymmenestä yli 250 ohjausalan ammattilaiseen.
Kansainväliset palvelut (opiskelua ja harjoittelua ulkomailla koskeva neuvonta ja EURES-työnvälitys) ovat jo pitkään kuulunut työhallinnon tehtäviin. Valmiuksien antaminen opiskelua ja työntekoa ulkomailla koskevan tiedon etsimiseen on uusi tavoite oppilaan- ja opinto-ohjaukselle perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Toimiva alueellinen yhteistyö työ- ja opetushallinnon välillä onkin entistä tärkeämpää myös kansainvälisessä ohjaus- ja neuvontatyössä.
CIMOn tieto- ja neuvontapalvelut ovat tuottaneet materiaalipaketin tueksi oppilaitoksissa ja työvoimatoimistoissa toimiville ohjaajille ja neuvojille. Maailmalle maailmanpyörään -esitys (PowerPoint) opastaa Maailmalle.net
-palvelun käyttöön ja johdattaa kansainvälistymismahdollisuuksia koskevan perustiedon äärelle. Esitystä tukevat ohjaajien käyttöön tarkoitetut muistiinpanot. PowerPoint-esitys ja muistiinpanot löytyvät osoitteesta
http://www.cimo.fi | Etsitkö tietoa CIMOn ohjelmista | EU:n
tiedonvaihtoverkostot | Euroguidance
tai suoraan osoitteesta:
http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/tiedonvaihto/euroquidance.htx
CIMO | Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, 00530 Helsinki, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi
Makasiini
Suomalaisopiskelijat menestyksekkäinä College of Europessa
College of Europen alkuperäinen tarkoitus on toimia Euroopan integraation edistäjänä ja sitä arvostetaankin kansainvälisesti parhaana Eurooppa-opintojen järjestäjänä. Tässä Bruggessa Belgiassa ja Natolinissa Puolassa toimivassa oppilaitoksessa voi yhden lukuvuoden aikana suorittaa ”Master’s of European Studies ”- tutkinnon . Opiskelijaksi pääseminen ei ole aivan helppoa, sillä hakijoilta edellytetään korkeakoulututkintoa, hyvää sekä ranskan että englannin taitoa, mutta myös jo valmiiksi melko laajaa EU-tietämystä sekä vahvaa motivaatiota kehittää sitä edelleen.
College of Europessa on vuosien kuluessa ollut n. 95 suomalaisstipendiaattia. Suurin osa on suorittanut kurssin menestyksekkäästi sijoittuen sen jälkeen erittäin hyvin työelämään sekä Suomessa että EU:n tasolla. Useita stipendiaatteja on valittu ulkoasiainministeriön KAVAKU-kurssille ja sitä tietä ulkoasiainhallinnon virkamiehiksi, ja monia on sijoittunut myös EU-elimiin ja muihin kansainvälisiin tehtäviin. Mainittakoon, että esimerkiksi Alexander Stubb on aikoinaan käynyt College of Europen.
Valituksi tulleiden korkeasta tasosta kertoo myös tuore tieto lukuvuodelta 2003-2004. College of Europen kansainvälisen politiikan linjan johtajana toimiva professori Dieter Mahncke on lähettänyt CIMOon tilaston, jonka mukaan suomalaiset sijoittuivat opintomenestyksessään maiden välisessä vertailussa kirkkaasti kärkisijalle. Seuraavina järjestyksessä olivat Islanti, Saksa, Itävalta, Kroatia, Ranska, Irlanti, Norja, Tanska ja Britannia.
Bruggessa opiskelu tapahtuu joko kansainvälisen politiikan ja hallinnon, oikeustieteen tai kansantaloustieteen linjalla. Eniten hakijoita on yleensä ollut kahdelle ensin mainitulle linjalle, mutta paikkoja ja stipendirahoitusta on ollut vain rajallisesti tarjolla.
CIMO järjestää Suomessa haun College of Europen molempiin toimipisteisiin. Hakuaika lukuvuodeksi päättyy 31.1.2005. Lisätietoa osoitteista http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/apurahat/ulkomaille/college.htx sekä http://www.coleurop.be.
