Euronuorisoa metsästämässä

”Moi nuoret! Olen eurobyrokraatti E. Uropé ja toivotan teille kaikille oikein nastaa Euroopan unionin Nuoriso-viikkoa! Me EU:ssa haluamme tuoda Eurooppaa lähemmäs teitä, hyvät nuoret, ja antaa teille mahdollisuuden tuoda esiin odotuksianne EU:sta ja rohkaista teitä myös etsimään tietoa Euroopasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista! Ottakaa aktiivisesti osaa Nuoriso-viikon tapahtumiin omassa maassanne!”

Tarjoan yllä olevaa pätkää vapaasti EU:n Nuoriso-viikon ohjelmalehtisiä suunnittelevien virkamiesten käyttöön. Samaa kirjepohjaa voi hyvin käyttää jatkossakin pienin muutoksin kaikissa EU ja nuoriso –teemallisissa bakkanaaleissa.

Kiitos ja anteeksi, hyvät eurobyrokraatit. Kiitos siitä, että olette kiinnostuneita nuorten vaikutusmahdollisuuksista ja haluatte selvittää nuorten mielipiteitä eurooppalaisesta nuorisopolitiikasta. Se on tärkeää työtä. Anteeksi se, että on vaikeaa uskoa Nuoriso-viikon tuovan parhaalla mahdollisella tavalla Euroopan unionia lähemmäs nuoria tai lisäävän nuorten kiinnostusta poliittiseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen.

Viime vuosina on seurattu huolestuneesti nuorten vähäistä kiinnostusta politiikkaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Vuoden 2003 jälkeen on tosin havaittu pientä nuorten poliittisen kiinnostuksen virkistymistä, mutta kuiva totuus on, että suurelle osalle nuorisosta on edelleen ihan sama, mitä esimerkiksi oman maan kansanedustajat puuhailevat tai millaisia ministereitä hallituksessa istuu – puhumattakaan siitä, millaisia nuorisopolitiikan suuntaviivoja, asetuksia, direktiivejä tai erivärisiä kirjoja EU-koneisto suoltaa.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on vaikea projekti, mutta yksi elinehto sen onnistumiselle edes jossain mittakaavassa olisi, että nuorten hyvin erilaiset elämäntilanteet ja olosuhteet huomioiden tuotaisiin yhteiskunnallisia syy-seuraussuhteita mahdollisimman konkreettisesti esiin ja mahdollisimman lähelle nuorten omaa kokemuspiiriä. Kynnys asioiden ymmärtämiseen ja osallistumiseen on tehtävä niin matalaksi, kuin mahdollista. Se jos mikä on EU:nkin ylistämän läheisyysperiaatteen toteuttamista.

Yksi hyvin onnistunut hanke, jossa on pystytty osallistamaan muitakin kuin jo valmiiksi aktiivisia nuoria, on Helsingin kaupungin nuorisotoimen ja opetustoimen yhteinen Hesan Nuorten Ääni -kampanja. Kampanjan perusideana on aloittaa osallistaminen ruohonjuuritasolta – kouluilta ja nuorisotaloilta. Kampanja järjestää koululaisille myös Avoimia Foorumeita, joissa nuoret ovat vuoropuhelussa johtavien päätöksentekijöiden ja poliitikkojen kanssa.

Hesan Nuorten Äänen tavoitteena on tarjota nuorille osallisuuden kokemuksia ja nostaa heidän kiinnostustaan yhteiskunnallisiin asioihin. Foorumeissa nuorilla on enemmistöetu (paikalla100 nuorta ja 10 aikuista) ja aikaetu (nuorilla 15 minuutin, päättäjillä minuutin pituinen vastauspuheenvuoro). Kampanjaa soisi sovellettavan laajasti ympäri Eurooppaa, sillä osallistuvuuden lisääminen kannattaa aloittaa mahdollisimman läheltä. Se on sitä paitsi linjassa myös EU:n Nuoriso-viikon tavoitteen kanssa saada nuoret kokemaan Eurooppa läheisemmäksi, sillä Euroopassahan tässä asutaan.

Nuoriso-viikon soisi hälventävän mielikuvia siitä, että Eurooppa olisi tuolla jossakin, ja sitä koskeva päätöksenteko rajoittuisi vain Brysselin eurobyrokratian viidakkoon. Nuorten koti, koulut, nuorisotalot, kotikaupungit ja kotimaa ovat jo Euroopassa. Euroopan voi tuoda lähelle hyvin läheltä.