Campus - CIMOn asiakaslehti verkossa

10.3.2005

Pääkirjoitus: Kielitaitoa tarvitaan!

Ulla Ekberg, johtaja / CIMO

Kieli on todella tärkeä asia – meille suomalaisillekin, jotka tunnetusti vaikenemme kahdella kielellä.

Suomessa on luonnollista opiskella vieraita kieliä, useampaakin. Suomalaiset suhtautuvat kielitaitoonsa vaatimattomuudella, mutta yleisesti ottaen voi sanoa, että Suomessa puhutaan hyvää englantia ja sitä puhutaan laajasti. Olen samaa mieltä.

Kun Suomeen tulevien vaihto-opiskelijoiden määrä lähti nousuun, eräs syy siihen oli englanninkielisen opetuksen yleistyminen. Minulta kysytään maailmalla usein, käydäänkö meillä englanninkielisen opetuksen laajuudesta vilkasta kulttuurikeskustelua. Tähän asti vastaukseni on ollut ei, mutta tilanne on muuttumassa. Viime keväänähän esimerkiksi keskusteltiin siitä, kuinka suuri osa maisteriohjelmista voi olla englanninkielisiä. Eipä ole pitkää aikaa siitäkään, kun eduskunnassa joku toivoi, että suomi voisi säilyä myös tieteen kielenä tulevaisuudessakin.

Eiköhän näihin pulmiin löydy tasapaino ihan alasta ja kysynnästä riippuen. Oma kieli on mielestäni vaarassa vasta sitten, kun runoilijat lakkaavat laulamasta rakkaudesta ja räppärit purkamasta maailman tuskaa sitä käyttäen. Tästähän meillä ei ole onneksi vielä huolta. Akateemisesti koulutetun ihmisen pitää pystyä kommunikoimaan myös jollain maailman kielellä. Tästä väittelin joku aika sitten erään pietarilaisen vararehtorin kanssa. Mutta ei tarvitse mennä kovin monen sukupolven taa, kun venäjälläkin sivistyneistö puhui muuta kuin venäjää, silloin se oli ranska.

Tästä tulikin mieleeni suuri huoli siitä, että suomalaiset opiskelevat niin kovin vähän venäjän kieltä – vaikka heidän pörssinsä tuottaa hyvät voitot, naapurissa on tosi svengaava suurkaupunki Pietari ja Irma Garamin työnantajaselvitys kertoo, että toiseksi kysytyin kieli työmarkkinoilla on venäjä. Nyt kaikki joukolla venäjää opiskelemaan!

Sujuvaa suomea kolmessa vuodessa

Teksti: Teksti: Minna Suni, professori / Eötvös Loránd -yliopisto

Vielä viisitoista vuotta sitten suomen kielen oppijan prototyyppi oli ulkomaisen yliopiston opiskelija, joka oli tietoisesti valinnut juuri suomen omaksi erikoisalakseen. Nykyään tyypillisin suomenoppija on Suomeen asettunut maahanmuuttaja, joka tarvitsee maan valtakielen taitoa selviytyäkseen uudessa elinympäristössä: koulutuksessa, työelämässä ja muissa arjen kuvioissa.

Ulkomailla suomen kielen yliopisto-opintoihin vetää kiehtovan kielisysteemin ohella se, että ns. harvinaisempien kielten taitajille on enenevää kysyntää Euroopan työmarkkinoilla ja laajemminkin. Myös Suomen historiaan, talouselämään tai taiteeseen perehtyminen saattaa ohjata suomen opintojen pariin, ja suomalaiset sukujuuret voivat vaikuttaa samoin. Toisaalta kieliopintojen kipinäksi voi riittää vaikkapa suomalainen nettituttavuus tai valovoimainen rockmuusikko, ja kuitenkin paloa riittää niin pitkälle, että suomen kielestä tulee lopulta akateemisen osaamisen ydinalue.

Maahanmuuttajien lähtötilanne on tyypillisesti varsin erilainen. Muuton motiivina on yleensä turvallisuus, toimeentulo, koulutus tai perheen etu, ja suomen kieli on alussa vain välttämättömyys, joka pitää kohdata. Suomen kielen taito on kuitenkin ratkaiseva asia työelämässä, ja sitä tarvitaan myös konkreettisen arjen pyörittämiseen ja ylipäänsä oman paikan löytämiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Moni on työllistynyt nimenomaan kielitaitonsa ansiosta; maahanmuuton myötä on itse asiassa syntynyt aivan uusia kielellistä erityisosaamista vaativia työpaikkoja, kuten asioimistulkin ja kieliavustajan tehtäviä.

Vieras ja toinen kieli

Erottelu vieraan kielen ja toisen kielen välillä on jo varsin vakiintunutta: muunkielisessä ympäristössä opittaessa suomi on vieras kieli ja suomenkielisessä ympäristössä opittaessa toinen kieli. Vieras kieli kehittyy opetukseen osallistuen tai itseopiskelumateriaaleja hyödyntäen, kun taas toisen kielen omaksuminen on kieliympäristön ehdoilla etenevä spontaani prosessi, jota opetus voi kuitenkin ratkaisevasti tukea ja nopeuttaa.

Todellisuudessa vieraan ja toisen kielen ero ei ole aina näin selvä. Esimerkiksi vaihto- ja harjoittelumahdollisuuksien laajentumisen ja kulttuurienvälisten kontaktien lisääntymisen myötä useimmat suomea ulkomaisissa yliopistoissa päätoimisesti opiskelevat pääsevät kartuttamaan taitojaan myös Suomeen. Tämä siirtymä vieraan kielen oppijasta toisen kielen oppijaksi näyttää hyvin merkittävältä kokemukselta paitsi kielitaidon myös kielellisen identiteetin kannalta. Eräskin opiskelija kuvasi kasvaneensa Suomessa kielen oppijasta sen käyttäjäksi, ja toinen kertoi olleensa ennen ”tietävä” mutta Suomesta palattuaan myös ”taitava”.

Ulkomailla suomea opiskelevan on nykyään myös mahdollista elää osin virtuaalisessa toisen kielen oppimisympäristössä. Suomenkielisen sosiaalisen verkoston voi onnistua rakentamaan jo melkein missä vain, koska suomalaisia riittää opiskelijavaihtoon ympäri maailmaa – omillekin kursseilleni Budapestiin. Suomalaisia medioita taas voi seurata verkossa: tuoreimmat uutiset näkee tai kuulee suomeksi samaan aikaan maailmalla kuin Suomessakin. Myös reaaliaikainen keskustelu suomenkielisten tuttavien kanssa toimii sekä kirjoittaen että puhuen, jos suinkin on mahdollisuus omaan tietokoneeseen ja nopeaan nettiyhteyteen.

Toisaalta on totta, että toisen kielen perusidea ei käytännössä toteudu edes jokaisen Suomessa asuvan maahanmuuttajan kohdalla. Kaikki eivät omaksu suomea ympäristöstään niin kuin toisen kielen teorioiden valossa voisi odottaa. Tarvetta siihen ei suoranaisesti synny, jos omankielinen yhteisö riittää turvaamaan arjen toimivuuden, eikä kaikkien yhteisöllinen roolikaan suosi tai vaadi kovin runsasta yhteydenpitoa valtaväestön suuntaan. Esimerkiksi niillä naisilla, joiden päivät täyttyvät lasten tai vanhusten hoivaamisesta perhepiirissä, ei välttämättä ole edes ajallisia resursseja muuhun.

Suomenkielisessä yhteiskunnassa voi siis luovia niinkin, että suomesta ei lopulta tulekaan toista kieltä – jokapäiväistä viestintävälinettä oman äidinkielen rinnalle. Yksi esimerkki tästä ovat myös ne vaihto-opiskelijat, jotka viettävät Suomessa kokonaisen lukuvuoden oppimatta montakaan suomen sanaa, koska sosiaalinen verkosto muodostuu vain muista vaihto-opiskelijoista ja englantia suosivista suomalaisista. Moni tosin katuu jälkikäteen sitä, ettei ajoissa avannut aistejaan suomen kielelle ja mennyt tarjotuille kursseille, koska Suomesta jää paljon kokematta ja ymmärtämättä, jos ei hallitse paikallista kieltä.

Oppiminen ottaa aikansa

Unkarissa saan nyt opettaa mm. ryhmää, joka on kolmessa vuodessa yltänyt päätoimisesti opiskellen tasolle, jolla esimerkiksi suomenkielisen opetuksen ja lehtitekstin ymmärtäminen on melko vaivatonta ja oma puhe ja kirjoitus jokseenkin luontevaa. Tuotoksissa on toki vielä moninaista horjuntaa, ja yleiskielen rakenteet ovat hallinnassa selvästi paremmin kuin puhekieli piirteineen.

Tutkimustiedon valossa maahanmuuttajat yltävät jokseenkin vastaavalle taitotasolle asuttuaan Suomessa samat kolme vuotta ja osallistuttuaan ajoittain esimerkiksi työvoimahallinnon kielikursseille. Vahvuusalueet ovat yleensä toiset: heillä puhumisen ja puheen ymmärtämisen taidot kehittyvät suhteessa paremmin ja sujuvuus on tarkkuutta keskeisempää.

Oppiminen ottaa siis joka tapauksessa aikansa – oli kyseessä sitten vieras tai toinen kieli. Varsinaisesti valmista ei kylläkään tule, koska kielenoppiminen on aina elinikäinen prosessi.

Kirjoittaja työskentelee CIMOn lähettämänä vierailevana Suomen kielen ja kulttuurin professorina Budapestissä Eötvös Loránd -yliopistossa.

KISU-hankkeen tavoitteena on kielitaitoinen Suomi

Teksti: Sari Saarinen ja Anna Halme / SUKOL
Kuvat: Marja Helander ja Eija Hiltunen / SUKOL

Kielitaitoinen Suomi KISU on kolmivuotinen hanke, jolla tuodaan esiin kielitaidon ja kieltenopiskelun merkitystä. KISU kannustaa jokaista opettelemaan vähintään kolmea kieltä. Jotta tähän tavoitteeseen päästään, olisi koulutusjärjestelmään luotava puitteet kielten pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen opiskeluun. KISU-hankkeen päätoimijana on Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL.

Kielitaidon tarve lisääntyy

Suomalaiset elävät yhä monikielisemmässä ja kansainvälisemmässä yhteiskunnassa. Työelämä edellyttää suomalaisilta monipuolista kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta. Teoreettiset taidot eivät riitä, vaan tarvitaan kykyä syvälliseen vuorovaikutukseen vieraalla kielellä. Englannin lisäksi tarvitaan muun muassa ruotsin, saksan, ranskan ja venäjän taitajia.

Kielikoulutuksen nykytila

Kielikoulutus laajeni vuoden 1994 opetussuunnitelman myötä, jolloin tuli mahdolliseksi aloittaa ala-asteella vapaaehtoinen A-kieli. Kielistä suosituimmat olivat saksa, ruotsi, englanti ja ranska. Alkuinnostuksen jälkeen toisen A-kielen opiskelijamäärät ovat vähentyneet vuosi vuodelta. Seitsemän vuotta sitten 37 prosenttia oppilaista opiskeli kahta A-kieltä, mutta nyt luku on painumassa alle 30 prosentin.

Opetuksen järjestämistä haittaa kuntien huonontunut taloudellinen tilanne. Säästötoimien vuoksi ryhmien aloituskokoja on suurennettu. Tämä on johtanut siihen, että kieliryhmiä ei synny ja yhä useampi oppilas opiskelee alakoulussa vain englantia. Useissa kunnissa vapaaehtoisen A-kielen sijoittaminen lukujärjestykseen on koettu hankalaksi muun muassa koulukuljetusten takia. Oppilaiden kielenopiskelun motivaatioon vaikuttaa myös se, että vapaaehtoisen A-kielen tunnit sijoitetaan usein kaksoistunneiksi koulupäivän päätteeksi.

Vapaaehtoinen A-kieli on vähentänyt voimakkaasti yleensä 8. vuosiluokalta alkavan valinnaisen B-kielen opiskelijamääriä. Vuoden 1994 uudistuksen tavoitteena oli, että vapaaehtoisen A-kielen opiskelun myötä oppilaat saavat B-kieltä laajemman kielitaidon. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut. Vapaaehtoista A-kieltä opiskelevien suhteellinen osuus vähenee vuosi vuodelta. Samanaikaisesti valinnaista B-kieltä opiskelevien osuus oppilasmäärästä on romahtanut alle viidennekseen.