Eila Hagfors, suunnittelija / CIMO
CIMO Pietarissa
CIMO oli ensimmäistä kertaa mukana lokakuun alussa Majakovski-kirjastossa järjestetyssä tapahtumassa, jossa eri maat esittelivät koulutustarjontaansa ulkomailla opiskelusta kiinnostuneille pietarilaisille. Mukana oli kaikkiaan kolmisenkymmentä näytteilleasettajaa British Councilista, DAADista ja Goethe Instituutista AIESECiin ja eri maiden kulttuuri-instituutteihin saakka. Näyttelyn lisäksi tietoa jaettiin tietoiskuissa, jotka keräsivät runsaasti kuulijoita.
Päivän mittaisessa tapahtumassa oli järjestäjän arvion mukaan noin 2200 kävijää. Suomen standilla kyseltiin mm. vaihto-opiskelusta, maisteriopinnoista, jatko-opinnoista, apurahoista sekä harjoittelusta. Kävijät olivat opintoja suunnittelevia, opiskelijoita ja tutkintonsa suorittaneita. Joukkoon mahtui myös työmahdollisuuksista kiinnostuneita opettajia ja yhteistyökuvioista kiinnostuneita eri alojen asiantuntijoita.
Tilaisuudessa jaettiin mm. tuoretta Why Finland –sarjan venäjänkielistä esitettä, joka markkinoi Suomea hyvänä opiskelumaana. CIMOn kumppaneina Suomen standillä olivat paikallinen kulttuuri-instituutti ja Suomen konsulaatti.
Tiina Lehmusvaara
Tempus Partnership Fair Tunis
CIMO oli mukana Tunisiassa 1.–3.10. 2004 järjestetyssä Tempus-MEDA -ohjelman partneritapaamisessa, jonka käytännön järjestelyistä vastasivat EU:n komissio sekä Tunisian, Ranskan ja Saksan kansalliset Tempus-toimistot. Tapahtuma tarjosi ohjelmasta ja yhteistyöstä kiinnostuneille korkeakoulujen edustajille mahdollisuuden solmia kontakteja, suunnitella yhteisiä hankkeita ja keskustella koulutuksen näkymistä EU- ja MEDA-maissa.
Partneritapaamiseen oli ilmoittautunut osallistujia 23 maasta yhteensä 400 henkilöä. Heistä 150 oli EU-maista ja liki yhtä monta Tunisiasta. EU-maiden lisäksi Tempus-MEDA -ohjelmaan voivat osallistua Marokko, Algeria, Tunisia, Egypti, Jordania, Palestiinan itsehallintoalue, Syyria ja Libanon sekä Israel omalla rahoitusosuudellaan. Näistä maista tapaamisessa oli mukana edustajia Tunisian lisäksi Jordaniasta, Algeriasta, Egyptistä, Libanonista ja Marokosta.
Ohjelma koostui yleisistunnoista ja workshopeista. Yleisistuntojen aiheina olivat mm. korkeakoulutuksen laadun arviointi ja yhteistyö elinkeinoelämän kanssa. Workshopeissa osallistujamailla oli mahdollisuus esitellä korkeakoulujärjestelmäänsä. Suomen koulutuksen esittely oli vuorossa heti ensimmäisen päivän ensimmäisessä sessiossa. Maaesittelyiden lisäksi workshopeissa käsiteltiin mm. Bolognan prosessia, opiskelijoiden ohjausta ja neuvontaa, yliopistojen hallintoa ja kielten opetuksen didaktiikkaa.
Tapahtuman yhteydessä oli myös pieni näyttely, josta eri maiden ja oppilaitosten edustajat olivat voineet varata standin. CIMOkin oli mukana omallaan, ja kävijöitä riitti runsaasti koko konferenssin ajan. Suomi kiinnosti osallistujia ja kysymyksiä riitti niin suomalaisesta koulutuksesta ja yhteiskunnasta kuin sääoloistakin. Toivottavasti tapaaminen poikii uusia hankkeita Suomen ja muiden EU-maiden korkeakoulujen sekä MEDA-alueen oppilaitosten välille.
Tuija Ruoho, tiedotustoimittaja / CIMO
Grundtvig-hankkeet esittäytyivät Helsingissä
Grundtvig-hankkeet esittelivät toimintaansa ja tuloksiaan tiedotustilaisuudessa Helsingissä 12.10.2004. Osallistujia erilaisista aikuiskoulutuksen alalla toimivista organisaatioista oli kaikkiaan reilut 40. Mukana oli niin Grundtvig-ohjelmaan jo osallistuneita kuin myös hanketta ja kansainvälistä yhteistyötä vasta suunnittelevia aikuiskoulutuskentän ammattilaisia.
