Tulosta
 

Lähikuvassa CIMOn johtaja Ulla Ekberg

Teksti: Tiina Lehmusvaara / CIMO

Ulla Ekberg on uuden elämänvaiheen edessä, sillä hän jää eläkkeelle tulevan maaliskuun alussa. Ekberg on työskennellyt pitkään kansainvälistyvän koulutuksen ja tiedehallinnon parissa, viimeiset 12 vuotta näköalapaikkana on ollut CIMO.

Ekberg sanoo olevansa pitkien työrupeamien ihminen: CIMOa edelsi 12 vuoden työsuhde Suomen Akatemiaan ja sitä 10 vuoden työsuhde opetusministeriöön. Akatemia tuli tutuksi jo graduntekovaiheessa, sillä Ekbergin valtiotieteen gradu käsitteli Suomen tiedepolitiikan kehitystä. Ministeriössä Ekberg työskenteli tiedetoimistossa, jossa hänen vastuullaan olivat mm. juuri Suomen Akatemian asiat. ”Ja Akatemia kutsui minut ’kertausharjoituksiin’, koska heidän mielestään olin lähinnä jarruttamassa asioita.”

Kansainväliset asiat ovat olleet kuvioissa työuran alusta saakka. Ministeriössä Ekberg pantiin heti pohjoismaiseen yhteistyöelimeen ja tuntumaa kansainvälisiin asioihin tuli vuosien mittaan laajemminkin, sillä niitä oli tiedetoimistossa paljon. Suomen Akatemiassa asetelma entisestään vahvistui, sillä Ekberg työskenteli kansainvälisten asioiden päällikkönä. Silloin tulivat ajankohtaisiksi mm. suomalaisille avautuvat EU:n tutkimusohjelmat. ”Tein ensimmäisen Brysselin matkani v. 1986 ja niitähän riitti; jossakin vaiheessa kävin siellä kerran viikossa.”

CIMOn kasvamisen ja vakiintumisen vuodet

EU-asiat ovat olleet tapetilla myös CIMOssa, jonka johtajaksi Ekberg nimitettiin v. 1996. Silloin elettiin EU:n koulutusohjelmissa Sokrateksen ensimmäistä vaihetta ja aika, jolloin CIMO ja Opetushallitus kilpailivat ohjelmien hoidosta, oli vielä tuoreessa muistissa. Vastuut oli jaettu siten, että Opetushallituksessa hoidettiin yleissivistävän koulutuksen Comeniusta ja aikuiskoulutuksen Grundtvigia sekä Leonardo da Vinci -ohjelman kehittämisprojekteja, joista vastasi viraston Leonardo-keskus. CIMOn kontolle olivat jääneet Leonardo-ohjelman liikkuvuustoiminnot sekä Sokrateksen alaohjelmista laajin, korkeakoulutuksen Erasmus. ”Ajankohtaista oli myös nimen miettiminen EU:n uudelle vapaaehtoistyöohjelmalle. Se tuli pariksi Nuorten Euroopalle, josta oli CIMOssa muutaman vuoden mittainen kokemus”, muistelee Ekberg.

Ekbergin ottaessa ohjat käsiinsä CIMO oli vasta 5-vuotias organisaatio, joka vielä monella tasolla haki paikkaansa. ”Leimallista oli esimerkiksi tietty hallinnollinen keveys, joka oli perua siitä että organisaatio oli pieni ja joustavuus mahdollista. Ilmapiiri oli nuorekas, iloinen ja luova.” Keskeisenä muutoksena Ekberg näkee kasvamisen, jonka myötä myös CIMOn asema on vakiintunut. Kasvua on ollut nimenomaan EU-ohjelmapuolella, sillä tätä nykyä CIMO hallinnoi kaikkia silloisen Sokrateksen ja Leonardon eli nykyisen Elinikäisen oppimisen ohjelman alaohjelmia sekä nuorisotoimintaohjelman muodostamaa kokonaisuutta. Lisäksi CIMO tiedottaa mm. yhteisön Kulttuuri - ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmista.

CIMOn henkilöstö on Ekbergin aikana kolminkertaistunut. Uusia toimintoja on kehitetty myös kansallisella ja pohjoismaisella rahoituksella. ”Kasvun myötä on ollut pakko myös organisoitua ja tiukentaa hallintoa. CIMO on muuttunut tavallisemman viraston suuntaan ja se on myös ikävä kyllä tarkoittanut alkuvaiheita leimanneen leikkimielisen inspiroinnin häviämistä. Samalla organisaation asema on stabiloitunut, mikä on tietenkin hyvä asia.”

Globalisaatio muokkaa maailmaa…

Muutoksia on tapahtunut myös itse pääasiassa: kansainvälistyminen ei enää sellaisenaan ole uutta, se on kokemuksena arkipäiväistynyt. ”Mistä tahansa tapaamastani joukosta puolet nostaa kättä, jos kysyn, kuinka moni on ollut vaihdossa ulkomailla.” Kansainvälinen yhteistyö on saanut aikaisempaa syvempiä ja myös koulutuspoliittisia dimensioita. Liikkuvuus ei ole enää ydinasia, vaan nyt pidetään tärkeämpänä verkostoitumista ja yhteisiä kehittämishankkeita.

Ekberg nostaa toimintaympäristön muutoksesta esille myös globalisaation, joka tulee ikävällä tavalla näkyviin esimerkiksi ajankohtaisen talouskriisin kautta. ”Toisaalta maailma on tullut hyvässä mielessä lähemmäksi vaikkapa tietotekniikan kehittymisen myötä. Asioita hoidetaan tehokkaasti sähköpostin avulla minne päin maailmaa tahansa ja tietoa haetaan Internetistä.”