Kunnat ja vanhemmat päättävät

Kunnat ovat koulutuksen järjestäjinä avainasemassa, kun päätetään siitä millaista kieltenopetusta tarjotaan. Kuntien talous on toki heikentynyt, mutta useimmissa tapauksissa kyse on arvovalinnoista: siitä, mitä kussakin kunnassa pidetään tärkeänä.

Vanhemmat päättävät lastensa kielivalinnoista. Kielitaidon saavuttaminen on monin verroin helpompaa ja edullisempaa koulussa kuin myöhemmin työelämässä. Kielikoulutus tulisikin nähdä mahdollisuutena – sijoituksena lapsen tulevaisuuteen.

Kieltenopiskelu vaatii työtä ja pitkäjänteisyyttä. Pitkäjänteisyyden puute vaivaa yhä useampaa opiskelijaa, mikä näkyy kieliopintojen keskeyttämisinä ja suoritettujen kurssimäärien vähenemisenä. Vähäisempikin kielitaito rikastuttaa elämää, mutta valitettavasti työelämän kielitaitovaatimuksiin ei puutteellisella kielitaidolla vastata.

Kieliä iloisesti ja uutterasti

Suomen kieltenopettajien liitto käynnisti tammikuussa 2005 Kielitaitoinen Suomi KISU -hankkeen, jonka tavoitteena on herättää keskustelua kielitaidon ja kieltenopiskelun tilanteesta. KISU-hankkeessa halutaan vaikuttaa viranomaisten päätöksiin, jotta opetukseen liittyvät päätökset ja järjestelyt edistäisivät monipuolista kieltenopiskelua

KISU on lähtenyt liikkeelle

KISU-hanke avattiin opetusalan Educa-messuilla vuoden 2005 tammikuussa. SUKOLin kissat kiersivät messuväen keskuudessa, keskustelivat aiheesta ja jakoivat tietoa ja materiaalia. Hanketta esiteltiin myös Euroopan kielten teemapäivänä 26.9. Helsingin rautatieasemalla pidetyssä tilaisuudessa.

Samana päivänä 26.9. avattiin hankkeen WWW-sivusto osoitteessa www.kisu.fi. Sivustolla annetaan tietoa kieltenopiskelusta ja kielivalinnoista. Lisäksi sen tavoitteena on kannustaa eri-ikäisiä opiskelijoita kieliopintoihin. Oppilaat-osiossa on peruskouluikäisille tarkoitettuja tietoiskuja ja pelejä. Vanhemmat-osiossa tarjotaan oppilaiden vanhemmille ja aikuisille kieltenopiskelijoille suunnattua tietoa. Opettajat-osiosta luokan- ja kieltenopettajat sekä rehtorit saavat vinkkejä koulun arkeen. Myös tiedotusvälineille on varattu oma osionsa.

Syksyn 2005 aikana on tarkoitus tehdä KISU-sivustoa tunnetuksi sekä valmistautua kevään 2006 kielivalintoihin. Hanke on esillä tammikuussa 2006 pidettävässä Educa-tapahtumassa. Yhteistyökumppaneina on kieltenopetuksesta kiinnostuneita tahoja.

KISU-hankkeen verkkosivut http://www.kisu.fi

A first experience of teaching in North East-Finland

Text & photo: Sonia Simonpietri, trainee / CIMO

During my studies in linguistics the need to do more practical things encouraged me to apply for the Comenius exchange programme. In the winter 2005 I spent 132 rewarding days assisting and visiting English and French classes in Taivalkoski and getting to know people in the village through various exciting activities.

Taivalkosken Kirkonkylän Peruskoulu

Taivalkosken kirkonkylän peruskoulu hosted me as a Comenius assistant. Janne Kinnunen, headmaster of the comprehensive school at that time, and Pauliina Kareen, an English teacher and my supervisor, requested a Comenius assistant.

Before coming to Finland, I was in contact with Pauliina Kareen, who informed me that I would be helping pupils with their English. It sounded like good practice for me, and I accepted the project eagerly.

Pekka Turpeinen, the new headmaster of the comprehensive school proved himself to be very concerned with my work even if he was busy otherwise. The same is true for the teachers, and others with whom I had less sustained contact.

This supportive atmosphere influenced my work positively. It also transformed my critical ability to look at my own work, and learn from my mistakes.

Working as an assistant

I have noticed that spending a lot of time preparing an activity will not necessarily guarantee success. Success depends more on the ability of the educator to plan his or her activity in a way that makes sense in practice, a successful activity requires a coherent combination of content and practical work.

From the careful consideration the teachers from Taivalkoski gave my case, I was able to revise and better plan my work. Of course, the pupils’ reactions towards class were also an ongoing source of immediate and spontaneous feedback that I was particularly sensitive to.

In my opinion, success in class requires the ability to listen to children’s needs. Subsequently, as an educator, one should know how to adapt the material planned for a lesson. This is very challenging, and remains so even with a lot of experience. Flexibly in class paves the way to enjoyable learning for the great majority of pupils, as well as for educators.

Preparing courses in English on French topics was challenging and rewarding. I made progress in my oral communication skills, which certainly aided the assistantship as a consequence. My ‘linguistic insecurity’ gave me an empathetic relation with the pupils, based on our visible reciprocity in the process of learning.

The induction meeting for assistants staying in Finland also brought an injection of new blood into my work. I started to exchange emails with the other assistants in Finland. I put some of their ideas into practice and it worked well.

Getting to know other schools

I had an opportunity to visit students ranging from second grade pupils to those in matriculation and vocational schools, although, my work targeted the comprehensive school. Each school I visited widely opened its door to me!

I assisted, for example, Marjo Kaare with her French lessons in Lukio. This was especially important, since there are so few students in that subject in Taivalkoski that if nothing is done soon, it is doomed to failure.

Visiting the Vocational school was also part of my activities during a month of my training period. These visits expanded my ideas about the diversity that lies behind the concept of teaching. You cannot teach the same content to vocational students, as you can to others, as they have different needs related to their field. When it comes to having a conversation with a foreigner on a general level, however, the needs are similar for everybody. I kept that idea in mind when going to class.

Taivalkoksi municipality includes five comprehensive schools. I have been mainly in the one located in the centre, but I also went to Metsäkylän koulu, which has about 60 pupils. I had the occasion to teach there on my own a few times. The situation was excellent since we couldn’t understand each other without using English. This is precisely why I was in Taivalkoski as an assistant: to make the pupils practice their oral skills in English. In that way it was very successful.

I was amazed that as a teacher or a member of the staff, it is not uncommon to be driven by your head master to school! I think that sharing moments not necessary related directly to the work at school can have a positive effect on your traineeship.

The author of this text is at the moment a trainee at CIMO. Her job is related to providing useful information to the present linguistic assistants in Finland.

Apua kielenopetukseen Comenius-apulaisopettajalta

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Comenius on EU:n Sokrates-ohjelman alaohjelma, joka koskee kouluopetusta. Ohjelmassa tuetaan oppilaitosten projektiyhteistyötä, yksilöllistä liikkuvuutta sekä verkostoitumista.

Ohjelman kautta voi hakea omaan kouluun eurooppalaista apulaisopettajaa 3–8 kuukauden ajaksi. Apulaisopettaja toimii tavallisesti kielten opettajan apuna, mutta myös muilla oppitunneilla (esim. musiikki, maantieto, historia). Apulaisopettaja rohkaisee oppilaita kommunikoimaan vieraalla kielellä ja välittää heille tietoa omasta maastaan ja kulttuuristaan. Ohjelmaan osallistuminen tarjoaa kouluille mainion tavan kotikansainvälistymiseen.

Esi- ja perusasteen koulujen ja lukioiden lisäksi apulaisopettajaa voivat hakea päiväkodit, ammatilliset toisen asteen oppilaitokset ja aikuisoppilaitokset. Apulaisopettaja saa omasta maastaan kuukausiapurahan. Apulaisopettajaharjoittelu tavoittaa vuosittain noin 200 000 koululaista ympäri Eurooppaa. Lukuvuonna 2004–2005 ohjelmaan osallistui 1100 apulaisopettajaa.

Seuraava hakuaika päättyy 1.2.2006. Hakulomake ja -ohjeet löytyvät CIMOn verkkopalvelusta osoitteesta http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/sokrates/comenius/vastaanotto.htx.

Erasmus-opiskelijoiden käsityksiä kielitaidosta ja suomen kielestä

Teksti: Paula Pekuri, hum.kand. / Helsingin yliopisto

Maailmalla mainetta niittänyt koulutusjärjestelmä ja eksoottinen pohjoinen kulttuuri houkuttelevat Erasmus-opiskelijoita Suomeen. Mutta miten vaihto-opiskelijat suhtautuvat suomen kielen oppimiseen ulkomaanvaihtonsa aikana – onko Suomeen tulleilla vaihto-opiskelijoilla motivaatiota oppia ja käyttää maailmalla vähän tunnettua kieltä, jonka osaamista ei edellytetä esimerkiksi työmarkkinoilla? Entä mitä käsityksiä paljon matkustavilla ja useita vieraita kieliä puhuvilla nuorilla on kielitaidosta yleensä? Paula Pekuri tutkii asiaa Helsingin yliopiston Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitokselle tekeillä olevassa pro gradussaan.

Teetin avoimia kysymyksiä sisältäneen kyselyn 44:lle Suomeen tulleelle vaihto-opiskelijalle, jotka osallistuivat Helsingin yliopistossa suomen kielen EILC-kurssille elokuussa 2004. Tämän lisäksi haastattelin viittä opiskelijaa, jotka olivat jatkaneet suomen kielen opiskelua ja käyttämistä vaihtovuotensa aikana.

Virheet eivät haittaa, tärkeintä on vuorovaikutus

Aluksi selvitin, millaista kielitaitoa vaihto-opiskelijat odottavat hyvältä tai ideaaliselta kielen käyttäjältä. Vastaukset keskittyivät suurimmaksi osaksi suulliseen kielitaitoon, kirjallinen taito jäi lähinnä yleiskäsitteen tasolle. Esille nousi suullisista arkielämän tilanteista selviytyminen, mutta yleisesti ottaen vaihto-opiskelijat vaativat ”kielen osaamiseen” peruskielitasoa laajempaa kompetenssia: 43:sta vastaajasta 16 kuvaili kielen osaamisen vaativan alkeistason tyyppistä kompetenssia, kun taas laajempaa kielen hallintaa edellytti 23 opiskelijaa. 4 vastaajaa tyytyi määrittelemään kielitaidon suppeammin tyyliin Good speaking, writing, understanding.

Hyvältä vieraan kielen taitajalta siis odotetaan kykyä tulla toimeen kielellä monipuolisesti, nimenomaan äidinkielisten puhujien kanssa. Samoin vaihto-opiskelijat liittävät hyvään kielen hallintaan erikoissanojen osaamisen ja lähes natiivimaisen ääntämisen, josta oman äidinkielen aksentti ei kuulu läpi. He näkevät kielen ja kielitaidon kuitenkin hyvin funktionaalisesti: vaikka hyvältä kielenpuhujalta vaaditaan paljon, puheen ei tarvitse olla kieliopillisesti virheetöntä. Vastauksissa korostuikin kielellisen vuorovaikutuksen näkeminen ennen kaikkea keskustelijoiden yhteispelinä, jossa kielitaidon puutteita voi korvata kiertoilmauksilla ja tukeutumalla puhekumppaniin.

Sujuvaksi kohdekielisessä kulttuurissa

Vaihto-opiskelijat määrittelivät kielitaitoa sujuvuuden käsitteellä, joka toistui vastauksissa kysymyksen laadusta riippumatta. Sujuvan puhujan kuvaan liitettyjä ominaisuuksia olivat nopeus, selkeys, ”takeltelemattomuus”, nopea reagointikyky, kielellä leikittely ja luova kielenkäyttö. Hämmästyttävän paljon korostettiin kielenpuhujan kykyä leikitellä vieraalla kielellä, vitsailla, käyttää sanontoja ja äidinkielisten puhujien slangia. Erityisen tärkeänä opiskelijat pitivät myös henkilökohtaista suhdetta opittavaan kieleen: rakkaus siihen nousi joissakin vastauksissa tärkeimmäksi kielenoppimisen sytyttäjäksi. Hyvään kielitaitoon kuuluu myös kyky ajatella vieraalla kielellä, mistä seuraa spontaaniutta, äidinkielen jonkinasteista unohtamista: hyvän kielenpuhujan ei tarvitse ensin kääntää ilmauksia äidinkielestään vieraaseen kieleen, vaan hän pystyy reagoimaan nopeasti pohtimatta liikoja esimerkiksi kieliopillista muotoa.