CIMO on järjestänyt joka syksy vuodesta 2000 lähtien Grundtvig-ohjelmaan liittyviä tiedotustilaisuuksia eri puolilla Suomea. Aikaisempina vuosina ideana on ollut jakaa tietoa ohjelman hallinnollisista kuvioista tueksi kv-hanketta ja hakemusta suunnitteleville. Tänä vuonna puheenvuoro annettiin hankkeissa mukana olleille projektityön konkareille, ja pääpaino oli hankkeiden työn ja tulosten levittämisessä eli disseminaatiossa.
Päivän tarkoituksena oli tuoda esille hankkeissa tehtävää aikuiskoulutuksen kehittämistyötä ja hankkeiden esittelyissä keskityttiin nimenomaan sisältö- ja toimintakysymyksiin – hallintoon ja talouteen liittyvät teemat jätettiin tällä kertaa sivummalle. Esillä olleet hankkeet edustivat eurooppalaisia yhteistyöhankkeita (Grundtvig 1) ja oppimiskumppanuuksia (Grundtvig 2). Aihepiirien kirjo oli laaja, ja osallistujat saivat kuulla kokemuksia mm. museossa toteutetuista maahanmuuttajille, vammaisille ja syrjäytymisvaarassa oleville suunnatuista kursseista; erilaisista kumppanuuksista ja kokoontumiskulttuureista; seniorikansalaisten tarinan kerronnasta ja kulttuuriperinnön vaihdosta tietokoneen avulla; perinteisten käsitöiden käytöstä yhteisen eurooppalaisen identiteetin kasvattajana sekä posliininmaalauksen opettajien ja erityisryhmien koulutuksen kehittämisestä.
Hankkeita esiteltiin pienryhmissä, jolloin osallistujille tarjoutui mahdollisuus esittää kysymyksiä ja keskustella projektiesittelijöiden kanssa. Keskustelu olikin vilkasta ja kokemuksia hanketyön käytännöistä vaihdettiin aktiivisesti.
Tilaisuuteen osallistui myös Mónika Képe komission Lifelong Learning Policy Development -yksiköstä. Siellä hänen vastuualueenaan on Grundtvig 1 -toiminto. Hän välitti osallistujille ajankohtaista tietoa Grundtvigin tulevaisuuden näkymistä uudessa integroidun elinikäisen oppimisen ohjelmassa.
Vastaavat Grundtvig-tilaisuudet järjestettiin syksyn aikana myös Kuopiossa ja Seinäjoella. Kaikista tilaisuuksista on saatu myönteistä palautetta ja tämänkaltaisien tilaisuuksien järjestämistä on tarkoitus jatkaa myös tulevaisuudessa.
Tuija Ruoho, tiedotustoimittaja / CIMO
Vapaaehtoispalveluseminaari Järvenpäässä
CIMO järjesti pohjoismaisen seminaarin vapaaehtoispalvelusta Järvenpäässä 18.-21.11.2004. Seminaarin tarkoituksena oli lisätä vammaisnuorten parissa toimivien tietoutta EU:n Nuoriso-ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista ja viedä Pohjoismaista yhteistyötä eteenpäin.
Koulutus oli jatkoa maaliskuussa 2004 Norjan Sundvollenissa pidetylle seminaarille. Nyt tarkoituksena oli katsastaa, mitä ensimmäisen seminaarin jälkeen oli saatu aikaan ja innostaa osallistujia uusiin hankkeisiin.
Mukana oli yhteensä 16 kunta- ja järjestökentällä vammaisnuorten parissa työskentelevää osallistujaa kaikista Pohjoismaista sekä Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen edustajat Nuoriso-ohjelman kansallisista toimistoista.
Koulutuksen tavoitteena oli paitsi osallistujien osaamisen ja yhteistyön kehittäminen, myös Nuoriso-ohjelman hallinnollisen tason työntekijöiden tiedon lisääminen erityisryhmien kanssa tehtävien hankkeiden osalta.
