Suhtautuminen ulkomailla opiskeluun jakaa työnantajat kahteen leiriin

Suomalaisopiskelijat hankkivat innokkaasti kansainvälistä kokemusta: joka viides yliopisto-opiskelija ja joka seitsemäs ammattikorkeakoulu-opiskelija suorittaa osan tutkinnostaan ulkomailla. Mutta onko ulkomaan kokemuksesta hyötyä opiskelijan siirtyessä työmarkkinoille? CIMOssa selvitettiin opetusministeriön toimeksiannosta suomalaisten työnantajien suhtautumista ulkomailla opiskeluun ja harjoitteluun. Tutkimuksessa selvisi, että kansainväliset kokemukset eivät automaattisesti paranna vastavalmistuneen asemia työnhaussa, mutta lähes puolet työnantajista ottaa sen huomioon.

Työnantajien käsityksiä selvitettiin kyselyllä, joka lähetettiin 2000 toimipaikkaan eri puolille maata. Mukana oli eri kokoisia organisaatioita ja yrityksiä sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Vastauksia palautui 716 työnantajalta; lisäksi 22 työnantajaa haastateltiin.

Tutkija Irma Garamin mukaan työnantajat suhtautuvat periaatteessa positiivisesti suomalaisten opiskeluun tai harjoitteluun ulkomailla: rekrytointitilanteissa lähes puolet kyselyyn vastanneista työnantajista ottaa sen huomioon ja antaa siitä hakijalle lisäpisteitä. Osa työnantajista kuitenkin arvostaa enemmän Suomessa hankittua työkokemusta. ”Ulkomailla hankittu kokonainen korkeakoulututkinto ei myöskään tuo automaattisesti etulyöntiasemaa rekrytoinnissa. Noin puolet kyselyyn vastanneista työnantajista rekrytoisi mieluummin Suomessa tutkintonsa suorittaneen. Moni työnantaja vierastaa ulkomaista tutkintoa, jonka sisällöstä hänellä ei ole selvää käsitystä”, toteaa Garam.

Ulkomaan kokemuksen on syytä olla perusteltu osa opintoja

Yli puolessa kyselyyn vastanneista toimipaikoista oli kansainvälistä toimintaa. Työnantajan suhtautuminen maailmalta hankittuun kokemukseen riippuukin pitkälti siitä, missä määrin kansainvälisyys kuuluu oman toimipaikan arkeen. Kansainvälistä kokemusta hyödynnetään ennen kaikkea niissä tehtävissä, joissa toimitaan ulkomaalaisten kanssa. Muihin tehtäviin haettaessa siitä saattaa olla jopa haittaa.

”Työnantajat tulkitsevat rekrytointitilanteissa vastavalmistuneen työnhakijan kansainvälistä kokemusta kolmella tavalla”, kiteyttää Garam. ”Sitä pidetään merkkinä joko aktiivisuudesta, suuntautumisesta kansainvälisiin tehtäviin tai levottomuudesta. Mikäli henkilö hakee kansainvälisellä taustalla tehtäviin, joissa ei ole kansainvälistä painotusta, voidaan häntä pitää ylikoulutettuna tai väärin suuntautuneena.”

Työnantajat uskovat ulkomailla opiskelun ja harjoittelun kartuttavan ennen kaikkea kielitaitoa sekä yleisiä työelämätaitoja, kuten joustavuutta ja valmiutta kohdata uusia tilanteita. Sen sijaan varsinaisen alakohtaisen osaamisen ei uskota maailmalla juurikaan lisääntyvän.

Tärkeää näyttää olevan se, että ulkomailla opiskelu on perusteltu lisä opintoja: ulkomailta on hankittu tarpeellista kokemusta pelkän akateemisen turismin sijaan. ”Tutkimuksen valossa opiskelijan kannattaa miettiä tarkkaan, mitä lisäarvoa kansainvälinen kokemus tuo ammatillisesti tai henkilökohtaisesti ja kuinka tämä lisäarvo työnantajalle viestitään”, summaa Garam.

Venäjältä hankitulla kokemuksella olisi kysyntää

Rekrytoinneista ja henkilöstöasioista vastaava johtaja Katja Patojoki Fazer Leipomoista yhtyy monessa Garamin tutkimustuloksiin. Patojoki kommentoi tutkimusta yritysmaailman näkökulmasta marraskuun alkupuolella pidetyssä julkistustilaisuudessa.

Patojoen mielestä työnantajilla on useasti varsin hämärä käsitys siitä, mitä ulkomailla opiskelu tai harjoittelu oikeasti pitää sisällään. Opiskelijan kannattaa jo tästä syystä tehdä huolellista jälkityötä ja prosessoida kokemuksensa niin, että siitä saadut hyödyt ja opit kirkastuvat kunnolla itselle. Näin niitä on helpompi markkinoida myös työnantajalle.

Patojoki painottaa kohdemaan merkitystä ja nostaa esille suomalaisten näkökulmasta tärkeän Venäjän. ”Harvat suomalaiset yritykset toimivat aidosti globaalisti, mutta ovat kyllä mukana taistelemassa ’Itämeren herruudesta’. Erityisesti elintarvikealan yritykset hakevat laajenemispintaa lähialueilta ja nimenomaan Venäjältä. Tämä on se suunta, mistä opiskelijoiden kannattaisi hankkia opiskelu- tai harjoittelukokemusta, sillä venäjää osaavia ja maan kulttuuria tuntevia työntekijöitä tarvitaan. Jos olemme rekrytoimassa asiantuntijaa Moskovan toimipisteeseemme, ei Kaliforniasta hankitulla työkokemuksella ole juuri merkitystä.”

Patojoen mukaan työkokemus on se, joka rekrytointitilanteessa painaa eniten: on ylipäätään harvoja tehtäviä, joihin voi suoraan palkata vastavalmistuneen. Kansainvälisen kokemuksen arvo kasvaa työkokemuksen karttuessa. ”Se alkaa saada merkitystä, kun työkokemusta on parin vuoden verran. Silloin se huomataan ja lasketaan helpommin eduksi”, toteaa Patojoki.


Irma Garam: Opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus ja työelämä -tutkimuksen pdf-versiota pääsee lukemaan tästä. Julkaisun voi tilata sähköpostilla osoitteesta julkaisutilaukset@cimo.fi.


Tulosta