Ideaalisena kielenkäyttäjänä ei automaattisesti pidetty äidinkielistä puhujaa, vaan opiskelijat vaativat kieliopillisten taitojen lisäksi tietoa kielestä ja sen käytöstä sekä kokemusta kohdekielisestä kulttuurista. Heidän mielestään kieli on vahvasti sidoksissa kulttuuriin. Esimerkiksi kielen eri vivahteet, ironian ja vieraalla kielellä ajattelun omaksuu parhaiten juuri kulttuurissa, jossa kyseistä kieltä puhutaan äidinkielenä. Kielen kuuleminen ei kuitenkaan riitä, vaan vaihto-opiskelijat painottavat kielen oppimisessa nimenomaan keskustelua äidinkielisten puhujien kanssa.

Suomen kielellä arkipäivän tilanteissa

Tutkimukseeni osallistuneet Erasmus-opiskelijat suorittivat ennen varsinaisten opintojensa alkua EILC-intensiivikurssin, jonka tarkoituksena on antaa valmiudet arkipäivän suomen taitoon ja helpottaa näin vaihto-opiskelijoiden integroitumista kohdemaahansa. 43:sta vastaajasta 35 kertoi haluavansa jatkaa suomen kielen oppimista noin kuukauden mittaisen kurssin jälkeen. Heistä 18 ilmoitti tavoitteekseen puheen ymmärtämisen ja jonkinasteisesta keskustelusta sekä arkipäivän tilanteista selviytymisen. 4 vastaajaa asetti suomen kielen opintojensa tavoitteeksi sujuvuuden ja 1 opiskelija toivoi joskus pystyvänsä lukemaan Kalevalan alkuperäisellä kielellä. Suomen kielen opiskelun jatkaminen kiinnosti mm. kielen erikoisuuden ja viehätyksen takia. Muutamat pitivät suomen kieltä avaimena suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisiin tutustumisessa, ja joillekin suomen kielen osaaminen on harvinainen taito, jota kotimaassakin saatetaan arvostaa.

Neljän kuukauden kuluttua intensiivikurssista haastattelin viittä vaihto-opiskelijaa, jotka olivat jatkaneet kielen opiskelua ja käyttämistä. Kaikki olivat tyytyväisiä EILC-kurssin sisältöön: kurssi oli antanut hyvät eväät käytännön tilanteisiin ja vankan pohjan opintojen jatkamiselle. Haastattelemani opiskelijat käyttivät suomea mahdollisimman paljon muun muassa kaupoissa, vaikka kommunikointi suomalaisten kanssa kävi suurimmaksi osaksi englanniksi. Opiskelijoiden mukaan suomalaiset suhtautuivat heidän yrityksiinsä kannustavasti, mutta kielitaidon puutteet harmittivat heitä itseään – keskustelua suomeksi olisi hauska jatkaa pitempäänkin, mutta sanavaraston puutteet rajoittivat mahdollisuuksia. Erityisiä ilon hetkiä vaihto-opiskelijat kertoivat kokeneensa ymmärtäessään sanomalehti-ilmoituksen tai televisio-ohjelman suomenkielistä tekstitystä.

Suomeen tulleille opiskelijoille suomen kieli ei ole ainoastaan eksoottinen harrastus tai keino päästä lähemmäksi suomalaisia, vaan kieltä käytetään myös kansainvälisessä Erasmus-yhteisössä: vaihto-opiskelijat saattavat vitsailla suomen kielellä, lähettää tekstiviestejä suomeksi tai jopa kilpailla suomen kielen tietämyksessä. Suomen kielen ilmaukset ja yksinkertaiset fraasit keskellä muunkielistä keskustelua kohottavat kansainvälisen opiskelijaryhmän me-henkeä ja yhdistävät eri kulttuureista Suomeen tulleita nuoria – näin suomen kielellä voi karkottaa koti-ikävääkin.

EILC-kursseilla oppii harvinaisten eurooppalaisten kielten alkeet

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Erasmus-opiskelijoiden intensiivinen kielivalmennus (Erasmus Intensive Language Courses, EILC) tarkoittaa opiskelijoiden kohdemaassa järjestettäviä alkeis- tai jatkotason kursseja harvinaisissa eurooppalaisissa kielissä. Kurssit järjestetään ennen varsinaisen vaihto-opiskelujakson alkua.

CIMO järjestää suomen kielen EILC-kurssit yhdessä suomalaisten korkeakoulujen kanssa. Kurssit rahoittaa Euroopan komissio ja opetusministeriö. Viime kesänä suomen kielen kursseille haki kaikkiaan 418 Erasmus-opiskelijaa 25 Euroopan maasta.

Erasmus-kielivalmennusta annetaan 23 maassa. Lähes 200 suomalaista Erasmus-opiskelijaa osallistuu vuosittain vastaaville kursseille eri puolilla Eurooppaa.

Kulttuuri 2000 -ohjelma tukee kirjallisuuden kääntämistä

Teksti: Outi Haapanen, vastaava suunnittelija / Kulttuuri 2000 –yhteyspiste, CIMO

Vuonna 2000 alkanut ja kautensa loppua lähestyvä EU:n Kulttuuri 2000 –ohjelma on myös eurooppalaisen kirjallisuuden tukiohjelma. Kulttuurin puiteohjelmasta on rahoitettu paitsi lukemiseen ja kirjallisuuteen liittyviä yhteistyöhankkeita myös nykykirjallisuuden sekä humanistiseen ja taidealaan kuuluvan tietokirjallisuuden kääntämistä eurooppalaiselta kieleltä toiselle.

Kulttuuri 2000 -käännöstukea on myönnetty yksittäisille kustantajille, kerrallaan 4–10 teoksen kääntämiseksi toiselta eurooppalaiselta kieleltä hakijan kotimaan kielelle. Tuki on kattanut kääntäjien palkkiot kustantajan vastatessa muista julkaisukuluista. Ohjelmavuosina 2000–2004 käännöstukea hyödynsi kahdeksan suomalaista kustantajaa ja tuettuja teoksia julkaistiin 70. Suomen kielelle käännettiin mm. norjalaisen Erlend Loen, espanjalaisen Ray Lorigan, virolaisen Jan Krossin, ranskalaisen Philippe Dijanin ja brittiläisen Zadie Smithin teokset. Muissa maissa toteutettujen käännöshankkeiden kautta suomalaisia teoksia käännettiin 18 – mm. Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi bulgariaksi, Mika Waltarin Mikael Karvajalka liettuaksi, Jaakko Heinimäen Seitsemän syntiä islanniksi ja Helvi Juvosen runoja ruotsiksi.

Käännöstuen ohjelmallisena tavoitteena on yhteisen eurooppalaisen kulttuurialueen kielellisen moninaisuuden puolustaminen ja kirjallisuuden lukemisen kautta avautuvan kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen. Käännösten avulla kirjat ovat löytäneet uusia yleisöjä yli kielirajojen. Erityishuomiota tukea myönnettäessä ovat saaneet pienet kielialueet sekä lasten ja nuorten kirjallisuus.

Käännöstuki helpottaa tasapainoilua talous- ja kulttuuriarvojen välillä

Kustantajan näkökulmasta käännöstyön rahoittaminen on tukenut olemassa olevaa julkaisupolitiikkaa, mutta tarjonnut myös mahdollisuuksia, joita ei olisi ollut ilman ylimääräistä taloudellista tukea. Aktiivisin suomalaistoimija Like Kustannus on hakenut ja saanut tukea kaunokirjallisuuden käännöksille jokaisena ohjelmavuotena. ”Osa kirjoista olisi tehty joka tapauksessa, osaan ei olisi voitu ilman merkittävää tukea lähteä”, kertoo vt. kustannusjohtaja Ira Aartelo. ”Kun ohjelman myöntämisperiaatteet ja myönnetyt summat selkenivät parin hakukierroksen jälkeen, käännöstuki mahdollisti suurempien riskien ottamisen kustannuspäätöksiä tehtäessä. Ohjelmaan on sopinut monia sellaisia teoksia, joille emme ole voineet hakea tukea muualta. Siinä mielessä tuki on ollut Likelle hyvin tärkeä.”

Suomen ja Euroopan historiaan ja kulttuuriin erikoistunut Atena Kustannus on saanut tukea ranskan-, hollannin- ja saksankielisen tietokirjallisuuden suomentamiseen. ”Tuki on antanut mahdollisuuksia kiinnostavien ajatusten ja hyvien teosten leviämiselle alkuperäiskielen rajojen ulkopuolelle”, kuvailee kustannustoimittaja Kanerva Eskola. ”Atenan tapauksessa se on tarkoittanut sitä, että olemme pitäytyneet linjassamme, jossa angloamerikkalainen tietokirjallisuus ei dominoi.” Vaikka tuen hakuprosessi on kiireisessä kustannusmaailmassa koettu hieman vaativaksi, sen on kuitenkin katsottu kannattavan. ”Tuki on helpottanut tasapainoilua talous- ja kulttuuriarvojen välillä: olemme saattaneet tehdä hienoja, kulttuurisesti tärkeitä kirjoja ilman, että jouduimme pohtimaan taloutta aivan niin paljon”, Eskola toteaa.

Kulttuuri 2000 –ohjelman viimeinen hakukierros päättyi lokakuun lopussa. Tällä kierroksella käännöstukea saavat teokset tulee julkaista vuoden 2007 marraskuun loppuun mennessä. Kulttuuri 2000 –ohjelma päättyy vuoden 2006 lopussa. Valmisteilla on uusi eurooppalaista yhteistyötä edistävä kulttuurin puiteohjelma vuosille 2007-2013.

Lisää tietoa Kulttuuri 2000 -ohjelmasta: http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/kulttuuri/kulttuuri2000.htx

Samhörighet, sommar och studier

Text och bilder: Kim Suurivuori, praktikant / CIMO

Att tillsammans med andra nordbor berika sina kunskaper i det finlandssvenska språket, kulturen och litteraturen är redan i sig en oerhört givande och intressant grej. Men att göra det i en så exceptionellt vacker och lugn miljö som Östra Nylands folkhögskola i Kuggom har att bjuda på och ännu med hjälp av vackert sommarväder, så kan man ju fråga sig om det finns någonting bättre att göra under sommaren än att delta i kursen Svenskt i Finland?

Varje sommar samlas främst unga invånare från de olika länderna i Norden till Kuggom utanför Lovisa, för att delta i Kuggom-kursen eller Svenskt i Finland, som kursen officiellt heter. Denna gång var Sverige, Norge, Danmark, Färöarna och Finland representerade. Kursspråket är svenska.

På kursen som arrangeras av CIMO, lär deltagarna sig känna under ett par veckors tid den svensktalande minoritetsbefolkningen i Finland - dess språk, kultur och litteratur. I somras ordnades kursen för 25 gången. Denna gång lockade den 15 deltagare.

En trivsam miljö

Kuggom-kursen, vars popularitet tycks hålla i sig från år till år, har i år fått en ny ledare, Gabriele König-Gahnström. Enligt König-Gahnström har kursen som mål att stärka den språkliga gemenskapen i Norden, och på så vis öka den kulturella samhörigheten i området. ”Ju mera man vet om andra, desto mera stärks den nordiska gemenskapstanken”, anser König-Gahnström.

För att kursen skall fungera på ett bra sätt, och på så vis bli en minnesvärd upplevelse för dem som deltagit, så är det många små detaljer som kan vara avgörande. Enligt König-Gahnström är den främsta orsaken till att deltagarna trivts så bra som de gjort, den miljö och omgivning som Östra Nylands folkhögskola kan bjuda på. En omgivning som i sig är gammal, men vars tekniska utrustning ändå är relativt ny. Men hon vill också påpeka, att för att stämningen på kursen skall vara på topp, är det ytterst viktigt att deltagarna får bo i egna rum. ”Vi är ju ihop i två veckor, så det är ju bra att alla har möjlighet att kunna dra sig tillaka då och då”, påpekar König-Gahnström.

