Pian on ystävänpäivä. Ville, Venancia, Marcus, Anna, Edna ja Brian suunnittelevat yhteistä juhlaa.
Edna:
|
"Minä tiedän. Pidetään nyyttikestit. Minä voin tehdä israelilaista ruokaa." |
Anna: |
"Minä leivon venäläisen piirakan. Se on ihanaa." |
Brian: |
"Minä en osaa tehdä mitään. Mutta minä voin ostaa jotakin." |
Venancia:
|
"Minä teen italialaista pastaa. Ja on minulla italialaista punaviiniäkin." |
Marcus: |
"Ja minä tuon saksalaista olutta. Mutta Ville, mitä sinä teet?" |
Ville:
|
"Minä syön israelilaista ruokaa, venäläistä piirakkaa, italialaista pastaa ja juon saksalaista olutta." |
Venancia: |
"Höpö höpö! Kai sinäkin jotain teet?" |
Ville:
|
"Minä hankin suomalaisen leipäjuuston ja tarjoan sen lakkahillon kanssa. Se on todella herkullista." |
Anna: |
"Ystävänpäivä on kiva juhla. Onko sitä vietetty Suomessa jo kauan?" |
Ville: |
"Suomessa se on aika uusi juhla." |
Edna: |
"Mitkä juhlat ovat sitten Suomessa vanhoja?" |
Ville:
|
"No, joulu tietenkin ja uusi vuosi, pääsiäinen ja juhannus.Äitienpäivä on hyvin vanha. Isänpäivää ei ole vietetty kovin kauan. Opiskelijoille vappu on tärkeä juhla. Silloin ei paljon muista nukkua." |
Anna: |
"Miten te vietätte ystävänpäivää?" |
Ville: |
"Tavallisesti lähetämme kortin. Ehkä ostamme pienen lahjan tai kukan." |
Brian: |
"Mutta millainen teidän mielestänne on todellinen ystävä?" |
Kaikki istuvat hetken hiljaa. Sitten Marcus sanoo: |
|
"Todellinen ystävä ymmärtää minua aina." |
Venancia: |
"Todellinen ystävä auttaa minua." |
Anna: |
"Todellinen ystävä neuvoo minua, jos olen väärässä." |
Edna: |
"Todellinen ystävä lohduttaa minua, jos olen surullinen." |
Brian:
|
"Minusta todellinen ystävä on sellainen, jolle minun ei tarvitse koko ajan selittää mitä ajattelen ja miksi teen jotakin." |
Hetken kaikki istuvat ajatuksissaan, sitten Venancia sanoo: |
|
"Mutta Ville, sinä et ole sanonut mitään. Mitä sinä ajattelet? Mistä sinä tunnet todellisen ystävän?" |
Ville:
|
"Todellinen ystävä on sellainen, joka ei suutu, vaikka vanhainkodissa vahingossa lainaankin hänen tekohampaitaan." |