Vaikka maailma on avartunut moneen suuntaan, kokee Ekberg edelleen pohjoismaisen yhteistyön itselleen läheisimmäksi asiaksi. ”Siitähän kaikki kohdallani tavallaan alkoi. Yhteydenpito pohjoismaisten sisarorganisaatioiden kanssa on minulle aina suuri ilo. Pohjoismaalaisten kanssa on helppo olla samalla aaltopituudella ja nopeasti päästään pelkkää business-tuttavuutta syvemmälle tasolle. Itselleni on näistä yhteistyökuvioista jäänyt monia henkilökohtaisia ystäviä.”

…eikä Suomikaan ole entisellään

Myös Suomi on muuttunut siitä, mitä se oli CIMOn toiminnan alkuvaiheessa. Se ei enää ole EU:n uusi jäsenmaa, vaan konkari toisten joukossa. Ekberg muistaa CIMO-vuosiensa alkuajoista laman vaikutukset, jotka näkyivät pitkään. ”Monet innostuivat EU-ohjelmista juuri sen takia, että sitä kautta oli luvassa edes hieman rahaa jonkin uuden ja liikkuvan tekemiseen. Tämäkin talouskriisi vaikuttaa varmasti moniin asioihin, mutta vielä on mahdotonta ennustaa mihin kaikkeen. Jokaisen uuden kriisin jälkeen on erilaista, kuin kuviteltiin olevan.”

Valtion organisaatioiden toimintaan on tullut tulosohjaus. Ekberg näkee nykyisissä raamibudjeteissa tiettyjä ongelmia: ”Mitään oikeasti uutta on hankala tehdä ainakaan lyhyellä varoitusajalla, koska rahojen siirtäminen on vaikeaa. Rahat on aikanaan sidottu tiettyyn raamiin ja muutosten tullen rahaa täytyy liikutella raamin sisällä. Ministeriö ei myöskään kovin helposti katso, että jotakin raamia pitäisi suurentaa. Vielä viisi vuotta sitten hyville ideoille löytyi rahoitusta, mutta nyt se on huomattavasti hankalampaa.”

Nykytodellisuutta on myös tuottavuusohjelma, joka määrittelee valtiohallinnon organisaatioiden ja väistämättä myös CIMOn tulevaisuutta. ”Minua hirvittää arvokeskustelun puuttuminen tämän asian ympäriltä. Sanotaan, että henkilöstöä on vähennettävä, mutta ei keskustella siitä, mitä valtio tekee tai jättää tekemättä sitten, kun tekijöitä on vähemmän. Ei myöskään keskustella siitä, mistä vähennyksiä voidaan tehdä – esimerkiksi poliisien vähentäminen merkitsee jo puuttumista kansalaisten perusturvallisuuteen. Tämä on outo ilmiö!”

Katse tulevaan ja vielä kerran taakse

Ekberg suhtautuu luottavaisesti CIMOn tulevaisuudennäkymiin, mutta haasteitakin on toki olemassa. Hän kertoo keskusteluista, joita organisaation johtoryhmässä on käyty uutta strategiaa pohjustettaessa: ”Pidämme kaikki tärkeänä sitä, että CIMO ei jää pelkäksi ohjelmien toteuttajaksi, vaan ryhtyy kunnolla analysoimaan toimintansa vaikuttavuutta. Saamme hankkeista ja alan toimijoilta jatkuvasti raportteja, joissa kerrotaan paljon muutakin, kuin mihin rahat ovat kuluneet. Tämän informaation tarkemmassa tutkimisessa ja levittämisessä olisi parantamisen varaa. Tavallaan istumme tiedon vuoren päällä, mutta emme saa kaivettua sen sisälle piilotettua kokemusta esille. Tähän ollaan nyt etsimässä ratkaisuja, joilla saadaan vaikuttavuuden seuraaminen sisällytetyksi prosesseihin.”

Taaksepäin katsoessa mieleen tulee monia mukavia muistoja. Ekberg muistelee, miten hyvältä tuntui esimerkiksi silloin, kun EU:n Erasmus-ohjelmassa suomalaisiin korkeakouluihin tulevien määrä ensimmäistä kertaa ylitti lähtevien vaihto-opiskelijoiden määrän. Hyviä hetkiä on koettu myös kansallisesti rahoitettujen ohjelmien parissa. ”Olen lämmöllä seurannut Venäjä-yhteistyötä tukevan FIRST-ohjelman ja kehitysmäärärahoista rahoitetun North-South-South -ohjelman vaiheita. Olen ollut käynnistämässä kumpaakin ja tehnyt paljon töitä niiden eteen. On ollut hienoa seurata, kuinka ohjelmat ovat löytäneet ja vakiinnuttaneet oman paikkansa korkeakouluyhteistyössä. Erityisesti North-South-South tuntuu läheiseltä, koska sitä valmisteltiin niin pitkään ja perusteellisesti. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ohjelma tulee menestymään ja kasvamaan.”

Mieleistä on ollut myös se, kun CIMO organisaationa saa kiitosta. ”Tätä tapahtuu kaikilla sektoreilla, Suomessa ja ulkomailla – ja paljon, mikä tietysti lämmittää sydäntä. Myös se, miten laajasti CIMOa ja sen toimintaa tunnetaan, tuntuu mukavalta. Mieleen on jäänyt monta yllättävää tilannetta, joissa ei olisi voinut kuvitellakaan juttukumppanin tuntevan meitä.”

Työuran jälkeen Ekberg sanoo odottavansa ennen kaikkea aikaa läheistensä kanssa. ”Minulla on puolitoistavuotias pojanpoika, johon aion nyt tutustua paremmin. Samoin odotan innolla kulttuuririentoja yhdessä Tampereella asuvan invalidi-veljeni kanssa.”