Faktumet att Östra Nylands folkhögskola inte direkt är belägen i centrum av Lovisa, gör att de (som deltar i kursen) är väldigt isolerade. Men tack vare att de har möjlighet att använda cyklar, gör allting betydligt lättare. Det möjliggör också att de t.ex. på sin fritid har möjlighet att kunna upptäcka miljön samt staden Lovisa. Hur som helst så kan detta gällande isolering också anses vara någonting positivt – deltagarna kan koncentrera sig på det som står på programmet på ett annorlunda sätt, än ifall kursen skulle ordnas i t.ex. Helsingfors centrum.

Tillräckligt med program – språkvård i framtiden?

Om själva kursen som helhet och dess innehåll, anser König-Gahnström att konceptet som varit gällande under de 24 åren fungerat väldigt bra även i somras. Alla tycks ha varit nöjda med det mesta, både programmet men också själva inkvarteringen. På tal om några eventuella förändringar i programmet gällande de kommande åren, har König-Gahnström redan hunnit utveckla vissa planer: ”Det som man skulle kunna tänka sig ta in i programmet, skulle eventuellt kunna vara språkvård – någonting som jag tror att skulle intressera folk. Men å andra sidan, tycker jag att programmet redan nu är ganska så späckat och att det inte därför skulle vara så klokt att tränga in ännu mera program – för det finns ju en viss gräns beträffande information som man kan smälta.” En annan liten framtidsvision som König-Gahnström skulle vilja få fram, är att man skulle ha två stycken föreläsare per dag som på sätt och vis skulle kompensera varandra – som exempel nämner hon språkvård och tvåspråkighet.

Hur ser då framtiden ut för Kuggom-kursen? Kommer det att finnas intresse även nästa år? ”Det tror jag nog absolut att det kommer att finnas intresserade även i framtiden”, säger König-Gahnström. ”Detta är ju en fantastisk chans att få vara i en sådanhär miljö och lära sig så pass mycket under sommaren.”

För att sammanfatta all den information och stämning som jag han vara med om under de alldeles för få timmar på Östra Nylands folkhögskola i Kuggom, så kan jag väl konstatera att det kändes på sätt och vis som en stor nordisk familj – i synnerhet med tanke på att deltagarna hunnit vara tillsammans bara i en vecka. Programmet, som denna soliga sommardag handlade om finlandssvenskt slang och dess historia samt nutid, verkade intressera förutom mig själv också de som deltog. För att ännu ytterligare få fram den stämning som var rådande på kursen, kan man väl avslutningsvis konstatera att den otroligt vackra och lugnande miljön var en av de främsta faktorerna som hade en positiv inverkan på kursen som helhet.

Kuggom-kursen – också för lite äldre människor

Dansken Niels Fischer är ett bra exempel på att Kuggom-kursen också lämpar sig för lite äldre personer. Detta beroende kanske på att kursprogrammet är så mångsidigt – alla hittar någonting intressant bland programmet.

Niels Fischer är hemma från Ålborg i Danmark, men studerar finska vid Århus Universitet. Som en del av sina finskastudier, har han studerat vid Helsingfors universitet fr.o.m. januari 2005, där han kommer att stanna ända fram till december 2005. Detta år som han studerar i Finland, kommer alltså att förkorta hans studier i Danmark. Faktumet att han studerar finska är också den främsta orsaken varför han deltagit i Kuggom-kursen. Hans finskastudier på Århus Universitet innefattar förutom det finska språket, också litteraturen samt kulturen. På grund av att den svenskspråkiga minoriteten i Finland är en del av den finländska kulturen, så tyckte han att det skulle vara nyttigt att delta i Kuggom-kursen.

När jag träffade Niels Fischer i samband med Kuggom-kursen, hade den 2 veckor långa kursen hunnit vara i gång i 10 dagar. När jag frågade honom vad som han ville få ut ur denna kurs om finlandssvenskhet, så berättade han att hans största intresse är litteratur, men att han även skulle vilja få en någorlunda helhetsbild av vad den svenskpråkiga minoriteten egentligen innebär. En grej gällande finlandssvenskarna som han ville få svar på, var ifall finlandssvenskarna har en s.k. egen kultur, eller om de följer det svenska eller kanske det finska kulturmönstret?

Närmare information får du från CIMOs webtjänst http://www.cimo.fi | På svenska | Söker du information om CIMOs program? | Studier i finska språk och Finlands kultur | Sommarkurser.

Comenius-apulaisopettaja kulttuurin lähettiläänä

Artikkeli on poistettu kirjoittajan pyynnöstä

Nordplugg-språkkurs i Jönköping – en fullträff!

Text & bild: Heli Penttinen, ordförande / Kuopion Pohjola-Norden ry

Sedan många år tillbaka har Föreningen Norden i Jönköping i samarbete med Föreningen Norden i Kuopio ordnat en språkkurs i svenska för gymnasieelever från Kuopio. Kursen, som vi kallar för Nordplugg, får finansiellt stöd av båda kommunerna där man har förstått hur viktigt det är med nordiskt vänortssamarbete. Kursen finasieras också med hjälp av olika organisationer och denna gång fick vi pengar av t.ex. Nordplus Sprog och Kulturfonden för Sverige och Finland. En del av kursen betalas av eleverna själv för det tycks öka deltagarnas motivation. Eleverna väljs med hjälp av skriftlig ansökan och intervju. Denna gång var två av de valda tvungna att stanna i Finland, så vi åkte med en lite mindre grupp.

Gruppen började sin resa från Kuopio till Jönköping den 29 juli. Vi var 11 elever samt reseledare och blev varmt mottagna i Jönköping av Föreningen Nordens Marie Haldemark och Herbert Glans. Första kvällen hade vi ingenting speciellt i programmet, allt skulle börja på riktigt nästa dag. Vi fick våra rum, inkvarterade och bekantade oss med närmiljön. Skolan var Södra Vätterbygdens Folkhögskola, läget var mycket vackert över staden Jönköping. Utrymmena var nyrenoverade och fina och vi minns speciellt varmt vår kökspersonal som trollade fram smakliga rätter varje dag.

Mer än vanlig språkundervisning

Vi hade en fantastisk kurs framför oss: hela kursen var svenskspråkig med infödda lärare. Undervisningen skedde delvis på lektionerna, delvis genom studiebesök och olika uppgifer utanför klassrummet. Eleverna fick t.ex. intervjua människor ute på stan och orientera i Stadsparken med hjälp av olika frågor. Vi bekantade oss också med John Bauermuseet, Tändsticksmuseet och teknikutställningen Upptech. Mottagning på Rådhuset var säkert något nytt för de flesta eleverna!

Lärarna Gunnel Sylvander och Marie Haldemark hade de trevligaste och mest inspirerande lektionerna, precis lagom mängd varje dag. De anpassade lektionernas svårighet efter elevernas kunskaper vilket alltid är viktigt på en sådan här kurs: eleverna har olika nivåer och bakgrunder. Jag som reseledare satt med och om vi hade något svårare tema, hjälpte jag lite till och t.ex. översatte ord. Alla vi fick också som uppdrag att skriva egna loggböcker under tiden. Vi skrev i dem varje dag och klistrade in bilder och annat trevligt, såsom inträdesbiljetter.

På kursen fick vi naturligtvis mycket hörförståelseövning men vi hade också texter att läsa samt talövningar. Var och en av oss fick sin egen bildordbok i början av kursen och jag är säker på att vi kommer att få nytta av dem senare också. En kväll besökte alla kursdeltagare lärarnas hem, så att vi fick se hur det ser ut hos en svensk familj och diskutera lite friare. Vi var också med på en konsert och tittade på en film. Språket närmades alltså från olika nivåer, på olika sätt.

Sista dagen åkte vi till Visingsö och hade en cykeltur där. Fast vädret inte hade varit så strålande under föregående veckan hade vi tur och solen sken hela dagen. Vi cyklade till olika sevärdheter och till sist till borgruinen Näs som många känner från Arn Magnussonböcker. Innan vi åkte hem kunde vi promenera runt i Gränna och bekanta oss med polkagristillverkning. Jag tror att alla tyckte att den här dagen var den bästa: eleverna hade lärt sig mycket under kursen och nu hade de sin svenska riktigt levande. På kvällen hade vi vår avslutningssupé i skolan och stämningen var lite sorgsen: vi skulle ju åka hem nästa dag. Men först var det dags för utvärdering och diskussion. Varje deltagare fick en egen bok med sig, det tycktes vara en uppskattad present.

Hem med föbättrade språkkunskaper

Schemat under kursen var ganska krävande men vi kunde justera det lite vilket var bra eftersom två av eleverna blev sjuka. De vilade ett par dagar och sen blev det bra igen. Som tur var behövde vi inte åka till läkaren! Och naturligtvis fick eleverna också lite fritid för att shoppa och vila ut. Det är ju så ansträngande att använda hjärnan hela tiden på ett främmande språk.

Vi återvände hem den 7 augusti fast vi nog gärna hade kunnat stanna ett par dagar till. Efter ett par veckor hemma i Kuopio hade vi ett bedömningsmöte och alla närvarande tyckte att kursen var en fullträff. Språkkunskaperna hade blivit mycket bättre, svenskan hade liksom öppnat sig för eleverna. Många av eleverna tog del i studentskrivningarna på hösten och de tyckte att de hade fått nytta av kursen. På samma gång berättade jag om Föreningen Norden och dess verksamhet samt om Nordjobb.

Efter den här resan kan vi alla säga att vi hittar rätt i Jönköping och känner oss lite hemma där bland våra nordiska vänner. Tack för den fina möjligheten att vi kunde åka dit!

Närmare information om Nordplus Sprog från CIMOs webtjänst http:www.cimo.fi | På svenska | Söker du information om CIMOs program | Nordplus.

Teknisen englannin kielen oppiminen Saksassa ja Suomessa – kokemuksia asiantuntijavaihdosta

Teksti: Pirkko Lakkonen, kansainvälisyyskoordinaattori / Koulutuskeskus Salpaus, Lahden ammatti-instituutti

Koulutuskeskus-Salpauksessa, Lahden ammatti-instituutissa toteutettiin Leonardo -kieliasiantuntijavaihtohanke, jonka tavoitteena oli lisätä kielten- ja ammattiaineiden opettajien yhteistyötä vieraiden kielten opetuksen kehittämiseksi sähköalalla. Yhteistyötä hankkeessa tehtiin saksalaisen Berufliche Schule der Stadt Neubrandenburgin kanssa.

Hanketta suunniteltiin alusta lähtien yhteistyössä ammattiaineiden opettajien ja kieltenopettajien kanssa. Näin päästiin heti kiinni tärkeimpiin ongelmakohtiin teknisten ammattiaineiden (sähkö, elektroniikka ja tietotekniikka) ja englannin kielen yhdistämisessä. Alan ammattisanastoa on runsaasti englannin kielellä, mutta toiselle asteelle sopivaa materiaalia on todella vähän.

Yhteistä materiaalia oppilaitosten käyttöön

Hankkeessa tuotettiin yhteistyönä materiaalia englannin kielen opetukseen molempien oppilaitosten käyttöön. Verkko-oppiminen valittiin yhdeksi menetelmäksi alan sanaston opettamisessa. Molemmissa oppilaitoksissa on todettu, että verkko-opetuksen avulla varsinkin opiskelijapojat innostuvat oppimisesta. Englannin kielen oppimateriaalia työstettiin verkkoon käyttäen pohjana sähköosaston verkkomateriaaleja. Opiskelijat työstivät verkossa omia portfolio-materiaalejaan, jotka esiteltiin Saksasta vaihtoon saapuville opettajille. Ammattisanastoihin perehdyttiin ammattiaineen opettajan johdolla, jolloin sekä opiskelijoiden että opettajien kielitaito karttui.

Hankkeessa vertailtiin myös partnerioppilaitosten testejä ja kokeita, ja muokattiin niistä yhteisiä koepaketteja verkkoon.

Asiantuntijavaihto osoittautui mainioksi tilaisuudeksi tutustua siihen, miten kieltenopetus on integroitu ammattiaineiden opetukseen Saksassa. Pääsimme seuraamaan opiskelijoiden esityksiä heidän valitsemistaan ammattiaineiden teemoista englanniksi ja saimme myös itse pitää heille englannin opiskelutuokioita, mikä alkuun jännitti opiskelijoita kovasti. Saksassa opiskelijoilla on enemmän kielten kursseja kuin meillä, joten myös suullisia esityksiä pystytään harjoittelemaan ja pitämään useammin.

