Mikä KenGuru on?

Tämän KenGuru-materiaalin tarkoituksena on toimia opettajien itseopiskelun ja koulutusten tukimateriaalina, joka vastaa jatkuvasti uudistuvan tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Materiaalin kehittämisen pohjana ovat toimineet nykypedagogiikan lähtökohdat ja ajatusmaailma. Lisäksi tavoitteena on rehtoreiden työn helpottaminen tuomalla lisäideoita ja virikkeitä rehtorin arkeen tieto- ja viestintätekniikan avulla.

Materiaalia sekä sen osia ja oppimistehtäviä voidaan käyttää monipuolisesti erilaisissa täydennyskoulutuksen osissa – niin lähiopetuksessa, verkko-oppimisessa kuin vertaistuen apunakin. Materiaali soveltuu myös hyvin opintopiireihin tai itsenäiseen verkko-opiskeluun.

KenGuru koostuu kuudesta osiosta:
Koulun tavoitteet
Työskentelykulttuuri
Pedagogiset käytännöt
Tietotekniset ratkaisut
Opettajayhteisö
Johtajuus

Osiot on suunniteltu käytettäväksi rinnakkain. Niiden kaikkien läpikäynti auttaa opettajaa hyödyntämään tvt:tä opetuksessaan monipuolisesti. Niistä saa esimerkkejä käytännön työstä sekä ajatuksia uusien toimintamallien kehittämiseen ja oppimisympäristöjen luomiseen. Lisäksi rehtorit saavat malleja omaan pedagogiseen johtamiseensa. Osioita on mahdollista kuitenkin tutkia myös omina kokonaisuuksinaan.

Miksi KenGurua kannattaa käyttää?

Tieto- ja viestintätekniikan monipuolinen käyttö auttaa kehittämään koko oppimisympäristöä sekä koulun johtamista.

Oppijoille tasa-arvoiset mahdollisuudet
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan tieto- ja viestintätekniikka (tvt) integroidaan eri oppiaineisiin. Erillisenä oppiaineena tieto- ja viestintätekniikkaa voi olla valinnaisena aineena. Oppilaiden keskinäisen tasa-arvon vuoksi koulun pitää pystyä antamaan jokaiselle riittävät tietoyhteiskunnan edellyttävät valmiudet.

Tvt:n käyttö osaksi oppilaitosten arkea
Tieto- ja viestintätekniikan hallinta voidaan katsoa kuuluvaksi yleissivistykseen. Kaikilla opettajilla tulee olla teknisten taitojen lisäksi myös opetuskäytön perusvalmiudet. Teknologian nopean kehityksen myötä taitojen jakuva ylläpito ja kehittäminen on tärkeää. Tietotekniikan monipuolinen hyödyntäminen opetuksessa, erilaisissa verkostoissa sekä kodin, koulun ja oppilaiden välisessä yhteistyössä ja sisäisessä hallinnossa tulee olla osa oppilaitosten jokapäiväistä arkea.

Kollektiivinen älykkyys käyttöön
Tvt:n käyttö tulisi sitoa tiiviisti oppilaitoksen strategiaan ja osaksi oppimisyhteisön kokonaisuutta. Yhteisöllinen suunnittelu ja vertaistuki ovat tärkeitä asioita suunniteltaessa toimivia ratkaisuja ja koulutusmalleja. Verkostoituminen sekä osaamisen jakaminen ja monipuolinen hyödyntäminen ovat niitä asioita, joita tvt mahdollistaa ja tukee erityisen hyvin.

Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa ja tukee opettajien ja oppijoiden aktiivista osallistumista koulun ja oppilaitoksen toiminnan kehittämiseen. Uusien käyttötapojen myötä myös koulun toimintakulttuuri asteittain muuttuu entistä yhteisöllisemmäksi.

Innovatiivisen, kehittyvän koulun piirteet

Digitaalisen teknologian käyttöönotto on jakanut kouluja menestyviin ja hyvin resurssoituihin pilottikouluihin ja tavallisiin kouluihin, joilla on vähemmän resursseja teknologian käyttöönottoon. Rehtorilla, opettajayhteisöllä ja koulun taustaorganisaatiolla, esimerkiksi kunnan koulutoimella, on keskeinen merkitys siinä, millä tavalla yhteiset työkäytännöt kehittyvät ja millä tavalla uutta teknologiaa sovelletaan. Koulun keskeisten piirteiden pohtiminen tvt:n kannalta ja käyttämisessä on välttämätöntä todellisten pedagogisten uudistusten aikaansaamiseksi.

KenGurussa käytetty jaottelu vastaa Liisa Ilomäen ja Minna Lakkalan tutkimuksia, joissa on tarkasteltu tvt:n roolia koulussa; tutkimuksissa haastateltiin opettajia ja rehtoreita, seurattiin oppitunteja, joilla käytettiin tietotekniikkaa, ja tehtiin kyselyt sekä oppilaille että opettajille. Tutkimukset tehtiin 2000-2004 Espoon kaupungin arviointitutkimuksen yhteydessä ja 2009-2011 TEKESin rahoittamassa Opetusteknologia koulun arjessa -tutkimushankkeessa.

Näiden tutkimusten sekä aikaisemman tutkimuksen ja teorian perusteella laadittiin malli, jossa keskityttiin erityisesti niihin piirteisiin, jotka näyttävät edistävän koulun kehittymistä uusimman teknologian keinoin. Mallissa yhdistettiin tutkimukset koulun kehittämisestä, innovaatioista ja niiden leviämisestä sekä pedagogisten käytäntöjen tutkimus, erityisesti yhteisöllisen tiedonluomisen näkökulmasta. Keskeisiä elementtejä ovat koulun visiotaso eli tavoitteellisuus, koulun yhteinen työskentelykulttuuri, pedagogiset käsitykset ja käytännöt, tieto- ja viestintätekniikan resurssit, opettajayhteisön yhteistyö, sekä johtajuus ja sen uudet käytännöt.

Lähteet:
Ilomäki, L., & Lakkala M. (2011). Koulu, digitaalinen teknologia ja toimivat käytännöt. Teoksessa M. Kankaanranta & S. Vahtivuori-Hänninen (toim.), Opetusteknologia koulun arjessa II (ss. 47-67). Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto.