Erasmus-opiskelijoiden käsityksiä kielitaidosta
ja suomen kielestä

Maailmalla mainetta niittänyt koulutusjärjestelmä ja eksoottinen pohjoinen kulttuuri houkuttelevat Erasmus-opiskelijoita Suomeen. Mutta miten vaihto-opiskelijat suhtautuvat suomen kielen oppimiseen ulkomaanvaihtonsa aikana – onko Suomeen tulleilla vaihto-opiskelijoilla motivaatiota oppia ja käyttää maailmalla vähän tunnettua kieltä, jonka osaamista ei edellytetä esimerkiksi työmarkkinoilla? Entä mitä käsityksiä paljon matkustavilla ja useita vieraita kieliä puhuvilla nuorilla on kielitaidosta yleensä? Paula Pekuri tutkii asiaa Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitokselle tekeillä olevassa pro gradussaan.

Teetin avoimia kysymyksiä sisältäneen kyselyn 44:lle Suomeen tulleelle vaihto-opiskelijalle, jotka osallistuivat Helsingin yliopistossa suomen kielen EILC-kurssille elokuussa 2004. Tämän lisäksi haastattelin viittä opiskelijaa, jotka olivat jatkaneet suomen kielen opiskelua ja käyttämistä vaihtovuotensa aikana.

Virheet eivät haittaa, tärkeintä on vuorovaikutus

Aluksi selvitin, millaista kielitaitoa vaihto-opiskelijat odottavat hyvältä tai ideaaliselta kielen käyttäjältä. Vastaukset keskittyivät suurimmaksi osaksi suulliseen kielitaitoon, kirjallinen taito jäi lähinnä yleiskäsitteen tasolle. Esille nousi suullisista arkielämän tilanteista selviytyminen, mutta yleisesti ottaen vaihto-opiskelijat vaativat ”kielen osaamiseen” peruskielitasoa laajempaa kompetenssia: 43:sta vastaajasta 16 kuvaili kielen osaamisen vaativan alkeistason tyyppistä kompetenssia, kun taas laajempaa kielen hallintaa edellytti 23 opiskelijaa. 4 vastaajaa tyytyi määrittelemään kielitaidon suppeammin tyyliin Good speaking, writing, understanding.

Hyvältä vieraan kielen taitajalta siis odotetaan kykyä tulla toimeen kielellä monipuolisesti, nimenomaan äidinkielisten puhujien kanssa. Samoin vaihto-opiskelijat liittävät hyvään kielen hallintaan erikoissanojen osaamisen ja lähes natiivimaisen ääntämisen, josta oman äidinkielen aksentti ei kuulu läpi. He näkevät kielen ja kielitaidon kuitenkin hyvin funktionaalisesti: vaikka hyvältä kielenpuhujalta vaaditaan paljon, puheen ei tarvitse olla kieliopillisesti virheetöntä. Vastauksissa korostuikin kielellisen vuorovaikutuksen näkeminen ennen kaikkea keskustelijoiden yhteispelinä, jossa kielitaidon puutteita voi korvata kiertoilmauksilla ja tukeutumalla puhekumppaniin.

Sujuvaksi kohdekielisessä kulttuurissa

Vaihto-opiskelijat määrittelivät kielitaitoa sujuvuuden käsitteellä, joka toistui vastauksissa kysymyksen laadusta riippumatta. Sujuvan puhujan kuvaan liitettyjä ominaisuuksia olivat nopeus, selkeys, ”takeltelemattomuus”, nopea reagointikyky, kielellä leikittely ja luova kielenkäyttö. Hämmästyttävän paljon korostettiin kielenpuhujan kykyä leikitellä vieraalla kielellä, vitsailla, käyttää sanontoja ja äidinkielisten puhujien slangia. Erityisen tärkeänä opiskelijat pitivät myös henkilökohtaista suhdetta opittavaan kieleen: rakkaus siihen nousi joissakin vastauksissa tärkeimmäksi kielenoppimisen sytyttäjäksi. Hyvään kielitaitoon kuuluu myös kyky ajatella vieraalla kielellä, mistä seuraa spontaaniutta, äidinkielen jonkinasteista unohtamista: hyvän kielenpuhujan ei tarvitse ensin kääntää ilmauksia äidinkielestään vieraaseen kieleen, vaan hän pystyy reagoimaan nopeasti pohtimatta liikoja esimerkiksi kieliopillista muotoa.

Ideaalisena kielenkäyttäjänä ei automaattisesti pidetty äidinkielistä puhujaa, vaan opiskelijat vaativat kieliopillisten taitojen lisäksi tietoa kielestä ja sen käytöstä sekä kokemusta kohdekielisestä kulttuurista. Heidän mielestään kieli on vahvasti sidoksissa kulttuuriin. Esimerkiksi kielen eri vivahteet, ironian ja vieraalla kielellä ajattelun omaksuu parhaiten juuri kulttuurissa, jossa kyseistä kieltä puhutaan äidinkielenä. Kielen kuuleminen ei kuitenkaan riitä, vaan vaihto-opiskelijat painottavat kielen oppimisessa nimenomaan keskustelua äidinkielisten puhujien kanssa.

Suomen kielellä arkipäivän tilanteissa

Tutkimukseeni osallistuneet Erasmus-opiskelijat suorittivat ennen varsinaisten opintojensa alkua EILC-intensiivikurssin, jonka tarkoituksena on antaa valmiudet arkipäivän suomen taitoon ja helpottaa näin vaihto-opiskelijoiden integroitumista kohdemaahansa. 43:sta vastaajasta 35 kertoi haluavansa jatkaa suomen kielen oppimista noin kuukauden mittaisen kurssin jälkeen. Heistä 18 ilmoitti tavoitteekseen puheen ymmärtämisen ja jonkinasteisesta keskustelusta sekä arkipäivän tilanteista selviytymisen. 4 vastaajaa asetti suomen kielen opintojensa tavoitteeksi sujuvuuden ja 1 opiskelija toivoi joskus pystyvänsä lukemaan Kalevalan alkuperäisellä kielellä. Suomen kielen opiskelun jatkaminen kiinnosti mm. kielen erikoisuuden ja viehätyksen takia. Muutamat pitivät suomen kieltä avaimena suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisiin tutustumisessa, ja joillekin suomen kielen osaaminen on harvinainen taito, jota kotimaassakin saatetaan arvostaa.

Neljän kuukauden kuluttua intensiivikurssista haastattelin viittä vaihto-opiskelijaa, jotka olivat jatkaneet kielen opiskelua ja käyttämistä. Kaikki olivat tyytyväisiä EILC-kurssin sisältöön: kurssi oli antanut hyvät eväät käytännön tilanteisiin ja vankan pohjan opintojen jatkamiselle. Haastattelemani opiskelijat käyttivät suomea mahdollisimman paljon muun muassa kaupoissa, vaikka kommunikointi suomalaisten kanssa kävi suurimmaksi osaksi englanniksi. Opiskelijoiden mukaan suomalaiset suhtautuivat heidän yrityksiinsä kannustavasti, mutta kielitaidon puutteet harmittivat heitä itseään – keskustelua suomeksi olisi hauska jatkaa pitempäänkin, mutta sanavaraston puutteet rajoittivat mahdollisuuksia. Erityisiä ilon hetkiä vaihto-opiskelijat kertoivat kokeneensa ymmärtäessään sanomalehti-ilmoituksen tai televisio-ohjelman suomenkielistä tekstitystä.

Suomeen tulleille opiskelijoille suomen kieli ei ole ainoastaan eksoottinen harrastus tai keino päästä lähemmäksi suomalaisia, vaan kieltä käytetään myös kansainvälisessä Erasmus-yhteisössä: vaihto-opiskelijat saattavat vitsailla suomen kielellä, lähettää tekstiviestejä suomeksi tai jopa kilpailla suomen kielen tietämyksessä. Suomen kielen ilmaukset ja yksinkertaiset fraasit keskellä muunkielistä keskustelua kohottavat kansainvälisen opiskelijaryhmän me-henkeä ja yhdistävät eri kulttuureista Suomeen tulleita nuoria – näin suomen kielellä voi karkottaa koti-ikävääkin.