Opettajien ammattitaidon kehittyminen

Vierailujen ja yrityskäyntien aikana pääsimme tutustumaan alan ammattisanastoon, laitteisiin ja työvaiheisiin, jolloin kieltenopettajien tietämys tekniikan alasta lisääntyi ja syveni. Kävimme myös tutustumassa työssäoppimispaikkoihin. Saksalaisella partnerioppilaitoksella on erittäin hyvin toimivat työelämäyhteydet, joten myös kieltenopetus on hyvin työelämälähtöistä. Matkat avarsivat näkemystämme toisen maan koulutuksesta, ja kokemukset laajenivat luokkahuoneesta työelämään ja toiseen kulttuuriin. Tutustuminen toisen maan koulutusjärjestelmään ja opetusmenetelmiin tuo laajuutta omaan toimintaan. Huomasimme, että muualla painitaan samankaltaisten ongelmien kanssa kuin meillä.

Lahden ammatti-instituutissa on kehitetty kielten verkko-oppimista vuodesta 2000 lähtien. Myös partnerioppilaitoksessa on kehitelty kielten verkko-materiaaleja, joten yhteistyötä tullaan varmasti jatkamaan verkko-oppimisen osalta.

Jokaisen kieltenopettajan ja ammattiaineen opettajan pitäisi osallistua kansainväliseen toimintaan omassa oppilaitoksessaan, sillä se on hyvä keino tutustua toisen maan ammattityöhön ja kulttuuriin sekä luoda yhteistyöverkostoa yrityksiin ja oppilaitoksiin yli rajojen. Kieltenopetus tulisi ottaa paremmin huomioon työssäoppimisessa, sillä kansainvälistyvässä maailmassa yritykset tarvitsevat kielitaitoisia työntekijöitä. Keskeistä Leonardo-ohjelman hankkeissa onkin koulutuksen ja työelämän vuoropuhelu, tiedon ja taidon siirto näiden välillä kansainvälisessä ympäristössä.

Leonardo da Vinci -ohjelman kielihankkeet ja asiantuntijavaihto

Teksti: Hannele Nevalampi / CIMO

Leonardo da Vinci -kielihankkeissa on kehitetty ammatillisessa koulutuksessa tarvittavaa kielitaitoa ja erilaisten kulttuurien tuntemusta. 1–2 vuoden mittaisissa hankkeissa on luotu, testattu ja levitetty eri alojen erityistarpeiden mukaisia opetusmenetelmiä ja oppimateriaaleja. Ohjelma-kauden viimeinen hakuaika päättyi syyskyyn lopussa.

Leonardo-ohjelmassa tuetaan kielten ja kulttuurin opetuksen asian-tuntijavaihtoja, joiden aikana kehitetään uusia menetelmiä ja materiaaleja työelämässä tarvittavaan kieltenopetukseen. 1–6 viikon mittaisiin vaihtoihin voivat osallistua kouluttajat ja ohjaajat kieltenopetuksen alalta sekä ammattiaineiden opettajat, jotka osallistuvat kielitaidon kehittämiseen oppilaitoksissa. Asiantuntijavaihdot ja opettajien/kouluttajien täydennys-koulutus on vuoden 2006 hakukierroksella yksi liikkuvuushaun kansallisista painopisteistä.

Vuoden 2006 liikkuvuushankkeiden haku päättyy 10.2.2006.

Lisätietoja: http://www.leonardodavinci.fi ja http//:www.cimo.fi

DiLaPort – digitaalinen kielisalkku ammatilliseen kielenopetukseen

Teksti: Jaana Lindgren, koordinaattori / DiLaPort-hanke, Turun yliopisto, täydennyskoulutuskeskus

Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen koordinoimassa DiLaPort – hankkeessa (Digital Language Portfolio) kehitettiin digitaalinen kielisalkku ammatillisten oppilaitosten käyttöön. Hanke sai rahoitusta Leonardo da Vinci –ohjelmasta.

Kielisalkku tukee ammatillista kielenopetusta

Työelämän kielitaitovaatimukset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana kiristyneet merkittävästi. Kielitaidosta on tullut eräänlainen kansalaistaito, joka usein on yksi työllistymisen perusedellytys. Tässä tilanteessa myös kielenopetukseen kohdistuu uusia paineita. Enää ei ole kysymys valmistautumisesta kurssikirjojen opiskeluun tai ohjatulle turistimatkalle, vaan asiakassuhteet voivat hyvinkin riippua siitä, miten hyvin asentaja pystyy antamaan käytönopastuksen asennustyönsä päätteeksi.

Ammatillisessa opetuksessa kielet ja viestintä ovat pitkään olleet sivuroolissa. Opetustuntien määrät ovat vähäisiä ja oppilailta edellytetään omaehtoista työskentelyä oppituntien ulkopuolella, jos he haluavat saavuttaa toimivan kielitaidon. Muutaman viime vuoden aikana kielenopettajat ovat ohjanneet oppilaitaan keräämään opintojensa aikana työnäytteitä nk. kielisalkkuun, jonka he esimerkiksi muotoilijoiden tapaan voisivat esittää näytteenä taidoistaan. Kielisalkkua ei ole kuitenkaan tarkoitettu vain ulkopuolisten katseltavaksi, vaan sen tärkein tavoite on ohjata oppilasta tarkastelemaan omaa oppimistaan ja motivoida parempiin suorituksiin.

DiLaPort-projekti

Projektissa kielisalkkutyöskentely kehitettiin digitaaliseen muotoon. DiLaPort on erityisesti ammatillisten oppilaitosten käyttöön tarkoitettu digitaalinen kielisalkku, johon oppilaat voivat kerätä työnäytteitä kielitaidostaan. Oppilaiden kielinäytteet kirjoitetusta tekstistä aina videoituihin keskustelutilanteisiin voidaan tallentaa multimediatietokoneen muistivälineille tai tietoverkkojen palvelimille, joista ne saadaan helposti tarkasteltaviksi.

Paitsi työnäytteitä, oppilaat voivat kerätä myös muuta hyödyllistä materiaalia, kuten ammattisanastoa tai hyviä CV- ja liikekirjemalleja. Omasta materiaalipankista on paljon hyötyä, ja sitä voi täydentää myöhemmin työelämässä.

Eurooppalaisen kielisalkun mukaisesti DiLaPort sisältää työkansion lisäksi kielipassi- ja kielenoppimiskertomusosiot. Kielipassiin oppilas voi kerätä viralliset todistukset kursseista ja tutkinnoista ja tietoa muusta kielellisesti merkittävästä kokemuksesta, kuten opiskelijavaihdosta tai työharjoittelusta ulkomailla. Kielenoppimiskertomukseen oppilas voi kerätä muuta tietoa kielenoppimishistoriastaan, pohtia omaa oppimisprosessiaan, miettiä mitä taitoja hänen erityisesti tulisi kehittää ja asettaa itselleen tavoitteita.

Opettajan opas, materiaalipankki ja opettajankoulutusohjelma

Projektissa laadittiin opettajille yksityiskohtainen opas avuksi DiLaPortin käyttöön sekä materiaalipankki, johon on luotu mallitehtäviä eri aloille. Tehtävien toivotaan inspiroivan opettajia luomaan myös omia tehtäviään.

Kaikissa partnerimaissa järjestettiin kaksipäiväiset opettajankoulutusseminaarit, joissa opettajat kokeilivat digitaalista kielisalkkua käytännössä. Koulutuksessa korostettiin kieltenopettajien tärkeää roolia oppilaiden tukemisessa ja heidän ohjaamisessaan vastuunottoon omasta oppimisestaan, tavoitteiden määrittämisestä ja saavuttamisesta sekä oman oppimisprosessinsa seuraamisesta ja arvioimisesta.

DiLaPort on helppo asentaa

Oppilaitokset voivat kopioda DiLaPortin omalle verkkoalustalleen ilmaiseksi. DiLaPortin www-sivuilta löytyvät tarkat asennusohjeet. Oppilaat voivat tallettaa tehtäviään koulun kansioon tai vaikkapa omalle muistitikulleen, ja lähettää niitä arvioitavaksi opettajalle tai luokkatovereille. Opintojen päättyessä parhaat työnäytteet voidaan tallentaa esimerkiksi CD:lle ja hyödyntää niitä tulevaisuuden työnhaussa.

Lisätietoja DiLaPortista:
www.dilaport.utu.fi
Jaana Lindgren
Turun yliopisto, täydennyskoulutuskeskus
Puh. (02) 333 6342

Suhtautuminen ulkomailla opiskeluun jakaa työnantajat kahteen leiriin

Teksti ja kuva: Tiina Lehmusvaara, tiedotustoimittaja / CIMO

Suomalaisopiskelijat hankkivat innokkaasti kansainvälistä kokemusta: joka viides yliopisto-opiskelija ja joka seitsemäs ammattikorkeakoulu-opiskelija suorittaa osan tutkinnostaan ulkomailla. Mutta onko ulkomaan kokemuksesta hyötyä opiskelijan siirtyessä työmarkkinoille? CIMOssa selvitettiin opetusministeriön toimeksiannosta suomalaisten työnantajien suhtautumista ulkomailla opiskeluun ja harjoitteluun. Tutkimuksessa selvisi, että kansainväliset kokemukset eivät automaattisesti paranna vastavalmistuneen asemia työnhaussa, mutta lähes puolet työnantajista ottaa sen huomioon.

Työnantajien käsityksiä selvitettiin kyselyllä, joka lähetettiin 2000 toimipaikkaan eri puolille maata. Mukana oli eri kokoisia organisaatioita ja yrityksiä sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Vastauksia palautui 716 työnantajalta; lisäksi 22 työnantajaa haastateltiin.

Tutkija Irma Garamin mukaan työnantajat suhtautuvat periaatteessa positiivisesti suomalaisten opiskeluun tai harjoitteluun ulkomailla: rekrytointitilanteissa lähes puolet kyselyyn vastanneista työnantajista ottaa sen huomioon ja antaa siitä hakijalle lisäpisteitä. Osa työnantajista kuitenkin arvostaa enemmän Suomessa hankittua työkokemusta. ”Ulkomailla hankittu kokonainen korkeakoulututkinto ei myöskään tuo automaattisesti etulyöntiasemaa rekrytoinnissa. Noin puolet kyselyyn vastanneista työnantajista rekrytoisi mieluummin Suomessa tutkintonsa suorittaneen. Moni työnantaja vierastaa ulkomaista tutkintoa, jonka sisällöstä hänellä ei ole selvää käsitystä”, toteaa Garam.

Ulkomaan kokemuksen on syytä olla perusteltu osa opintoja

Yli puolessa kyselyyn vastanneista toimipaikoista oli kansainvälistä toimintaa. Työnantajan suhtautuminen maailmalta hankittuun kokemukseen riippuukin pitkälti siitä, missä määrin kansainvälisyys kuuluu oman toimipaikan arkeen. Kansainvälistä kokemusta hyödynnetään ennen kaikkea niissä tehtävissä, joissa toimitaan ulkomaalaisten kanssa. Muihin tehtäviin haettaessa siitä saattaa olla jopa haittaa.

”Työnantajat tulkitsevat rekrytointitilanteissa vastavalmistuneen työnhakijan kansainvälistä kokemusta kolmella tavalla”, kiteyttää Garam. ”Sitä pidetään merkkinä joko aktiivisuudesta, suuntautumisesta kansainvälisiin tehtäviin tai levottomuudesta. Mikäli henkilö hakee kansainvälisellä taustalla tehtäviin, joissa ei ole kansainvälistä painotusta, voidaan häntä pitää ylikoulutettuna tai väärin suuntautuneena.”

Työnantajat uskovat ulkomailla opiskelun ja harjoittelun kartuttavan ennen kaikkea kielitaitoa sekä yleisiä työelämätaitoja, kuten joustavuutta ja valmiutta kohdata uusia tilanteita. Sen sijaan varsinaisen alakohtaisen osaamisen ei uskota maailmalla juurikaan lisääntyvän.

Tärkeää näyttää olevan se, että ulkomailla opiskelu on perusteltu lisä opintoja: ulkomailta on hankittu tarpeellista kokemusta pelkän akateemisen turismin sijaan. ”Tutkimuksen valossa opiskelijan kannattaa miettiä tarkkaan, mitä lisäarvoa kansainvälinen kokemus tuo ammatillisesti tai henkilökohtaisesti ja kuinka tämä lisäarvo työnantajalle viestitään”, summaa Garam.