Seminaari onnistui todella hyvin ja oli kaikille osanottajille - kansallisten toimistojen työntekijät mukaan luettuina - hyvä oppimiskokemus. Puheenvuorojen ja keskustelujen aikana jaettiin sekä hyviä käytäntöjä että tietoa Nuoriso-ohjelmasta.
Norjassa järjestetyn seminaarin tuloksena osallistujat loivat kumppanuuksia ja toteuttivat aktiivisesti Nuoriso-ohjelmahankkeita. Järvenpään seminaarin jälkeen osallistujat sitoutuivat jatkamaan tätä jo hyvällä alulla olevaa työtä.
Tiina Lehtovirta, harjoittelija / CIMO
EU-avustajahaku kiinnosti paria tuhatta hakijaa
Valtiovarainministeriön EU-avustajaohjelman haku järjestettiin 12.9.-8.10.2004. Haettavana oli yhteensä 45 paikkaa eri ministeriöissä ja valtioneuvoston kansliassa. Hakijoita oli yhteensä 1836. Yhdellä hakemuksella saattoi hakea yhteen tai kahteen paikkaan, joten toiset vaihtoehdot mukaan lukien hakemuksia kertyi kaikkiaan 3345.
CIMO hoiti hakemusten alkuvaiheen käsittelyn. Eteenpäin eri ministeriöihin ja valtioneuvoston kansliaan lähetettiin yhteensä 388 hakemusta. Ministeriöt kutsuvat valitsemansa hakijat haastatteluun marras-joulukuussa. Lopulliset valinnat tehdään viimeistään tammikuussa 2005.
Riitta Uotila, suunnittelija / CIMO
Uusia julkaisuja
International Master’s and Doctor’s Programmes in Finland 2005-2006
Uusi opas sisältää perustiedot lähes sadasta englanninkielisestä maisteri- ja tohtoriohjelmasta suomalaisissa yliopistoissa. Mukana myös kuvaukset koulutusjärjestelmästä ja Suomessa opiskeluun liittyvistä käytännön asioista.
Suuntana Puola, Tšekki ja Unkari. Perustietosarjan 20. opas.
Suuntana Italia. Oppaan uudistettu painos.
Molemmat saatavana painettuna sekä pdf-versiona CIMOn Maailmalle.net-palvelusta osoitteessa http://www.maailmalle.net/Resource.phx/maailmalle/lisatietoja/julkaisut.htx.
Sokrates-sanomat.Tuore lehti EU:n Sokrates-ohjelman ajankohtaisista asioista. Saatavana painettuna ja pdf-muodossa CIMOn verkkopalvelusta; ruotsinkielinen Sokrates kuriren –lehti ainoastaan pdf-muodossa.
Suomenkielinen: http://www.cimo.fi/dman/Document.phx/~public/Julkaisut+ja+tilastot/Expressit/sokrates-sanomat-2004.pdf.
Ruotsinkielinen: http://www.cimo.fi/dman/Document.phx/~public/Julkaisut+ja+tilastot/Expressit/sokrates-sanomat-2004-sv.pdf.
Täydellinen julkaisuluettelo löytyy CIMOn verkkopalvelusta http://www.cimo.fi linkin ”Julkaisut ja tilastot” –alta. Julkaisuja voi tilata esimerkiksi luettelon lopussa olevan sähköpostilinkin kautta.
FIRST-ohjelman hakuaika käynnissä
Suomalaiset korkeakoulut voivat hakea Suomen ja Venäjän opiskelijavaihto-ohjelma FIRSTin apurahoja lukuvuodelle 2005-2006.
Opiskelijavaihdon lisäksi hakemuksiin voi sisällyttää opiskelijavaihtoa tukevia ja sen ta-sapainoa parantamaan pyrkiviä opettajavierailuja. Vierailuilla pyritään myös hyödyntämään suomalaisten korkeakoulujen kokemuksia Bolognan-prosessin toteuttamisesta, ECTS-järjestelmän käytöstä ja englanninkielisen opetuksen suunnittelusta. Vierailut toteu-tetaan Erasmus-ohjelman mukaisilla käytännön ehdoilla. Poikkeustapauksissa tukea voi-daan myöntää myös intensiivikursseihin.
Hakuaika päättyy 31.1.2005. Lisätietoa ja hakulomake löytyvät CIMOn verkkopalvelusta osoitteessa http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/apurahat/verkkoyht/first.htx.