Kehittämishalukkuus
Koulun kehittämishalukkuus tarkoittaa kiinnostusta kehittämiseen, kouluttautumiseen, virikkeiden etsimiseen ja yleensä uuteen suuntautumiseen. Tutkimusten mukaan innovaatioiden syntymisen yksi edellytys on kehittämishakuisuus, toisin sanoen koulussa etsitään tietoisesti ulkoisia virikkeitä tyoskentelyn uudistamisen avuksi. Kehittämishalukkuus näkyy koulun keskeisten toimijoiden työskentelyssä, esimerkiksi rehtorin roolissa aktiivisena käynnistäjänä ja osallistujana eri hankkeissa, koulutus- ja tukimuotojen kehittelynä sekä opettajien aloitteina ja vastuuna koko koulusta, ei vain omasta opetuksesta. Koulut hyötyvät erityisesti siitä, jos opettajilla on kaksoisrooli: omassa koulussa opettajana ja sitten kouluyhteisön ulkopuolella konsulttina ja kouluttajana (roolien täytyy tietysti olla tasapainossa ja hyvässä vuorovaikutuksessa). Nämä ns. solmuopettajat sekä vievät muille opettajille ja kouluille esimerkkejä hyvistä käytännöistä että tuovat omaan kouluun uusia näkemyksiä.
Koulujen digitaalisen teknologian käyttöönotto on osoittautunut onnistuneimmaksi silloin, kun koululla on ollut jotain ulkopuolista tukea muutenkin, eli se on esimerkiksi osallistunut johonkin kansainväliseen yhteishankkeeseen, se ollut mukana tutkimuksessa kokeilijana ja tutkimuskohteena tai se on ollut paikallisen kouluhallinnon pilottikouluna jossakin kokeilussa. Tutkimuksista tiedetään edelleen, että koulun aktiivinen rooli teknologian käyttöönotossa tuottaa parempia tuloksia kuin teknologiaan sopeutuminen.
Aktiivinen rooli tarkoittaa sitä, että koulussa on yhteinen tavoite ja käsitys siitä, miksi ja mihin digitaalista teknologiaa käytetään, ja kehittämistavoite on nimenomaan pedagogisesti perusteltu. Tätä tavoitetta sitten toteutetaan yhdessä sovituilla keinoilla. Teknologiaan sopeutuminen tarkoittaa, että digitaalinen teknologia otetaan käyttöön sopimatta yhteisesti pelisääntöjä, pedagogisia ratkaisuja ja oppilaille opetettavia taitoja, ja jokainen opettaja toimii miten tahtoo eikä välttämättä käytä teknologiaa lainkaan. Tulokset ovat silloin opettajakohtaisia, eivätkä hyvätkään käytännöt leviä luokkahuoneesta toiseen.
Lähteet::
Cuban, L., Kirkpatrick, H., & Peck, C. (2001). High access and low use of technologies in high school classrooms: Explaining an apparent paradox. American Educational Research Journal, 38, 813–834.
Hartell-Young, E. (2006). Teacher's Role and Professional Learning in Communities of Practice Supported by Technology in Schools. Journal of Technology and Teacher Education, 14(3), 461 – 480.
Rogers, E. (2003). Diffusion of innovations. New York: Free Press.