Venäjältä hankitulla kokemuksella olisi kysyntää

Rekrytoinneista ja henkilöstöasioista vastaava johtaja Katja Patojoki Fazer Leipomoista yhtyy monessa Garamin tutkimustuloksiin. Patojoki kommentoi tutkimusta yritysmaailman näkökulmasta marraskuun alkupuolella pidetyssä julkistustilaisuudessa.

Patojoen mielestä työnantajilla on useasti varsin hämärä käsitys siitä, mitä ulkomailla opiskelu tai harjoittelu oikeasti pitää sisällään. Opiskelijan kannattaa jo tästä syystä tehdä huolellista jälkityötä ja prosessoida kokemuksensa niin, että siitä saadut hyödyt ja opit kirkastuvat kunnolla itselle. Näin niitä on helpompi markkinoida myös työnantajalle.

Patojoki painottaa kohdemaan merkitystä ja nostaa esille suomalaisten näkökulmasta tärkeän Venäjän. ”Harvat suomalaiset yritykset toimivat aidosti globaalisti, mutta ovat kyllä mukana taistelemassa ’Itämeren herruudesta’. Erityisesti elintarvikealan yritykset hakevat laajenemispintaa lähialueilta ja nimenomaan Venäjältä. Tämä on se suunta, mistä opiskelijoiden kannattaisi hankkia opiskelu- tai harjoittelukokemusta, sillä venäjää osaavia ja maan kulttuuria tuntevia työntekijöitä tarvitaan. Jos olemme rekrytoimassa asiantuntijaa Moskovan toimipisteeseemme, ei Kaliforniasta hankitulla työkokemuksella ole juuri merkitystä.”

Patojoen mukaan työkokemus on se, joka rekrytointitilanteessa painaa eniten: on ylipäätään harvoja tehtäviä, joihin voi suoraan palkata vastavalmistuneen. Kansainvälisen kokemuksen arvo kasvaa työkokemuksen karttuessa. ”Se alkaa saada merkitystä, kun työkokemusta on parin vuoden verran. Silloin se huomataan ja lasketaan helpommin eduksi”, toteaa Patojoki.

Irma Garamin Opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus ja työelämä -tutkimuksen pdf-versiota pääsee lukemaan CIMOn verkkopalvelussa osoitteessa http://www.cimo.fi | Julkaisut ja tilastot | Tutkimukset ja selvitykset | CIMO Occasional Paper. Julkaisun voi tilata sähköpostilla osoitteesta julkaisutilaukset@cimo.fi.

Miten nuorten ääni kuuluu Suomessa?

Teksti: Susanna Pirttinen, projektipäällikkö / Valtakunnallinen nuorten osallisuushanke, Opetushallitus

Nuorten osallisuushanke ajoittuu vuosille 2003–2007. Sen takana ovat keskeiset ministeriöt, työmarkkinajärjestöt, Suomen Kuntaliitto, kirkon edustajat ja nuorisojärjestöt. Se on poikkihallinnollinen yhteistyöhanke, joka tähtää nuorten elinolojen ja osallisuuden vahvistamiseen sekä syrjäytymisen ehkäisyyn. Hankkeessa kehitetään hyviä toimintamalleja ja uudistetaan palvelurakenteita. Nuorten omia osallistumis- ja vaikuttamis-mahdollisuuksia elvytetään muun muassa oppilaskuntatoiminnalla ja nuorisovaltuustoissa. Hankkeessa kuullaan nuorten ääntä.

Lapsille ja nuorille on erilaisista ikäkehitysvaiheista johtuen vaikea muodostaa selkeitä osallisuusjärjestelmiä, jotka koskevat esimerkiksi poliittisia tai sosiaalisia oikeuksia. Valtakunnallinen Nuorten osallisuushanke on vuodesta 2003 pyrkinyt kehittämään kuntiin ympäri Suomea erilaisia pysyviä rakenteita, joiden kautta lapset ja nuoret saadaan osallisiksi yhteiskuntaan. Käytäntö on osoittanut, että koulut ovat erityisen hyvä paikka osallisuuden rakenteille, koska ne tavoittavat koko ikäluokan etenkin perusopetuksen piirissä. Oppilaskunta-toiminta on toiminnan yleisin muoto: siinä saadaan erilaisten toiminnan tasojen kautta osallisuuden piiri ulotettua koskemaan koko koulua.

oppilas => ryhmä => luokka => koulu => muut koulut

Koulun lisäksi osallisuusryhmiä

Tällaiseen osallisuuden kenttään on myös luontevaa yhdistää toimintaa esimerkiksi nuoriso- ja vapaa-aikatoimen tekijöiden, kuntapäättäjien ja kolmannen sektorin kanssa. Moniin kuntiin onkin oppilaskuntatoiminnan lisäksi perustettu erilaisia osallisuusryhmiä kuten esimerkiksi vaikuttajaryhmä Nokialla tai Tampereen nuorisofoorumi, joka pyrkii edustamaan kaikkia tamperelaisia nuoria omien mielipiteidensä, ideoidensa ja toiveidensa välityskanavana. Tällaisten toimintojen tavoitteena on saada lasten ja nuorten ääni kuuluviin, opettaa demokraattisen vaikuttamisen keinoja, tukea yhteisöllisyyttä sekä lisätä kohdennettujen toimien kautta lasten ja nuorten hyvinvointia omassa elinympäristössä.

Lahden kaupungissa on panostettu vaikuttajaryhmän lisäksi myös kansalaisvaikuttamisen harjoitteluun Lahti Games -pelin avulla. Peli on osa Lahden Nuorten osallisuushanketta ja se on osoittautunut tärkeäksi nuorisotyön välineeksi. Sen avulla nuoret tutustuvat kaupunkiorganisaatioon, esitysten etenemisprosesseihin sekä eri hallinnonalojen sisäisiin käytänteisiin. Nuoret valitsevat pienryhmissä itselleen jonkin ajankohtaisen hankkeen, jota he lähtevät toteuttamaan pelisaliin rakennetussa mini-Lahdessa. Kaikki hallinnon alat ovat edustettuina pöytiensä takana istuvine johtajineen, jotka oikeasti ovat harrastajateatterilaisia ja nuorisokeskuksen harjoittelijoita. Johtajat antavat myös palautetta ryhmien toiminnasta kuten käytöstavoista, hankkeen esittelystä ja perusteluista. Peliä käydään vielä myöhemmin läpi myös koulussa, jolloin opitut asiat tulevat kerratuiksi ja mahdolliset väärinymmärrykset selvitetään.

Kansalaiskasvatus osaksi opintoja

Alle 25-vuotiaat nuoret käyttävät verovaroilla katettavista palveluista melkoisen osan. Lempäälässä laskettiin lapsi- ja nuorisoeuro eli alle 25-vuotiaisiin kohdistuvat menot kunnan budjetista. Osuus oli 45 % kunnan menoista vuoden 2005 talousarviossa eli kyse ei todellakaan ole mistään marginaaliryhmästä.

Suurimmat ja näkyvimmät erot aikuisväestön ja nuorten välillä ovat fyysinen koko, ikä ja omilla ansiolla hankitut tulot. Näiden asioiden ei pitäisi vaikuttaa lasten ja nuorten osallistumiseen ja vaikuttamiseen omassa elämässään tai yhteiskunnassa. Lasten ja nuorten kuuntelemisen ja kuulemisen tulisi olla itsestään selvää. Näin ei kuitenkaan ole. Lapset ja nuoret eivät välttämättä pääse osallistumaan päätöksentekoon. Suomessa on esimerkiksi rakennettu monta koulua ja liikuntapaikkaa kysymättä mielipidettä yhdeltäkään lapselta tai nuorelta. Osallistumista ja vaikuttamista ei varsinaisesti opeteta missään; se ei imeydy äidinmaidosta, joten sitä olisi syytä opettaa. Tällä hetkellä perusopetuksen ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmaperusteisiin on sisällytetty osallisuutta ja kansalaisuutta koskeva aihekokonaisuus. Näiden aiheiden on tarkoitus läpäisyperiaatteella tulla oppilaille tutuiksi koulussa eri oppiaineiden yhteydessä. Ammatillisen koulutuksen perustutkintoihin ollaan niin ikään lisäämässä kansalaiskasvatuksen sisältöjä yhteisiin opintoihin eli yhteiskunta-, yritys- ja työelämätiedon kokonaisuuksiin.

Yhteiskunta on monella eri palvelusaralla siirtynyt piirun verran lähemmäksi asiakkuusnäkökulmaa. Useilla aloilla määritellään kohde- ja käyttäjäryhmiä, kuluttajaprofiileja yms. Jopa kunnallisissa palveluissa tehdään erilaisia palvelutarvekartoituksia ja kohderyhmäpohjaisia palveluketjuja. Tavoitteenahan näissä kaikissa pohdinnoissa on entistä tyytyväisempien asiakkaiden lisäksi saada vaikuttavuudeltaan oikein kohdennetut ja taloudellisesti järkevät palvelut. Osallisuushanke on osoittanut, että lasten ja nuorten kuuleminen ja kuunteleminen ei aina ole yksinkertaista, mutta koko yhteiskunnan kannalta erittäin hyödyllistä.

Lisätietoja Nuorten osallisuushankkeesta: http://www.edu.fi | Nuorten osallisuushanke

Lisätietoja Lahden osallistumis- ja vaikuttamispelistä Lahti Gamesista: Nuorisokeskus, p. 03-8144610

Kolumni: Euronuorisoa metsästämässä

Teksti: Johanna Sumuvuori, VTM, puheenjohtaja / Helsingin kaupungin nuorisolautakunta

”Moi nuoret! Olen eurobyrokraatti E. Uropé ja toivotan teille kaikille oikein nastaa Euroopan unionin Nuoriso-viikkoa! Me EU:ssa haluamme tuoda Eurooppaa lähemmäs teitä, hyvät nuoret, ja antaa teille mahdollisuuden tuoda esiin odotuksianne EU:sta ja rohkaista teitä myös etsimään tietoa Euroopasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista! Ottakaa aktiivisesti osaa Nuoriso-viikon tapahtumiin omassa maassanne!”

Tarjoan yllä olevaa pätkää vapaasti EU:n Nuoriso-viikon ohjelmalehtisiä suunnittelevien virkamiesten käyttöön. Samaa kirjepohjaa voi hyvin käyttää jatkossakin pienin muutoksin kaikissa EU ja nuoriso –teemallisissa bakkanaaleissa.

Kiitos ja anteeksi, hyvät eurobyrokraatit. Kiitos siitä, että olette kiinnostuneita nuorten vaikutusmahdollisuuksista ja haluatte selvittää nuorten mielipiteitä eurooppalaisesta nuorisopolitiikasta. Se on tärkeää työtä. Anteeksi se, että on vaikeaa uskoa Nuoriso-viikon tuovan parhaalla mahdollisella tavalla Euroopan unionia lähemmäs nuoria tai lisäävän nuorten kiinnostusta poliittiseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen.

Viime vuosina on seurattu huolestuneesti nuorten vähäistä kiinnostusta politiikkaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Vuoden 2003 jälkeen on tosin havaittu pientä nuorten poliittisen kiinnostuksen virkistymistä, mutta kuiva totuus on, että suurelle osalle nuorisosta on edelleen ihan sama, mitä esimerkiksi oman maan kansanedustajat puuhailevat tai millaisia ministereitä hallituksessa istuu – puhumattakaan siitä, millaisia nuorisopolitiikan suuntaviivoja, asetuksia, direktiivejä tai erivärisiä kirjoja EU-koneisto suoltaa.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on vaikea projekti, mutta yksi elinehto sen onnistumiselle edes jossain mittakaavassa olisi, että nuorten hyvin erilaiset elämäntilanteet ja olosuhteet huomioiden tuotaisiin yhteiskunnallisia syy-seuraussuhteita mahdollisimman konkreettisesti esiin ja mahdollisimman lähelle nuorten omaa kokemuspiiriä. Kynnys asioiden ymmärtämiseen ja osallistumiseen on tehtävä niin matalaksi, kuin mahdollista. Se jos mikä on EU:nkin ylistämän läheisyysperiaatteen toteuttamista.

Yksi hyvin onnistunut hanke, jossa on pystytty osallistamaan muitakin kuin jo valmiiksi aktiivisia nuoria, on Helsingin kaupungin nuorisotoimen ja opetustoimen yhteinen Hesan Nuorten Ääni -kampanja. Kampanjan perusideana on aloittaa osallistaminen ruohonjuuritasolta – kouluilta ja nuorisotaloilta. Kampanja järjestää koululaisille myös Avoimia Foorumeita, joissa nuoret ovat vuoropuhelussa johtavien päätöksentekijöiden ja poliitikkojen kanssa.

Hesan Nuorten Äänen tavoitteena on tarjota nuorille osallisuuden kokemuksia ja nostaa heidän kiinnostustaan yhteiskunnallisiin asioihin. Foorumeissa nuorilla on enemmistöetu (paikalla100 nuorta ja 10 aikuista) ja aikaetu (nuorilla 15 minuutin, päättäjillä minuutin pituinen vastauspuheenvuoro). Kampanjaa soisi sovellettavan laajasti ympäri Eurooppaa, sillä osallistuvuuden lisääminen kannattaa aloittaa mahdollisimman läheltä. Se on sitä paitsi linjassa myös EU:n Nuoriso-viikon tavoitteen kanssa saada nuoret kokemaan Eurooppa läheisemmäksi, sillä Euroopassahan tässä asutaan.

Nuoriso-viikon soisi hälventävän mielikuvia siitä, että Eurooppa olisi tuolla jossakin, ja sitä koskeva päätöksenteko rajoittuisi vain Brysselin eurobyrokratian viidakkoon. Nuorten koti, koulut, nuorisotalot, kotikaupungit ja kotimaa ovat jo Euroopassa. Euroopan voi tuoda lähelle hyvin läheltä.

Lähikuvassa Viola Čapková, opettaja-tutkija-kääntäjä

Teksti: Tiina Lehmusvaara
Tiedotustoimittaja / CIMO

Viola Parente-Čapkován Suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot alkoivat tavallaan sattumalta: hän halusi opiskella englantilaisen filologian lisäksi jotain pohjoismaista kieltä ja opintojen alkaessa prahalaisessa Kaarlen yliopistossa oli tarjolla vain suomi. Suomesta kasvoi ammatti ja intohimo. Nyt Čapková opettaa suomalaisopiskelijoille kotimaista kirjallisuutta Turun yliopistossa, valmistelee väitöskirjaansa L.Onervasta ja tšekintää suomalaista kaunokirjallisuutta. Suomen kieli on vaikuttanut myös perhesuhteisiin, sillä puoliso on italialainen suomalaisen kirjallisuuden kääntäjä.

Čapková valmistui maisteriksi 1990 ja alkoi sen jälkeen opettaa suomalaista kirjallisuutta Prahassa. Samaan aikaan omat opinnot jatkuivat ja hän perehtyi mm. naistutkimukseen Alankomaissa. Suomalaiseen kirjallisuuteen liittyvät apurahat mahdollistivat opinnot Suomessa ja myös Lontoossa, jonne Čapková alun perin aikoi tehdä väitöskirjansa. Lontoosta Čapková siirtyi Helsingin yliopiston kautta Turkuun, jossa aloitti yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksen assistenttina v. 2001.

Tutkimuskohteeksi oli kiteytynyt L.Onervan varhaistuotanto: lisensiaatintyö hyväksyttiin Turussa v. 2003 ja nyt on tekeillä väitöskirja. ”Näen Onervan sekä suomalaisessa että laajemmassa viitekehyksessä. Suhteutan hänen tuotantoaan ajan eurooppalaisiin ja amerikkalaisiin naiskirjailijoihin. Keskeistä on ns. uuden naishahmon rakentaminen. Kysymykset ovat samansuuntaisia, kuin muilla naiskirjailijoilla ja esimerkiksi Onervan kiinnostus ranskalaiseen kirjallisuuteen näkyy. Silti käsittelytapa on hyvin omaperäinen ja esimerkiksi Mirdja-romaani on mielestäni ainutlaatuinen teos.”

Näkökulmia suomalaisen kirjallisuuden opetukseen

Čapková on opettanut turkulaisopiskelijoille mm. kirjallisuuden historiaa ja vetänyt aineopintoihin sisältyvää teoria-praktikumia. Suomalaisen kirjallisuuden vaiheisiin ovat hänen opastuksellaan päässeet perehtymään myös Helsingin yliopiston ulkomaiset vaihto-opiskelijat. Englanninkielinen kurssi on tarkoitettu niille, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita, mutta eivät pysty seuraamaan suomenkielistä opetusta.

Čapková on tehnyt yhdessä puolisonsa Antonio Parenten kanssa useita opetusvierailuja Firenzen yliopistoon, jossa kiinnostus Suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelua kohtaan tuntuu vain kasvavan. Čapková on pitänyt kursseja mm. Kalevalasta ja Toiseudesta suomalaisessa kirjallisuudesta; Parente on puolestaan opettanut kääntämistä. Kurssit tukevat toisiaan, sillä esimerkiksi Toiseus-kurssiin liittyviä tekstejä käännettiin ja hiottiin Parenten johdolla. Pariskunta uskoo, että opiskelijoiden joukossa kasvaa erinomaisia kääntäjiä.

Čapková ja Parente saivat viime vuonna Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen FILIn kääntäjäpalkinnon mm. ansioistaan uuden kääntäjäpolven kasvattamisessa. Huomioiminen tuntui mukavalta, sillä kumpikin haluaa auttaa nuoria kääntäjiä alkuun urallaan. Čapková kertoo käännösantologiasta, jota Parente kokoaa opintojensa loppuvaiheeseen edenneiden opiskelijoiden kanssa. ”Verkkoversiona ja toivon mukaan myös painotuotteena julkaistava kokoelma sisältää opiskelijoiden kääntämiä tekstejä. Kun he aikanaan hakevat töitä tai tarjoavat kustantajille käännöksiään, he voivat käyttää julkaisua käyntikorttinaan ja näyttää, että tällaisessa ollaan jo oltu mukana.” Čapkoválla on kokemuksia samantyyppisten antologioiden toimittamisesta myös Prahan ajoilta.

”Käännöstöiden on puhuteltava myös tutkijaa minussa”

Myös Čapková on aikanaan saanut arvokasta tukea vanhemmilta kollegoiltaan. Hän ihmettelee joidenkin kääntäjien intoa oman reviirinsä vahtimiseen. ”He haluavat olla ainoita kääntäjiä omalla kielialueellaan, missä ei ole mitään järkeä. Mitä enemmän on kääntäjiä, sitä enemmän kirjoja myös julkaistaan. Näkyvyys lisää lukijoiden määrää, mikä taas kasvattaa kysyntää. Kaikki hyötyvät kentän laajenemisesta!”

Omalla kääntäjänurallaan Čapková on päässyt niin pitkälle, että voi itse vaikuttaa siihen mitä kääntää. Työlistalla on ollut sekä proosaa – mm. Kari Hotkaisen Buster Keaton ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi – että lyriikkaa, joka on erityisen lähellä kääntäjän sydäntä. Ensimmäinen julkaistu kirja oli v. 1998 ilmestynyt Kasvoni kielessä -antologia, joka sisälsi käännöksiä 60-luvulla syntyneiden suomalaislyyrikoiden runoista.

Čapkován pyrkimyksenä on kääntää kirjallisuutta, joka puhuttelee häntä myös tutkijana. ”Kirjallisuuden tutkijan identiteetti on pääidentiteettini enkä voisi tehdä sellaista työtä, joka ei puhuttelisi minua myös tällä tasolla. Mielestäni kääntäminen on erityisen terveellistä tutkijalle, sillä millään muulla tavalla ei pääse niin syvälle tekstiin. Kääntäjän on mietittävä jokaista sanaa ja jokaista sävyä. Ainakin minun kohdalla paras lopputulos syntyy juuri sellaisesta prosessista, jossa kääntämisen rinnalla tulkitsen ja analysoin teosta.”

Čapkován käsityksen mukaan suomalaista kirjallisuutta tšekinnetään tasaiseen tahtiin. ”Tarkkoja määriä en tiedä, mutta eivät ne tietysti yllä isommilta kielialueilta käännettyjen lukuihin. Julkaisukynnyksen ylittävä kirja on kiinnostava ja löytää lukijansa; se puhuttelee universaalilla tasolla.”

Intohimo kieleen on yhteinen asia

Čapkován suhde kieliin ja erityisesti suomeen on intohimoinen. Se on yhteistä hänelle ja puolisolle, jonka innostus on tosin syntynyt aivan erilaisista lähtökohdista. ”Taustamme ovat erilaisia. Antonio on aikanaan opiskellut Napolissa suomea ja fennougristiikkaa hyvin lingvistisestä ja kielitieteellisestä näkökulmasta. Minä taas olen kirjallisuuden tutkimuksen kautta kiinnostunut ennen kaikkea kielen diskurssitasosta. Määrittelemme kielen eri tavalla, mutta kumpikin tapa näyttää tuottavan yhtä intohimoisia kääntäjiä.”

Pariskunta tapasi jo parikymmentä vuotta sitten suomen kielen kesäkurssilla ja kieleen liittyvät keskustelut ovat olleet antoisa osa arkea alusta saakka. ”Teemme käännöstöissä yhteistyötä tiettyyn rajaan asti, luemme ja kommentoimme toistemme tekstejä. Erityisen kiinnostavaa työ on silloin, kun käännämme samaa tekstiä, esimerkiksi runoa. Pohdimme ratkaisuja ja jopa kiistelemme niistä. Jotkut ratkaisut saattavat olla yhteisiä, mutta lopullisten valintojen kanssa kumpikin seisoo yksin. Kääntäjä on kuitenkin yksin vastuussa lopputuloksesta.”

Suomesta ei ole tullut pariskunnan kotikieltä, sillä Čapková ja Parente puhuvat keskenään tšekkiä tai italiaa. Nyt kieliasiat ovat saaneet aivan uuden ulottuvuuden, sillä perheeseen kuuluu myös 10-kuukauden ikäinen tytär. Ollaan siinä vaiheessa, jossa lapsi oppii ensimmäisiä sanojaan. ”On äärimmäisen mielenkiintoista seurata, kuinka lapsi oppii kieltä” sanoo Čapková. Nähtäväksi jää, periikö tytär vanhempiensa intohimon kieliin. Lähtökohdat ovat hyvät, sillä parhaassa tapauksessa hän oppii heti alkuvaiheessa kolme kieltä – äidiltä tšekin, isältä italian ja ympäristöltä suomen.

Makasiini

Euroopan Nuoriso-viikko 5.–11.12: NuorisoValtaa!

Toista kertaa järjestettävä Euroopan Nuoriso-viikko tarjoaa nuorille hyvän tilaisuuden hahmottaa Eurooppaa ja tulevaisuutta monella mielenkiintoisella tavalla.

Nuorten tiedotus- ja neuvontapisteet eri puolilla Suomea järjestävät viikon mittaan mm. tiedotustilaisuuksia, teemanäyttelyitä, nettikyselyjä, toimintapisteitä ja kilpailuja. Vastuuorganisaationa toimii CIMO. EU:n Nuoriso-ohjelmaan vuosina 2003–2004 osallistuneet tahot on kutsuttu arviointiseminaariin, jossa keskustellaan nuorisohankkeiden vaikuttavuudesta.

Nuoriso-viikon päätapahtuma järjestetään Brysselissä, jossa 200 eurooppalaista nuorta keskustelee Euroopan tulevaisuudesta, nuorten mahdollisuuksista osallistua päätöksentekoon sekä nuoriin vaikuttavista poliittisista linjauksista Euroopan unionissa. Mukana on 3 suomalaista osallistujaa.

Lisätietoja Nuoriso-viikon tapahtumista saa CIMOn verkkopalvelusta www.cimo.fi | Nuoriso-ohjelma | Ajankohtaista sekä Euroopan nuorisoportaalista www.matkallaeurooppaan.net .

Teksti: Sari Rehell / CIMO

Tarjoa harjoittelupaikkaa ulkomaiselle opiskelijalle!

Parhaillaan on käynnissä jokavuotinen CIMOn, työhallinnon ja oppilaitosten yhteinen työnantajakampanja harjoittelupaikkojen löytämiseksi ulkomaisille opiskelijoille ja vastavalmistuneille. Tänä vuonna on CIMOn harjoitteluohjelmissa tullut Suomeen yli 500 ulkomaista harjoittelijaa.

Suomeen saapuu CIMOn kautta useiden eri alojen harjoittelijoita ympäri maailmaa: ulkomaalaiset kasvatustieteilijät opettavat äidinkieltään eri asteen oppilaitoksissa, ulkomaiset suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat kartuttavat suomen kielen taitoaan kulttuuri- ja opetussektorilla, teknisen ja luonnontieteellisen alan tulevat insinöörit saavat arvokasta työkokemusta sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, maatalous- ja puutarha-alan opiskelijat työskentelevät maatiloilla ja puutarhoissa. Lisäksi Suomeen saapuu mm. kaupallisen alan, hotelli- ja ravintola-alan sekä yhteiskunnallisen alan harjoittelijoita.

Harjoittelu on monelle nuorelle ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua laajemmin oman alansa työtehtäviin. Suomeen tulevat ulkomaiset harjoittelijat ovat kiinnostuneita nimenomaan suomalaisesta yhteiskunnasta ja yritysmaailmasta. Parhaassa tapauksessa he tuovat mukanaan juuri sitä tietotaitoa, innovatiivisuutta ja vaihtelua, jota moni työpaikka kaipaa.

Työnantajalle ulkomaisen harjoittelijan palkkaaminen on tehty helpoksi. Hän voi täyttää netistä löytyvän paikkatarjouslomakkeen ja toimittaa sen CIMOon. Kun työnantaja on hyväksynyt CIMOn tarjoaman harjoittelijan, CIMO huolehtii lupa-asioiden hoitamisesta ja lähettää harjoittelijalle tietoa Suomeen tulosta. Työnantajan vastuulla on harjoittelutehtävien suunnittelu, harjoittelijan ohjaus sekä palkan maksu.

Lisätietoa harjoittelijan rekrytoinnista: http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/kv-harjoittelu/palvelut.htx. Sivulla linkit paikkatarjouslomakkeeseen ja työnantajaoppaaseen, jossa on yksityiskohtaista tietoa mm. harjoittelijan verotuksesta ja lupa-asioista.

Yhteyshenkilö CIMOssa Outi Isotalo puh. 09-7747 7615 tai etunimi.sukunimi@cimo.fi.

Teksti: Outi Isotalo / CIMO

CIMO maailman messukartalla

Nyt on aika paketoida syksyn opiskelijamessuja, joissa CIMO on ollut mukana. Kausi avattiin syyskuun 30. päivän Vse flagi v gosti -tapahtumalla, joka järjestettiin Pietarin Majakovski-kirjastossa. CIMO oli mukana toista kertaa. Järjestäjän mukaan tapahtuma keräsi reilut 2000 kävijää. CIMOn ständyllä käyneitä kiinnostivat opiskeluasioiden lisäksi myös mm. harjoittelu ja työskentely Suomessa. Kansainvälisiä ja venäläisiä näytteilleasettajia oli reilut parikymmentä.

5.–8. lokakuuta pidetty Scope on the Globe on Alankomaiden suurin opiskelijamessutapahtuma, joka tänä vuonna houkutteli Utrechtiin 88 000 kävijää. Näyteilleasettajia oli useampi sata, kansallisten rinnalla lukuisa joukko ulkomaisia korkeakouluja ja organisaatioita. Pohjoismaita edustivat CIMOn lisäksi Tanska edustustonsa ja useamman korkeakoulun voimin sekä Norjasta yksityinen yliopisto. Hollantilaisten kävijöiden ohella paikalla oli saksalaisia ja belgialaisia nuoria; kävijöiden ikähaitari vaihteli teini-ikäisistä yliopisto-opiskelijoihin. CIMOn osastolla vierailleet olivat kiinnostuneita ennen kaikkea MA-tutkinnon suorittamisesta ulkomailla ja erityisesti Pohjoismaissa.

18.-20. lokakuuta oli vuorossa Ljubljanan Student Arena, joka on koulutusalan vuotuinen päätapahtuma Sloveniassa. Järjestäjän mukaan messuilla oli 25 000 kävijää. Näytteilleasettajina oli paikallisia oppilaitoksia, mutta myös runsaasti ulkomaisia yliopistoja sekä mm. paikallinen British Council. CIMOn osastolla käyneet nuoret kyselivät erityisesti maisteriohjelmia; kaikki alat kiinnostivat aina metsätieteistä kaupallisiin aineisiin ja tekniikkaan. Suomi oli kaiken kaikkiaan näyttävästi esillä Sloveniassa, sillä samaan aikaan avoinna ollut Tapio Wirkkalan näyttely keräsi katsojikseen muotoilun ystäviä ja viikkoa aikaisemmaksi osunut presidentti Halosen valtiovierailu oli vielä tuoreessa muistissa.

29.-30. lokakuuta osallistuttiin Post-graduate & MBA Fair -tapahtumaan Moskovassa ja Pietarissa. Järjestäjän eli paikallisen Study Abroad -organisaation mukaan Moskovan tapahtuma keräsi n. 750 ja Pietarin n. 1500 kävijää. Kummassakin kaupungissa oli reilut 20 näytteilleasettajaa, paikallisten MBA-kurssien tarjoajien lisäksi myös ulkomaisia yliopistoja sekä EduFrance. Suomalaisista oli CIMOn lisäksi paikalla HERA eli Helsinki Research Area sekä Lappeenrannan tekninen yliopisto. Kävijöitä kiinnostivat erityisesti kauppatieteet ja ns. toinen tutkinto, joksi tarjosimme yliopistojen maisteriohjelmia.

TopGradSchool -kiertue pysähtyi marraskuun 14. päivänä Shanghaissa ja 16. päivänä Pekingissä. Kumpikin tilaisuus keräsi valtavasti kävijöitä; virallista määrää ei vielä ole tiedossa. Maisteri- ja tohtorikoulutustaan kiinalaisille opiskelijoille esitteli noin parikymmentä korkeakoulua eri puolilta maailmaa. Suomen korkeakoulutus, erityisesti yliopistojen maisteriohjelmat ja lukukausimaksuttomuus kiinnostivat todella satoja kandidaatin tutkintoaan opiskelevia kiinalaisnuoria.

Kotimaassakin messuttiin: marraskuun 1.-3. päivä pidettiin Helsingissä Lukiolaisten liiton Studia 2005, suomalaisen opiskelijamessurintaman päätapahtuma. Näytteilleasettajia oli mm. kaikista kotimaisista korkeakouluista, jotka tekivät parhaansa rekrytoidakseen lukiolaisia opiskelijoikseen. Kävijöitä oli noin 15 000. CIMOn standyllä kansainvälistymisen vaihtoehtoja esiteltiin lähinnä Maailmalle.net-verkkopalvelun avulla. Osa kyselijöistä haki tukea ja lisätietoa jo varsin pitkälle edenneisiin suunnitelmiinsa; toisena ääripäänä olivat ”koska sinne maailmalle on hakuaika” -tyyppisten kysymysten esittäjät.

Tiina Lehmusvaara / CIMO

”Can I study Finnish in Finland?”

Teksti: Samuli Repo, tietopalvelusihteeri / CIMO

"Please kindly send me details and requirement of the intensive language study in Finland for undergraduate study."

"I would like to have some more information about courses of the Finnish language ... send me further information about the conditions to register as a regular student for degree courses of Finnish in Finland..."

"Is it necessary that I can speak Finnish fluently or are there some programmes for foreign people?"

"I realize [that it is necessary] to learn Finnish language first. Please give me advise how can I apply to study Finnish language and then continue my degree."

Yllä olevat lainaukset on poimittu CIMOn tieto- ja neuvontapalveluihin saapuneiden, Suomessa opiskelua koskevien tiedustelujen joukosta. Osa kansainvälisistä opiskelijoista haluaisi siis tulla opiskelemaan ensin suomen kielen ja jatkaa sen jälkeen varsinaisiin pääaineopintoihinsa. Mutta onko tämä mahdollista?

Opintoihin valmentavia, kieliopintoihin intensiivisesti keskittyviä ohjelmia eli ns. valmistavaa vuotta” ei korkeakouluissamme valitettavasti ole tarjolla. Opiskelijan oletetaan omaavan sujuvat opetuskielen taidot jo hakuvaiheessa, oli tämä kieli sitten suomi, ruotsi taikka kansainvälisten ohjelmien englanti. Jos opiskelijalla ei ole tyydyttää suomen kielen taitoa jo korkeakouluun hakiessaan, ovat kansainvälisille opiskelijoille suunnatut englanninkieliset koulutusohjelmat yleensä realistisempi vaihtoehto.

Myös suomen kielen opiskelu toisena/vieraana kielenä vaatii melko hyvän lähtötason. Esimerkiksi Helsingin yliopiston tarjoamaan Suomen kieli ja kulttuuri -ohjelmaan pääaineopiskelijaksi hyväksymisen edellytyksenä on suomenkielisen pääsykokeen suorittaminen. Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos tarjoaa toki kieliopintoja myös aloittelijoille, mutta nämä kurssit on tarkoitettu niille ulkomaisille opiskelijoille joilla on jo pääaineoikeus jossain muussa yliopiston tiedekunnassa. Korkeakoulujen tarjoamat kielikurssit eivät siis varsinaisesti voi toimia sisäänpääsyväylänä yliopisto-opintoihin.

Silloin tällöin meiltä kysytään, miten voi olla mahdollista että päästäkseen opiskelemaan suomen kieltä pitäisi jo osata sitä sujuvasti; eikö tässä ole kummallinen ristiriita? Selitys on luonnollisesti siinä, että tutkintotason kieliopinnot korkeakouluissa – niin Suomessa kuin ulkomaillakin – ovat luonteeltaan vallan jotain muuta kuin varsinaisia kielikursseja; soveltavaa ja teoreettista kielitiedettä, kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimusta, ja niin edelleen.

Millaisia vaihtoehtoja suomen kielen opinnoista kiinnostuneille sitten ylipäänsä on tarjolla?

Jos jo opiskelee suomen kieltä ja kulttuuria ulkomaisessa korkeakoulussa (suomen kielen ja kulttuurin opetuspisteitä on maailmalla noin 100), voi hakeutua oman oppilaitoksensa kautta CIMOn vuosittain järjestämille suomen kielen ja kulttuurin kesäkursseille. CIMOlla on tarjolla myös apurahoja pidemmälle ehtineille ulkomaisille suomen kielen tutkinto-opiskelijoille, vaikkapa gradun valmisteluun suomalaisessa yliopistossa. On siis hyvä huomata, että yllämainittuja CIMOn kursseja ja apurahoja ei ole suunnattu aloittelijoille!

Alkeistasolta lähteviä suomen opintoja (kuten myös kursseja hieman pidemmälle ehtineille) on tarjolla esimerkiksi kesäyliopistoissa sekä kansan- ja työväenopistoissa. Yliopistojen kielikeskukset voivat myös tarjota kaikille avoimia, niin kutsuttuja Open Enrolment -kursseja. Nämä kurssit ovat yleensä maksullisia. Koska kielikurssit eivät ole tutkintoon johtavaa koulutusta, tulee ulkomaisen opiskelijan ottaa huomioon myös mahdolliset lupavaatimukset – alle kolmen kuukauden mittaiseen opiskeluun riittää yleensä viisumi, mutta pidempiaikaiseen oleskeluun tarvitaan opiskelijan oleskelulupa, jota ei pääsääntöisesti myönnetä kielikursseilla opiskeluun.

Hieman toisenlainen tapa oppia suomen kielen alkeita voi olla esimerkiksi osallistuminen johonkin vapaaehtoistyöohjelmaan, esim. eurooppalaisille nuorille tarkoitettuun EVS-vapaaehtoispalveluun Suomessa. Näistä ja muista mahdollisuuksista voi löytää tietoa ulkomaisille asiakkaillemme suunnatusta Discover Finland -palvelustamme osoitteessa http://finland.cimo.fi.

Rauhaisaa joulun odotusta toivottaen

CIMO | Tieto- ja neuvontapalvelut
tietopalvelu: Hakaniemenkatu 2, 00530 Helsinki, toinen kerros (ma-to klo 12-16)
neuvontapuhelin: 01080 6767 (ma-to klo 10-12 ja 13-15)
ulkomailta: +358 1080 6767
sähköposti: cimoinfo@cimo.fi

CIMOn tieto- ja neuvontapalvelut vuodenvaihteessa

Tietopalvelu on suljettu 19.12.2005 - 8.1.2006
Neuvontapuhelin ja sähköpostipalvelu pidetään suljettuina 19.12.2005 - 1.1.2006